Kauheasti jänskätti ja sitten se olikin niin hyvä.

Tänään olikin sitten se kovasti odotettu ja jännitettykin valmennus. Eniten huoletti, että jos ei tuu mistään mitään tolkkua - tosi epämääräistä, eihän sitä ees ollu mitään jännitettävää varsinaisesti. Korkeintaan semmoinen kauhuskenaario, jossa Kami iloisesti laukkailee turpa taivaissa ympäri maneesia. Mutta paskat,  musta pikkuheppa oli niin hieno, vaikka sitä meinasikin huolestuttaa koko homma paljon enempi ku minua. Voi pientä. 

Marika ei itse päässyt ekana päivänä Nerkoolle, joten minä enempi kuin mielelläni osallistuin hänen puolestaan Kamilla valmennukseen. Emma sai mennä sovitusti vuokrahepallaan Jetterillä. Hyvä näin, minua ois voinu kiukuttaa jos olisin itse kuikuillut maneesin laidalta muiden ratsastuksia. :)

Minulla oli valmennuksen tavoitteena saada Kami tukeutumaan hieman kammoamaansa kuolaimeen. Sillä on tapana paeta kuolainta virkkuukoukkukaulalle, ja jos sitä yrittää puoliväkisin ratsastaa ohjastuntumalle (kuten minä tein hölömönä eilen), se stressaantuu entistä enemmän. 

Tehtiin hyvää perustyöskentelyä: Ensin ravissa kulmiin voltit ja pitkillä sivuilla sisäänpäinasetus/avotaivutus, myöhemmin laukka/ravikahdeksikkoa ja kolmikaarista kiemuraa. Kami oli aluksi kovin huolestuneen oloinen,  se kulki levottomana pää ylhäällä, ei kuunnellut taivuttavaa pohjetta ja juoksi alta. Oli suuri houkutus hidastaa ohjalla, mutta ei. Keskityin pitämään äärimmäisen varovaisen tuntuman, ja ratsastin pehmeästi pohkeella ja istunnalla. Pake kehotti venyttämään pitkät koipeni Kamin pienen rungon ympäri, jolloin ne olivat ikään kuin "turvakehikkona". 

Kami on huolissaan, ja minä yritän nätisti rauhoittaa jämptillä ravinkeventämisellä ja kietomalla pohkeet ympäri.

Pehmeä ratsastustyyli toimi hirmu hienosti, Kami alkoi pikkuhiljaa tukeutua kuolaimeen ja pidentää kaulaa eteenpäin. Ohjia kerätessä Kami oli aina hetken huolissaan, mutta kun maltoin aina olla tosi lempeä sille, se rentoutui uudelleen ja yhä enemmän luottaen, Laukassakin Kami oli niin rento, että sain sen ratsastettua Paken ohjeiden mukaan pitkälle askeleelle pyöreyden säilyttäen. Jossain välissä pystyin tekemään pidätteen, kun Kami keräsi voimaa laukannostoista innostuttuaan. 

Välillä myötäsin ohjasta, kun Kami luotti ja kuunteli.

Mitä kuvia katsoo, niin istunta  ois voinu olla vähän vakuuttavampi... aina voi selitellä, että oli pieni heppa alla, niin oli vaikea pitää käsiä ja jalkoja oikein, ja sitä paitsi yritin pitää kädet alhaalla rohkaistakseni Kamia laskemaan päätään, siitä johtuu pianokädet, ja ja ja. Jooooooh.. 

Istunta oli koko ajan toki perfect!

Emma ja Jetteri oppivat myös paljon toisistaan, ja jäi kuulemma tosi hyvä fiilis. Aluksi Jetteri hösläili vaan menemään, mutta Emma teki kovasti töitä sen huomion saamiseksi. Lopputunnista, jolloin äitini napsi kuvat, Jetteri oli liikkui väliin kadehtittavan hienosti. Yh ja vau! :D

Voi laatua...

Päätä särkee, suklaata kuluu ja väsyttää + kouluhommat odottaa. Pöh. Huomista ootellessa jos vähän räknäilis... Mulla on koko ajan mielessä, että pitää kohta lähteä hoitamaan hepat, kunnes muistan aina uudelleen, että nehän on yökylässä siellä Nerkoolla. Hups.