Paken valkka osa 2/2

Itsefiksattu varvas

Valmennusviikonlopusta selvisi rahanmenolla, kipeillä pakaralihaksilla ja uuden ilmeen saaneella varpaalla. Mutta teki kyllä hyvää., siis ne valmennukset, varpaankäsittely ei. Jetteri littasi mukavasti jalkani sunnuntaina, ja tänä aamuna joka askel kirpaisi. Uhrasin yhden paitani revittäväksi sidetarpeiden puutteessa, ja tein siitä nätin pikku paketin varpaan ympärille. Hyvin pystyi kävelemään koululle pari kilometriä, no problem. Ilmiselvä lahjakkuus sairaanhoidon tehtäviin?? :D

Itse valkassa sunnuntaina tehtiin haastavampia asioita kuin lauantaina, mukavaa. Verryttelytehtävänä ratsastimme kolmen muun ratsukon kanssa ympyrällä ravia, ja vuoroin pyysimme hevosia kokoamaan askelta nopeaksi ja lyhyeksi (tip-tap-tip-tap), sitten hitaaksi ja pitkäksi (tip. tap. tip. tap.) ja tältä väliltä eri versioita. Ovelia mielikuvia. Jetteri oli alusta asti aika jäykän ja todella vahvan tuntuinen. Sain askelta koottua ja pidennettyäkin nätisti, mutta tarkkana piti olla varsinkin taivutuksen kanssa. Huh tosiaan, ainakin ohjat oli kunnolla tuntumalla! Eikä poika pahemmin louskutellut hampaitakaan, mikä kertoo tyytyväisestä olosta. 

Verkkatehtävä. Jetteri painoi vahvasti kädelle, ja minä ujostelin ohjan antamisessa. Voihan niitä pidätteitä tehdä pidemmälläkin ohjalla? Askelta tuntui löytyvän kiitettävästi :))

Sitten tulikin ihan villi ja melkein ihan uusi tehtävä eteen; laukassa pohkeenväistö pituushalkaisijalta uralle, jonka jälkeen laukkavoltti. Joskus Jetterillä on kokeiltu laukkaväistöjä mutaman kerran, ja intoa tehtävän tekemiseen oli, mutta aloitin vähän liian kovasti yrittäen. Otin liikaa ohjasta, asetin liikaa ja nytkytin laukkaa väkisin eteenpäin pomppien satulassa. Aika köyhää, ja Jetteri sortuikin sitten pari kertaa raville. Kun yksinkertaistin reippaasti apuja, niin sehän väisti välillä aika hienostikin! Aloittelukierros oikeaan oli vaikeampi, mutta vasemmassa kierroksessa oli jo vetreämpää.

Jetteri sai mennä vähän helpotetusti, kun tuli pari hyvää suoristusta, se sai jo kävellä. Kun laukkaväistöt oli tehty molempiin suuntiin, jatkettiin laukkatyöskentelyä: toisen pitkän sivun alkuun tehtiin laukkavoltti, jolta jatkettiin avotaivutuksessa pitkälle sivulle. Se oli vaikea, muttei nyt ihan mahdoton tehtävä. Voltilla sain Jetterin taipumaan ja kääntymään ihan hyvin, mutta en saanut asetusta säilymään. Hosuin liikaa enkä käyttänyt pohkeita kunnolla? Usein vasta pitkän sivun loppupuolella sain Jetterin hiukan asettumaan niskastaan ja senkin sain aikaiseksi enimmäkseen turhasti ohjaa käyttäen. Plööh. Tässäpä erittäin hyvä perustehtävä harjoiteltavaksi.

Kulkeehan se kolmella uralla mutta... :D niin mihinkä piti asettaa?

Kulmaan tulo

Pake kommentoi monta kertaa minun lantioni lysähtämistä ulospäin (alla olevassa kuvassa upea itsepiirtämäni demonstraatio, naurakaa...). Kun lantio ei ole tismalleen satulan keskellä, vaan ulkoreunalla, ylävartalon asento muuttuu kieroksi, jalat eivät ole samassa tasossa ja sisäkylki rutussa Hevonen kääntyy huonosti painoapujen ristiriidan takia (tehdessä volttia oikealle: ihminen kertoo pohkeilla ja ohjilla oikealla kääntymisestä, mutta ihmisen painopiste on vasemmalla ja näin kannustaa hevosta kääntymään vasempaan). 

Käännös oikealle. Vasemmanpuoleisen tätin lantio on lysähtänyt  vasemmalle, mistä seuraa koko kehon painopisteen siirtyminen vasemmalle ja vinous. Oikealla kuvassa täti osaa istua suorassa. Punaiset pallot 
kuvaavat painopisteen sijoittumista.

Minua auttoi komento pistää enemmän painoa sisäjalustimelle. Välillä taisin liioitellakin tätä, mutta eron kyllä huomasi! Kun lantio oli keskellä satulaa, Jetteri vastasi paljon helpommin kääntäviin apuihin.

Loppuverryttelyksi taivutettiin hevosia reilusti pääty-ympyrällä eteen-alas ratsastaen. Voi että, miten jäykkä putte oli vasempaan... oikea kierros oli ihan jees, siinä se asettui kaulasta ja taipui rungosta kiitiettävästi. Mutta vasempaan täytyi tehdä koko ajan paljon töitä, ettei Jetteri livistäisi taivutuksesta. 

Valmennus antoi paljon mietittävää. Tänne blogiin on hyvä kirjoittaa itselleenkin vähän muistiin, mikä sujui ja missä oli kehitettävää. Nyt paljon paljon taivuttelua, vastalaukkaharjoituksia, avoja ja laukkaväistöjä.

Kiitos Emmalle kuvista, seurasta ja hienosta työstä heppani kanssa. :) Marikalle myös lämpimät kiitokset seurasta, kuvista ja oman Kaminsa lainaamisesta! Pian uusiksi. Lahjoituksia otetaan vastaan... eiku :D