Ja täyttä laukkaa!!

Lyhyt viikonloppu tallilla. Ja se meni taas perjantaina niin, että heti autosta ulos astuttua ruokaa suuhun ja tallille viideksi tunniksi. Ja sitten illalla ennen yhdeksää nukkumaan :)

Jetteri ei tiennykään mikä sitä odottaa... nimittäin vasaralla kunnon mojautus... kavionkylkiin tilsat poistamaan!

Oli hulppean aurinkoinen sää, ja ihmisellä ja hevosella olisi taatusti yhtä paljon energiaa, joten se oli ehdottomasti maastolenkin paikka ilman satulaa. Taivas ehti mennä pilveen ennen kuin päästiin tielle, mutta maailma oli silti kaunis, ihan mustavalkoinen.

Ja Jetteri viiletti eteenpäin ihan onnessaan. Pari kertaa se hyppäsi rumasti ravista laukalle ihan yhen äkin, mutta asiasta keskusteltiin käynti-seis-siirtymillä ja sitten jatkettiinkin jo hömpsöttelymeiningillä. Laukassa mentiin kovaa ja kauas. Mieki pysyin selässä vauhdista ja riemunkiljahduksista huolimatta, ja Jetteri todellakin nautti kun sai juosta. Uskomaton voiman ja energian määrä. Tuntui kuin olisi istunut raketin päällä. :D

Lumen peittämä hassu pikkumökki oli ihan KAMMOTTAVA

Hassuja nuo hevoset. Yllä oleva pikkumökki ei ollut yhtään mikään kun se ohitettiin täydessä kiitolaukassa, mutta kotiin päin kävellessä Jetteri piti sitä niin pelottavana, että tunsin sen sydämen rummutuksen selän läpi. Eihän se erottanut kunnolla, mikä siinä on. Tällaisissa tilanteissa olen havainnut parhaimmaksi tekniikaksi kärsivällisyyden, kun tiesin että eihän tuo mökki tuosta päälle hyppää. Pidin pitkän ohjan, ja kun Jetteri meinasi singahtaa ympäri, pidin sen rauhallisesti suorana kohti kamalaa mökkiä. Ympäri ei käännytty, mutta eteenpäinkään ei tarvinnut mennä. Odotin vain rauhassa, ja välillä Jetterin rauhottuessa hieman tarjosin pohjeapuja.

Jetterin etenemisinto vei voiton. Poika lähestyi mökkiä 10 metrin pätkissä välillä pysähtyen, ja kiitin sitä joka kerta, kun se lähti liikkeelle. Lopuksi mökki maltettiin ohittaa käynnissä pitkin ohjin, vaikka Jetteri olikin aika huolestuneen ja kiireisen oloinen. Lopuksi vielä käänsin Jetterin katsomaan mökkiä, kiitin rauhassa seisomisesta ja sitten jatkettiin matkaa iloisesti vielä pari laukka- ja ravipätkää ottaen :)

Ehkä Jetteri sai purettua menointonsa tai sitten ei...

Viimeisen kilometrin talutin Jetteriä. Hyvä loppuverkka itellekin. Sitten Jetterin huolellinen hoito, heti fleece niskaan, lämminta mellavettä niin paljon kuin napa vetää ja runsaasti heinää. Jetteriä pitää syöttää nyt keväällä karvanlähdön ja uuden karvan kasvun aikaan hyvin, ettei se pääse kuihtumaan kuten viime keväänä.

Ai niin, vielä paljonpaljonpaljon paijauksia suklaapojalle. Ja sitten vielä tallinsiivous.

Lauantain tuuppailuista sitten toiste lisää!

PS. Postauksen kuvat on otettu mun uudella vanhalla Sony Ericssonilla, jonka kolmas omsitaja olen nyt. Puhelin on kohta varmaan jo 5 vuotta vanha, ja silti näinkin hyviä kuvia tulee! T: Ex-Nokia-fani