Uusia tuttavuuksia ja hölmöilyä

Asiaa on niin paljon että mistä sitä aloittaisi.

Aamu alkoi ystäväni Annan kanssa naapuritallilla, jossa minua odotti ihastuttava rautias tamma. Hetken minä höhlä luulin sitä kaukaa suomenhevoseksi, puoliveri- tai arabiristeytykseksi, mutta en ainakaan lämminveriseksi!! Mandi-tammalla oli ollut taukoa aktiivisesta liikuttamisesta, ja minä iloisesti lupauduin ottamaan tuntumaa neitiin ja vähän kouluttamaan eteenpäinkin tässä aina joskus, kun ehin.

Siinä Mandi-neidistä vähän b-luokan kuva

Mandi oli omistajan kertoman mukaan aika neiti tammaksi, ja niin se vähän olikin, mutta ei mikään hönö tapaus. Pikku prinsessa vain. Kentällä en nousta rykäissyt heti selkään, vaan tein maastakäsin pysähdysharjoituksia tutustuakseni Mandiin ja saadakseni sen keskittymään. Toimin hyvin järjestelmällisesti; pieni paine suuhun, pysähdyin itse, ja tasainen, pehmeä paine suuhun ja välitön, runsas myötäys heti Mandin pysähtyessä, ja tästä nopeasti liikkeelle. Seisomaan ei kannattanut jäädä, kun energiaa oli, ja väkisin paikallaan pitäminen olisi aiheuttanut kiukkuamista ja kuumumista Kun tätä pysähdystehtävää toisti, prinsessa alkoi nopeasti keskittyä ja rentoutua myös pidempään seisoessa, ja pystyin nousemaan rauhallisen hepan selkään. 

Samaa jatkoin selästä käsin; selvä pidäte istunnalla (raskas pylly + vatsalihakset), pehmeä paine suuhun ja pysähtyessä välitön myötäys ohjista, nopeasti liikkeelle pienestä pohjeavusta. Aluksi kylkiä vasten lepäävät ja välillä painetta antavat pohkeet olivat Mandin mielestä kerrassaan veemäisiä (korvat luimuun ja jalat sanoivat myös mielipiteensä), mutta kun avut piti hyvin pieninä ja paineen myötäsi välittömästi, neiti rentoutui. Se ymmärsi, että näin tekemällä ärsyttävästä jutusta pääsee eroon. Pian pystyin taivuttamaan herkkää Mandia molemmilla pohkeilla ratsastaen ohjat tuntumalla.

Mandin kaviosta oli lentänyt kenkä, joten pidin ravipätkät ihan minimissään. Kovin iloinen olen siitä, miten alussa aika tuitun oloinen tamma rentoutui täysin ja alkoi luottamaan niin nopeasti. Viikon alussa uudelleen!! Anna puolestaan ratsasti vanhemmalla suokkiherralla, ja minä annoin vähän vinkkiä istunnasta ja suomenhevosherran muodosta.

Molempien heppojen painosta taisi lähteä kolme kiloa  pois harjauksen aikana...

Iltapäivällä syödä tankkasin ruokaa ja lähdin puuhastelemaan oman lempiheppani kanssa. Harjasin karvaturri Jetterin kentänreunalla auringonvalossa. Mulla on vielä tällä kirjoitushetkelläkin hevosenkarvoja suussa, kiitti Mandi ja Jetterikulta...

Jetterin ongelman tuntee selästä käsin, kun en halunnut rasittaa paikkoja juoskuttamalla. Pistin päitset päähän ja nousin selkään  (kypärän kanssa, toisin kuin eilen otetuissa kuvissa) ja kuuntelin miltä askel tuntui. Semmonen vähän könkkäävä, hidas, tarmoton. Tein vähän pysähdyksiä istunnalla ja kokosin hetkeksi "ohjat" ja siinä se. Ei Jetteri ole vielä ok. Parannellessa menee aika.

Tein eilen samoja hönöhommia pikkusiskoni Jossun kanssa, kiipeiltiin Jetterin selässä, istuskeltiin sen takamuksen päällä ja liu'uttiin siitä alas, tehtiin pysähdyksiä ja käännöksiä pelkkää istuntaa käyttäen. Minä testasin jälleen vähän paremmalla onnella, miten Jetteri liikkuu "kuolaimettomilla suitsilla".

Ja kaikki kuvat © pikkusiskoni Johanna!

No on vähän selätön ja edestä lysyssä.

No on vähän "kuolaimen takana" ja etupainonen.

Pohkeenväistöä yritetään

Meditoin samalla....... oooommm

Ihan kai siedettävä kahden minuutin ratsastukseksi.. Hauskin osuus oli kuitenkin se hölmöilyosuus. Siskoni teki maailmanympärysmatkoja ja ratsasti "naistentyylillä" vähän matkaa, sekä reippaana tyttönä hän uskalsi kokeilla myös Jetterin selässä seisomista useammankin kerran. Minäkin reippaana (aika monet ovat sanoneet että tässä tapauksessa tyhmänä) yhdistin selässä seisomisen sekä Jetterin seisomistempun. Ei tullu kiire alas, jeppe jökötti tyynenä paikoillaan, kun kiikuin selässä hyvän aikaa, kyykistyin hetkeksi ja nousin taas suorille jaloille. Tätä on kyllä harjoiteltu monesti kypäränkin kanssa. :P

Tästä hyvästä tuli leipäpala jos toinenkin palkinnoksi!

<3

Kuntoilu on vain hevosten korvike. Onko kysyttävää?

Hevoseni on vielä elossa :p  Loistavaa. Enää Jetteri ei ole kolmijalkainen, ja liikkuu suht puhtaasti, mutta pientä säätöä vielä saattaa olla: vasenta takasta tulee lepuutettua vähän useammin kuin toista. Toissapäivänä kengittäjä iski kengän paikoilleen kavioon, ja nyt ootellaan ja katellaan, hyvältä vaikuttaa. Tänään en tehnyt muuta kuin jyystin Jetteristä irtokarvaa villapaidan tekotarpeiden verran ja pistin narupäitset päähän. Hölmöiltiin kentällä kolmistaan Jetterin ja pikkusiskoni Johannan kanssa, mm. selässä seisomista ja pikkasen käyntiväistöjä, seisomistehtäviä. Marika ja Kami puuhastelivat myös kentällä liinalla ja näppärällä itsekootulla juoksutussetillä varustettuna. Heppahömppäilystä lisää huomenna parin muun hevoskeikan lisäksi. Tulee tutustuttua pariin ihan uuteen tapaukseen!! :) Huu!

Tulin tunti sitten salilta, oli oikea iltatreeni ystävän ja tämän äidin kanssa. Kotikunnan salilla oli vähän erilaiset laitteet, joita testailin 60 minuutin ajan ja siihen venyttelyt päälle. Hassu tunne vatsalihasten rääkkäämisen jäljiltä, kuin olisi painava matto mahan päällä. Kiihkeästi kohti kesäkuntoa... :)) Tai siis ainakin yritetään........ 

Jälkiruokaa rahkojen ja hedelmien jälkeen. Kuva: kuuselanjuustopuoti.net

TREENIÄ 21.- 30.3.

Perjantain lenkiltä

To - Hölkkä/kävelylenkki 75 min, 7 km + venyttelyt

Pe - Salitreeni 50 min (vatsat, selkä, jalkojen venyttelyt) + estehypyt Jetterin kanssa ilman satulaa!!

La - Vapaa (tallihommat)

Su - Vapaa (tallihommat)

Ma - Kävely  5,5 km iiiisolle mäelle -> pakarat umpijumiin :D

Ti - Salitreeni 60 min (vatsalihakset, selkä, yläkroppa, kädet)

Ke - Koulumatkoja ja ontuvan Jetterin taluttamista kotiin yht. 10 km. Tuli sillä maastoreissulla harjoiteltuu vähän kevyttä istuntaakin..

To - Tallihommat + pikanen kävely/hölkkälenkki 3 km

Pe - Kotona lyhyt vatsatreeni + 3,7 km reipasta hölkkää

La - Salitreeni 60 min (rintalihakset, selkä, pakarat, vatsat, kädet) + venyttelyt

Pitääkö mun jo hankkia erillinen treeniblogi?? En osaa hillitä tätä. :D
Ja toinen juttu teille lukijoille: nyt saa kysyä luvan kanssa! 
KYSYMYSPOSTAUS on nimittäin tulossa jos vain kysymyksiä riittää. Mitä vaan tulee mieleen tai uteluttaa, pistä kommenttina polttava kysymyksesi. Jos sellaisia vain on!

Idioottiiiii

Idiootti, idiootti, idioottiiiii... 

Jetterin jalka oli oikein hyvä tänään, se ei sitä lepuutellut ja irtojuoksutustestissä se esitti vähän liiankin innokkaasti lennokasta ravia ja laukkaa. Komeaa ja energistä menoa. :) Mutta sitten joku idiootti lähti sillä maastoon viiden kilsan päähän, ja antoi sen viipottaa melkein ihan valtoimenaan hevosen ehdoilla. Sitten lenkin puolivälissä Jetteri alkoi ontua, ja raukka joutui onnahtelemaan talutuksessa viiden kilometrin matkan kotitallille! Mikä idiootti!!!!!

Se olin muuten minä, btw. 

"Jetteri huijasi minua. Sen syy", tekisi mieli sanoa. Se oli niin onnellinen ja todellakin juoksi mielellään eteenpäin, tarjosi itse ravia ja oli ihan onnessaan juoksemassa, mutta minä rauhoittelin. Laukka maltettiin säilyttää rauhallisena, harvinaista kun Jetteri ei ehdotellut jatkuvaan kovempaa vauhtia... Sitten kun käännyttiin kotiin päin, ja Jetteri oli uhkasi esittää kunnon ex-ravurin menoa, sen vasen takanen alkoi kadota alta. Jaha. Ja ¤/#£{$@¤%&%~......

Vähän oon ollu kuristamassa itseäni. Levolla heppani toipui, mutta tänään olisi pitänyt hillitä Jetterin menohaluja. Molemmat oltiin liian innoissamme - ja liian kaukana kotoa. Tallilla huomasin takasen kengän varren painavan sädettä, kenkä oli mennyt jotenkin ihan vinoon. Äidin avustuksella vedettiin kenkä irti, katotaan millainen jalka on huomenna. Toinenkin mahdollinen ontuman syy on, nimittäin Rusina-hepan entinen omistaja Anna löysi yksi hoitelupäivä Jetterin jalasta pienen pienen kipupisteen.

Tuli kyllä kauniisti sanottuna raiskattua itteeni henkisesti, mutta nyt olo on jo vähän tyynempi.

Sain myös ansaitun fyysisen rangaistuksen. Badmintonin ratsastussaappaat eivät sovellu lenkkeilyyn, testattu on!

Maastoreissulla oli kyllä hyviäkin hetkiä (suurin osa ennen Jetterin jalan kipeytymistä eheh). Sää oli kymppi maastolenkille; sopiva lämpötila, hieman tuulta, ja enimmäkseen puolipilvistä. Välillä taivaalta leijui  lumihiutaleita auringonvaloon hehkumaan (kuva!).

Jetterin adhd-olemuksesta huomasi, ettei sen kanssa ole vähään aikaan oltu kunnon maastolenkillä. Joka puolelle piti kuikuilla ja välillä taaksepäinkin ("käännytäänkö jo, joko nyt joko nyt"). Vauhdin kasvaessa suunta oli suoraan kohti etäisyyksiä ja niiden yli. Postilaatikot, räkyttävien koirien ääni ja punaiset pakettiautot olivat aika jänniä. Jetterihän joutui tällä kertaa välillä vähän paniikkiin, kun isot autot huristivat kaheksaakymppiäkin ohi (pöljät kuskit), mutta mun taktiikka toimi: niin kauan kun Jetteri ei rynnistänyt/pyörähtänyt ympäri, ohja oli löysä. Kun Jetteri kuitenkin steppasi paikoillaan ja pyörähti ympäri paniikkipakolaukka mielessään, pidätin ohjasta, mutta välittömästi Jetterin pysähtyessä myötäsin reilusti ja Jetteri seisoi sitten hiljaa. Ja näin täysperävaunurekkoja huristeli peräti kolmekin ohi minun pidellessä täysin löysiä ohjia!

Jetteri pörhäkkänä! Ja kuola valuuu... 

Iltapala, nam! Maitorahkaa vadelmamehukeitolla ja avokadolla höystettynä ja piimää. 

Nuutunut fiilis. On tääkin lomanalku... kantapään kautta oppii nähtävästi parhaiten ja elämä opettaa. Surullista. Onneksi Jetteri on anteeksiantavainen otus. Ehkä se on vaan oikeastaan onnellinen, kun pääsi maastoon viippailemaan, kunnes sitten typerä jalka petti sen. Tallissakin oli lähestulkoon hupaisaa, kun poika kertoi miten sitä harmitti seistä melkein kolmijalkaisena...

Hevosenomistajan huolet ja onnenhetket

Perjantai-iltana estetreenin jälkeen tuli ongelmia. Jetteri oli kentällä niin mukava, rento ja kuuntelevainen, ja maastossakin vielä puksutti niin tyytyväisenä ja reippaana eteenpäin Kamin ja Marikan kanssa. Sitten kotimatkalla, ihan yhtäkkiä - naps - Jetterin askellus muuttui, ja huomattiin sen ontuvan vasenta takasta ja  aika pahasti. Tutkin koiven ja kavion pikapikaa kuunvalossa, mutta mitään kiviä, verihaavoja tms. ei näkynyt. Hitaasti talutin onnahtelevan hepparassun tallille puolen kilometrin matkan. Silti Jetteri käppäili korvat hörössä eteenpäin ja oli niin hyväntuulista miestä. Se taisi vieläkin olla korskeana hurjista estehypyistään. :)

Tallissa tunnustelin takasen kokonaan läpi, ylhäältä ristiselästä säteeseen saakka. Ei mitään, vaikka välillä rusensin Jetteriä kovaakin ja paukutin kavionpohjaa ja vähän sädettäkin. Ei mitään. Silti Jetteri lepuutti jalkaa koko ajan, ja jos se erehtyi laskemaan sille liikaa painoa, siltä meinasi ihan pettää tasapaino.

No, hevosenomistajan reaktio, kun omalla hepalla on ongelma... "oh my Goooooood, mitä mitä mitä ja apua", mietin mielessäni ja paasasin Marikallekin. Eläinlääkärille soitto oli lähellä, mutta koska Jetteri oli muuten kunnossa, pystyi varaamaan hiukan painoa jalalle ja kello oli jo iltayön puolella, päätin herätä aamulla aikaisin tarkastamaan tilanteen ja tekemään tarvittavan siirron.

Likainen Jetteri tarhassa seuraavana päivänä kipiää jalkaa lepuuttelemassa

Lauantaina aamulla tilanne oli maagisesti parantunut - ei kokonaan, mutta huomattavasti. Jetteri varasi välillä molemmille takasille yhtä paljon painoa, ja varsinaista ontumista ei näkynyt.

Päivällä tein maastakäsittelyä Jetterin kanssa. Tehtiin sivulle-seuraa-tehtävää: Kun osoitin kädelläni (nyrkin sisällä leipäpala! ;) suoraan alaspäin sivulleni ja lähdin liikkeelle, Jetterin tehtävä oli seurata minua. Kun se lähti välittömästi kävelemään vierelläni, pysähdyin parin askeleen jälkeen ja heppa sai pysähtyessä namin. Jos Jetteri ei lähtenyt mukaani (kuten muutaman kerran teki), vaan keskittyi ihan muuhun, kävelin pokkana tarhan toiselle puolelle seisoskelemaan. Ennen pitkään utelias Jetteri tuli herkkupalojen toivossa luokseni, ja aloitimme tehtävän uudelleen. Nopeasti matkat pitenivät, ja lopuksi Jetteri seurasi minua kiemuraisia teitä pitkin ympäri tarhaa. Hieno!! :) Eikä poika ontunut, vaikka ottikin varovaisia askelia.

Jetteri seuraa paremmin kuin meidän sakemanninarttu... kouluttajasta kiinni, eiku :D

Testasin Jetterin askelta myös kentällä selästä käsin, ja kun se oli todellakin puhdas ja menointoinen, käytiin varovasti töpöstelemässä kotitiellä. Enimmäkseen käyntiä, ja yksi ravipätkä. Ja oli mukavaa. 

Sunnuntaina olin jo ihan onnessani, että tänään voisi tehdä kevyen koulutreenin. Haaveilin jo laukkaväistöistä yms., mutta Jetteri lepuuttikin ahkerasti vtj:tä karsinassa harjaillessa. Syynä saattoi olla kauhea Kamin perään uliseminen; hönö heppani oli rampannut tarhassa edestakaisin. Idiootti omistaja... miksei tajunnut ottaa heppaansa talliin??

Jetteri ei kuitenkaan selvästi ontunut talutettaessa. Harjasin Jetterin oikein kunnolla, niin että se näytti vähän joltain muultakin kuin toivottomalta karvaturrilta, ja lähin kentälle mielessäni tunnustella Jetterin askeleen puhtautta ja taivutella sitä hieman.

Poika oli kovin suloinen ja yritteliäs. Se pysähtyi hyvin tomerasti pienistä avuista, ja taipui kiitettävästi myös vasempaan hetken työskentelyn jälkeen. Ratsastin jepen vinouden korjaamiseksi jonkin sortin kiemuraa, jossa vasempaan kierrokseen taivutin sitä reippaasti, ja oikealle käännyttäessä pidin rungon ja kaulan suorana. Kokeilin ottaa ihan vähän ravia volteilla ja laukkasinkin yhden pitkän sivun per kierros. Toimi ja hyvin, suklaapoika oli hienosti kuulolla. Suuhun en vain saanut tarpeeksi tasaista tuntumaa, sillä Jetteri naksutti ja availi suutaan aina välillä, vaikka muuten ilme olikin hyvä. 20 minuutissa en saanut ratsastettua takasia kunnolla rungon alle, mahdollisesti hyvästä syystä.

Vaikka askel näyttää päällisin puolin hyvältä, niin jalka ei ole vielä ihan terve. Semmoinen mysteeriontuminen. Lupaavalta näyttää kuitenkin, nyt tämä alkava viikko lepoa. Sitten katsotaan uudelleen! Pääsiäislomaa ootellessa...

Tähän sopisi jokin äklöttävän onnellinen kuvateksti.
Mutta ei voi mitään, mun sydän on ihan sulaa vahaa. Meillä on molemminpuolinen luottamus ja yhteinen kieli. Lisäksi pikku heppani tunkee päätänsä syliini joka välissä. Liian hellyyttävää.

Villisti esteitä ilman satulaa

Eilen tulin aika myöhään kotiin, ja painuin innosta kihisten tallille Marikan kanssa. Sain hullun idean hypätä Jetterillä pitkästä aikaa, ja vielä hullumpi ajatus oli hypätä ilman satulaa. Vielä ei olla arkoja tätiratsastajia!! :)

Jetteri oli aluksi ihan armottoman jäykän tuntuinen, mutta vika taisi olla minun. Marika teki verryttelevää työskentelyä Kamin kanssa ja vihjasi ohjan pidentämistä. Hullu ajatus, hevonen tuntuu lähtevän kunnon ex-ravurikaahotusta eteenpäin, jos sille antaa yhtään ohjaa... No minä sitten annoin, ja keskityin rauhottamaan istunnalla. Se toimi, kun malttoi vain yrittää. Jetteri liikkui eteen, taipui ja rentoutui. Ja kuulemma kulki hetkiä hyvässä muodossa alakaulan pullottamatta. Vaikeaa. Ilman satulaa on vaikeampi saada Jetteri käyttämään selkäänsä.

Verkaksi mentiin ympyrällä ravissa kahden puomin yli, joiden jälkeen nostettiin välittömästi pyörivä laukka. Ennen puomeja siirryttiin hillitysti tai vähemmän hillitysti raville. Tää oli hyvä siirtymäharjoitus, Jetteri rentoutui koko ajan enempi ja kuuntelikin. Välillä se oli tosi hassu, kun yritin koota vähän laukkaa istuntaa jämäköittämällä, se tekikin erittäin sievän siirtymän käyntiin. Vain käyttämällä hieman vatsalihaksia. Huu, jännää. Kehuja tuli joka välissä.

Esteille otettiin tuntumaa kaartamalla kentän poikki pikkuristikolle, ja katosttiin että pysynkö ylipäätään selässä. :D Ei ollu hätää. Jetteri oli vain oli ihan villinä onnesta. Kevyet nostot ja vielä liitävämpi askel. Eikä tullu kieltoja, ainoastaan puomit kolisi välillä, kun en tajunnut, miten haipakkaa mentiin tuo ristikko-okseri-sarjaväli. Mentiin myös sianselkää, jonka keskimmäinen puomi oli 70 cm ja reunimmaiset 50 cm.

"Huu! ESTE!!!"

Sianselkä

Sarjan a-osa

Sarjan b-osa, jolle tultiin viiden laukka-askeleen sijasta kolmella askeleella.. ainakin eka yrittämällä :D

  

Loppuravit

Jetteri tuntui hirmu rennolta loppuraveissa, mutta herkältä. Lopuksi käytiin kävelemässä pitkään tiellä Marikan ja Kamin kanssa.

Kesäkuntoa ja sixpackia ootellessa

Mistä lähti tämä bloggaajien treenipostausinto? :O Voisiko lähestyvä kesä selittää tätä asiaa? Kaikki yrittävät hankkia tai ainakin toivovat haaveissaan, että olisipa heillä sellainen kunnon mallikroppa. No mikä siinä on niin ihanaa? Takana on ehkä naismainen turhamaisuus, voi mennä kuumalle rannalle bikineissä ja tuntea, että jos sitä kroppa ois esittelykunnossa (mun haaveissa näin). Mutta tulee siinä ne muut plussat kaupan päälle, jos ei ole rääkännyt itseään dieeteillä henkihieveriin: Oikein syömällä ja liikkumalla saadaan hyvä ja energinen olo. Ja se edustava kroppa ? :D

Tänään kävin treenaamassa itsekseni vatsalihaksia ja pakaralihaksia (valmennusten jäljiltä olivat vieläkin vähän hellät). Kävelin vielä kotiin, ja söin kunnon bodaaja-aterian:

• 2 keitettyä kananmunaa
• Porkkana
• Kaks vesimelonisiivua
• Jälkkäriksi vaniljanmakuinen Skyr-rahka
• Yli puoli litraa rasvatonta maitoa/vettä

Oon niiin kovin (tai ainakin pikkasen) ylpeä, kun pikkuhiljaa vaa'an kehoskoostumusarvot paranevat joka kuukausi. Pikkuhiljaa, mutta oikeaoppisesti: lihasprosentti kasvaa, rasvaprosentti laskee, kuten myös painoindeksi. On sitä kyllä töitäkin tehty, jos siitä lähdetään! Suuri pieni voittajafiilis täällä. :) 

Viikon ajalta treenaamista alkaen 12.3. tiistaina:

Ti -  Koulumatkat + salitreeni 70 min (vatsat, pakarat, kuntopyörällä 15 min, jalkojen venyttelyä)

Ke - Vp! Koulumatkat tuli käveltyä

To - Salitreeni 75 min (yläkroppa, kädet, pakarat, vatsa- ja selkälihakset, kuntopyörällä yht. 20 min)

Pe - Jetterin ja Kamin ratsastamiset

La - Aamutalli + valmennus Kamin kanssa :))

Su - Valmennus Jetterin kanssa :))

Ma - Vp (koulumatkat)

Ti - Älyttömästi kävelyä... koulumatkat + lenkki kaverin kanssa + kaupungilla kävelyä = 18 km

Ke - Kuntosalitreeni 50 min (vatsalihakset, pakarat, rintalihakset, käsien ojentajat)

Tuo viikonlopun treeniputki salitreeneineen ja ratsastuksineen oli aaaika rankka. Sunnuntai-iltana olin ihan raato ja ruokaa tosiaan kului todella paljon, ja jo seitsemän maissa valmis nukkumaan. Tuli todettua, että ratsastus on todellakin kokovartaloharrastus, nimittäin tuntui kyllä koko kropassa. Jalat, erityisesti pakarat, selkä, vatsalihakset ja ylävartalo unohtamatta käsiä, kaikkialla tuntui, että nytpäs on harrastettu liikuntaa. 

Ratsastus on paras harrastus. Sitä en harrasta liikunnan takia, vaan hevosen takia. Rakas Jetterini on yksi minun elämäni suurista onnenlähteistä.

Paken valkka osa 2/2

Itsefiksattu varvas

Valmennusviikonlopusta selvisi rahanmenolla, kipeillä pakaralihaksilla ja uuden ilmeen saaneella varpaalla. Mutta teki kyllä hyvää., siis ne valmennukset, varpaankäsittely ei. Jetteri littasi mukavasti jalkani sunnuntaina, ja tänä aamuna joka askel kirpaisi. Uhrasin yhden paitani revittäväksi sidetarpeiden puutteessa, ja tein siitä nätin pikku paketin varpaan ympärille. Hyvin pystyi kävelemään koululle pari kilometriä, no problem. Ilmiselvä lahjakkuus sairaanhoidon tehtäviin?? :D

Itse valkassa sunnuntaina tehtiin haastavampia asioita kuin lauantaina, mukavaa. Verryttelytehtävänä ratsastimme kolmen muun ratsukon kanssa ympyrällä ravia, ja vuoroin pyysimme hevosia kokoamaan askelta nopeaksi ja lyhyeksi (tip-tap-tip-tap), sitten hitaaksi ja pitkäksi (tip. tap. tip. tap.) ja tältä väliltä eri versioita. Ovelia mielikuvia. Jetteri oli alusta asti aika jäykän ja todella vahvan tuntuinen. Sain askelta koottua ja pidennettyäkin nätisti, mutta tarkkana piti olla varsinkin taivutuksen kanssa. Huh tosiaan, ainakin ohjat oli kunnolla tuntumalla! Eikä poika pahemmin louskutellut hampaitakaan, mikä kertoo tyytyväisestä olosta. 

Verkkatehtävä. Jetteri painoi vahvasti kädelle, ja minä ujostelin ohjan antamisessa. Voihan niitä pidätteitä tehdä pidemmälläkin ohjalla? Askelta tuntui löytyvän kiitettävästi :))

Sitten tulikin ihan villi ja melkein ihan uusi tehtävä eteen; laukassa pohkeenväistö pituushalkaisijalta uralle, jonka jälkeen laukkavoltti. Joskus Jetterillä on kokeiltu laukkaväistöjä mutaman kerran, ja intoa tehtävän tekemiseen oli, mutta aloitin vähän liian kovasti yrittäen. Otin liikaa ohjasta, asetin liikaa ja nytkytin laukkaa väkisin eteenpäin pomppien satulassa. Aika köyhää, ja Jetteri sortuikin sitten pari kertaa raville. Kun yksinkertaistin reippaasti apuja, niin sehän väisti välillä aika hienostikin! Aloittelukierros oikeaan oli vaikeampi, mutta vasemmassa kierroksessa oli jo vetreämpää.

Jetteri sai mennä vähän helpotetusti, kun tuli pari hyvää suoristusta, se sai jo kävellä. Kun laukkaväistöt oli tehty molempiin suuntiin, jatkettiin laukkatyöskentelyä: toisen pitkän sivun alkuun tehtiin laukkavoltti, jolta jatkettiin avotaivutuksessa pitkälle sivulle. Se oli vaikea, muttei nyt ihan mahdoton tehtävä. Voltilla sain Jetterin taipumaan ja kääntymään ihan hyvin, mutta en saanut asetusta säilymään. Hosuin liikaa enkä käyttänyt pohkeita kunnolla? Usein vasta pitkän sivun loppupuolella sain Jetterin hiukan asettumaan niskastaan ja senkin sain aikaiseksi enimmäkseen turhasti ohjaa käyttäen. Plööh. Tässäpä erittäin hyvä perustehtävä harjoiteltavaksi.

Kulkeehan se kolmella uralla mutta... :D niin mihinkä piti asettaa?

Kulmaan tulo

Pake kommentoi monta kertaa minun lantioni lysähtämistä ulospäin (alla olevassa kuvassa upea itsepiirtämäni demonstraatio, naurakaa...). Kun lantio ei ole tismalleen satulan keskellä, vaan ulkoreunalla, ylävartalon asento muuttuu kieroksi, jalat eivät ole samassa tasossa ja sisäkylki rutussa Hevonen kääntyy huonosti painoapujen ristiriidan takia (tehdessä volttia oikealle: ihminen kertoo pohkeilla ja ohjilla oikealla kääntymisestä, mutta ihmisen painopiste on vasemmalla ja näin kannustaa hevosta kääntymään vasempaan). 

Käännös oikealle. Vasemmanpuoleisen tätin lantio on lysähtänyt  vasemmalle, mistä seuraa koko kehon painopisteen siirtyminen vasemmalle ja vinous. Oikealla kuvassa täti osaa istua suorassa. Punaiset pallot 
kuvaavat painopisteen sijoittumista.

Minua auttoi komento pistää enemmän painoa sisäjalustimelle. Välillä taisin liioitellakin tätä, mutta eron kyllä huomasi! Kun lantio oli keskellä satulaa, Jetteri vastasi paljon helpommin kääntäviin apuihin.

Loppuverryttelyksi taivutettiin hevosia reilusti pääty-ympyrällä eteen-alas ratsastaen. Voi että, miten jäykkä putte oli vasempaan... oikea kierros oli ihan jees, siinä se asettui kaulasta ja taipui rungosta kiitiettävästi. Mutta vasempaan täytyi tehdä koko ajan paljon töitä, ettei Jetteri livistäisi taivutuksesta. 

Valmennus antoi paljon mietittävää. Tänne blogiin on hyvä kirjoittaa itselleenkin vähän muistiin, mikä sujui ja missä oli kehitettävää. Nyt paljon paljon taivuttelua, vastalaukkaharjoituksia, avoja ja laukkaväistöjä.

Kiitos Emmalle kuvista, seurasta ja hienosta työstä heppani kanssa. :) Marikalle myös lämpimät kiitokset seurasta, kuvista ja oman Kaminsa lainaamisesta! Pian uusiksi. Lahjoituksia otetaan vastaan... eiku :D

Kauheasti jänskätti ja sitten se olikin niin hyvä.

Tänään olikin sitten se kovasti odotettu ja jännitettykin valmennus. Eniten huoletti, että jos ei tuu mistään mitään tolkkua - tosi epämääräistä, eihän sitä ees ollu mitään jännitettävää varsinaisesti. Korkeintaan semmoinen kauhuskenaario, jossa Kami iloisesti laukkailee turpa taivaissa ympäri maneesia. Mutta paskat,  musta pikkuheppa oli niin hieno, vaikka sitä meinasikin huolestuttaa koko homma paljon enempi ku minua. Voi pientä. 

Marika ei itse päässyt ekana päivänä Nerkoolle, joten minä enempi kuin mielelläni osallistuin hänen puolestaan Kamilla valmennukseen. Emma sai mennä sovitusti vuokrahepallaan Jetterillä. Hyvä näin, minua ois voinu kiukuttaa jos olisin itse kuikuillut maneesin laidalta muiden ratsastuksia. :)

Minulla oli valmennuksen tavoitteena saada Kami tukeutumaan hieman kammoamaansa kuolaimeen. Sillä on tapana paeta kuolainta virkkuukoukkukaulalle, ja jos sitä yrittää puoliväkisin ratsastaa ohjastuntumalle (kuten minä tein hölömönä eilen), se stressaantuu entistä enemmän. 

Tehtiin hyvää perustyöskentelyä: Ensin ravissa kulmiin voltit ja pitkillä sivuilla sisäänpäinasetus/avotaivutus, myöhemmin laukka/ravikahdeksikkoa ja kolmikaarista kiemuraa. Kami oli aluksi kovin huolestuneen oloinen,  se kulki levottomana pää ylhäällä, ei kuunnellut taivuttavaa pohjetta ja juoksi alta. Oli suuri houkutus hidastaa ohjalla, mutta ei. Keskityin pitämään äärimmäisen varovaisen tuntuman, ja ratsastin pehmeästi pohkeella ja istunnalla. Pake kehotti venyttämään pitkät koipeni Kamin pienen rungon ympäri, jolloin ne olivat ikään kuin "turvakehikkona". 

Kami on huolissaan, ja minä yritän nätisti rauhoittaa jämptillä ravinkeventämisellä ja kietomalla pohkeet ympäri.

Pehmeä ratsastustyyli toimi hirmu hienosti, Kami alkoi pikkuhiljaa tukeutua kuolaimeen ja pidentää kaulaa eteenpäin. Ohjia kerätessä Kami oli aina hetken huolissaan, mutta kun maltoin aina olla tosi lempeä sille, se rentoutui uudelleen ja yhä enemmän luottaen, Laukassakin Kami oli niin rento, että sain sen ratsastettua Paken ohjeiden mukaan pitkälle askeleelle pyöreyden säilyttäen. Jossain välissä pystyin tekemään pidätteen, kun Kami keräsi voimaa laukannostoista innostuttuaan. 

Välillä myötäsin ohjasta, kun Kami luotti ja kuunteli.

Mitä kuvia katsoo, niin istunta  ois voinu olla vähän vakuuttavampi... aina voi selitellä, että oli pieni heppa alla, niin oli vaikea pitää käsiä ja jalkoja oikein, ja sitä paitsi yritin pitää kädet alhaalla rohkaistakseni Kamia laskemaan päätään, siitä johtuu pianokädet, ja ja ja. Jooooooh.. 

Istunta oli koko ajan toki perfect!

Emma ja Jetteri oppivat myös paljon toisistaan, ja jäi kuulemma tosi hyvä fiilis. Aluksi Jetteri hösläili vaan menemään, mutta Emma teki kovasti töitä sen huomion saamiseksi. Lopputunnista, jolloin äitini napsi kuvat, Jetteri oli liikkui väliin kadehtittavan hienosti. Yh ja vau! :D

Voi laatua...

Päätä särkee, suklaata kuluu ja väsyttää + kouluhommat odottaa. Pöh. Huomista ootellessa jos vähän räknäilis... Mulla on koko ajan mielessä, että pitää kohta lähteä hoitamaan hepat, kunnes muistan aina uudelleen, että nehän on yökylässä siellä Nerkoolla. Hups.