Otin maanantain vielä vapaamielisesti vapaaksi, mutta illalla sitten kuitenkin lähdin kiltisti takaisin opintielle. Heippa hepat!
Hoidin kuitenkin onnessani aamutallin ja siivosin paikan enemmän tai vähemmän perinohjaisesti. Karsinoiden oton ja lattian lakaisun lisäksi järjestelin loimivuoria sun muita roippeita paikoilleen. Välissä seurasin hevosten touhuja. Niitä pitäisi tarkkailla enemmän, saattaisi oppiakin jotain niiden elekielestä.
Sää oli ihan mahtava, täydellinen maastopäivä onnistuneen koulutreenin jälkeen. Aika meinasi hemmetti vie vaan loppua... Pitkästä ja lupsakasta maastoreissusta tuli lyhyt, mutta silti lupsakka käyntilenkki narupäitsillä ja ilman satulaa ofc.
 |
| Jetteri ja Nana |
 |
| Lenkin jälkeen hieman maastakäsittelyä. Käännökset etuosan ympäri ovat ihan bravuuri, mutta myös sivulleväistöt alkavat sujua helposti isolla askeleella. |
 |
| Jetterillä ja Kamilla oli hauskaa. Leikkihetken jälkeen otettiin vain rennosti aurinkoa! |
Rentoakin rennompi heppapäivä, mutta silti oli hauska kutina vatsanpohjassa. Valmennusta odotellessa...... :)) Tekee ne pienet suuret asiat iloiseksi.
Ja toiset pienet asiat tekee huolestuneeksi. Jetterin selästä oli mukavasti sulanu pois ne turvonneet kohoumat. Silti rintaa kaivertaa. Voi jestas, miks sitä pitää tykätä tuollaisesta ruskeasta isosta karvamöntistä niin paljon?? Hevosenomistajalle tulee helposti on ihan turhaa huolta ja hössötystä, ja toisaalta niin helposti jää vakaviakin ongelmia huomaamatta. Pööööööh. Kunpa voisi kutsua maan parhaat asiantuntijat tutkimaan hevoseni jokaisen pikku ongelman edessä.
Ei pidä kuitenkaan tehdä elämästä liian vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti