Kamia ja Jetteriä ja kohta valmennuksiin!

Ja napa vetää ruokaa ihan mahdottomasti, eikä edes tunnu missään :D Minä väsynyt opiskelija piristyin ja väsytin itseni uudelleen heppastelemalla kuusi tuntia tallilla. Otin hevosiin vähän tai vähän enempi tuntumaa huomisia valmennuksia aatellen. 

Ensin ratsastin ihanaisella Jetterillä, uh ihana ♥ Todellakin ihana, aivan mahti. Ainoastaan oli sanottavaa pidätteiden kuuntelemisessa erityisesti laukassa, mutta sitten nekin alkoivat mennä läpi. Työstin aluksi käyntiä pysähdysten, volttien ja väistöjen avulla, ja sitten lisäsin raviosuuksia koko ajan enempi mukaan. Laukattua tuli pidempiä jaksoja. Taivuttelin Jetteriä runsaasti, ja Jetteri tosiaanki taipui, kun välillä palkitsin sitä myötäämällä ulko-ohjasta. Tällöin Jetteri vain paransi taivutusastetta ja se oli paremmin alla, kun sai tilaa. Runsaan taivuttelun lisäksi ratsastin myös paljon suoria teitä kaikissa askellajeissa, se teki hyvää ja Jetteri toimi. Tasainen peräänanto ja korvat hörössä, rennosti kuolainta mutustellen eteenpäin. Hihii :))

Vanha kuva tammikuisen estetunnin lopusta. Sama fiilis ♥

Tyytyväinen Jetteri maastokäpästelyjen jälkeen.

Ehkä vähän innostuin liikaakin, keyempikin treeni olisi riittänyt. Laukasta löytyi sen verran hiomista, että "hoidin asian loppuun". Mutta sitten jäikin tosi hyvä mieli. Lopuksi annoin Jetterin venyttää askelta laukassa ja sitten ravissa kunnolla eteen-alas.

 

Tallissa vielä hieman venyttelin suokkipoikaa, ennen kuin aloin varustamaan seuraavaa ratsua. Vähän jänskätti (hyvällä tavalla) mennä Kamilla tauon jälkeen. Kamin kanssa tein paljon samoja asioita; taivuttelua ja suoria kaikissa askellajeissa. Aluksi tuntuikin ihan hyvältä, vaikka Kami painokin kädelle ja oli vähän kireä, kun oli "uus" tyyppi selässä, joka vaati asioita. Ekojen (hyvin onnistuneiden) laukkojen jälkeen tapahtui jotain; käynnissä lyhyin ohjin Kamilla meni hermo ja se alkoi poukkoilemaan ihan kuumahtaneena. Taitaa nää lämppärit olla pieniä tulisieluja, jos ei muuten, niin ainakin salaa ;) Kami harvoin osoittaa mieltään ratsastaessa.

Varoin päästämästä ohjia löysäksi tai muuten palkitsemasta Kamia riehumisesta, vaan pohkeella eteenpäin ja sopivassa välissä lavalle napautus raipalla. Pari kertaa temppuilu toistui, eikä Kami enää ihan rentoutunut, huaaaah. Liekö minun ohjastuntuma ollut jäänyt Jetterin jäljiltä liian painavaksi Kamin herkkään suuhun? Tulipa kärsivällisyysharjoituksia. Kun kaikista askellajeista tuli vuoron perään hyvät pätkät, vippasin Kamille fleecen selkään ja lähdettiin töpöstämään vielä kuutamoiselle kotitielle. Ensin tuli sellainen perinteinen angstireaktio huonosti sujuneen ratsastuksen jäljiltä, mutta kun ymmärsi, missä oli vika, niin eihän siinä itkut auta. Lisäksi Kami on kovin sulonen pikkuheppa, tuuppi ystävällisesti turvallaan ja oli niin kiltisti muuten. Huomenna uus yritys Paken valkassa! Tässä sitä opetellaan ratsastamaan.