Valkkaviikonloppu osa 2

Au. Ja huh. Oli aika kova tunti tänään.

Vilja opetti minua jälleen, ja opin taas ihan todella paljon. Jatkettiin siitä mihin jäätiin eilen; pantiin Jetterille pitkien alkukäyntien jälkeen piuhat, ja ratsastettiin lyhyesti kaikissa askellajeissa ympyrällä asetusta vaihdellen. 

Sain Jetteristä melkein heti yhtä hyväntuntuisen otteen kuin eilen ratsastuksen lopussa. Hyvin tasainen  ja rento hevonen, ja Vilja kehui kovasti Jetterin kropankäyttöä; alakaula ei pullottanut. Laukka onkin yllättäen se vaikein askellaji, kun rytmiin on niin vaikea päästä aidosti kiinni. Yhh.

Off-vaihe, jännitys

Otettiin pian piuhat pois, ja tutkailtiin yhä ympyrällä asetusten avulla, miten Jetteri nyt toimi. Kun Jetteriltä puuttui se tasainen tuki ja pehmeä "varmistin", meno tuntui paljon epävakaammalta. Vilja kuvaili menoa on-off-menoksi; peräänannossa - ei peräänannossa, jatkuvaa testailua ja varmistelua, koska nyt Jetteri oli täysin minun epävakaiden käsieni varassa. 

Noh, siinä sitten harjoiteltiin täydellisen tuntuman etsimistä.

Rennompi Jetteri, joka kuitenkin sanoo että ratsastajan kannattas hänen mielestään pitää narut paremmin käsissään.

Jetteri "läpiasetettu" ulospäin, ja palkinnoksi vein käsiä eteen (tässä vähän liikaa, tuki on kadonnut ja Jetteri aukoo tyytymättömänä suutaan)

Tässä Jetteri on ohjalla ja polkee. 

Kun sain ratsastettua Jetterin tuntumalle jeeshyvin ilman piuhoja, tehtiin viereisenkaltaista tehtävää: ravissa pohkeenväistöä toisella pitkällä sivulla, ja toisella puolella suora tie uran sisäpuolella käyntisiirtymän kera. Ylläri, se suoran tien ratsastus oli kymmenen kertaa vaikeampaa kuin ne pohkeenväistöt! :o Yritin aluksi hallita liikaa etuosaa suoralla, ja Jetteri kiemurteli hämmentyneenä. Kun ratsasti eteen pehmeästi, tuli onnistuneitakin suorituksia, ja Jetteri oli koko ajan tyytyväisempi!! :) Tuli kunnon flowfiilis; Jetteri oli ihan just kuulolla eikä naksuttanut yhtään.

Tää taitaa esittää käyntiä? 

Treenin jälkeen sekä minä että Jetteri oltiin ihan hiestä märkiä, mutta erittäin tyytyväisiä. Huolellisen loimituksen, jalankylmäyksen ja mellavedellä juottamisen jälkeen vielä venyttelin Jetterin oikein kunnolla läpi.  Suklaapoika oli sen todellakin ansainnut, on se niin hieno.

 Hurjasti kiitos valmentajalleni. :) Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin.

Muodon etsimistä piuhojen avulla

Huippu hevostukihenkilöni ja ystäväni Vilja tuli käymään, wuhuu! Kyllä on ollut riittämiin niin oikeaa kuin virtuaalistakin heppailua.

Viime vuorokauden puolella Vilja piti mulle ja Jetterille kouluvalkan. Ratsastettiin Jetteriä piuhoilla ekaa kertaa, ideana saada se hakemaan mahdollisimman alas ja minun käsien vammaamisen vähentämiseksi. Kun Jetteri iloisesti nostaisi päätään ylös, piuha ottaisi pehmeästi vastaan. Minähän perinteisesti kauhistelin  "turhien piuhojen" kokeilemista, mutta niin vaa jouduin perumaan sanani... Jetteri oli hirmu tasainen ja tyytyväinen, ja käytti todellakin selkäänsä, ainakin hetkittäin. Naksuttaminenkin väheni erittäin olemattomiin, mikä kertoo ohjastuntuman tasaisuudesta ja Jetterin matalasta stressitasosta. 

Muutenkin tutkailtiin Jetterin muotoa ja ratsastettiin sitä vähän erilailla. Yritettiin saada Jetteri käyttämään selkäänsä ja kaulaansa oikein (alakaulan pullistuminen ei oo hyvä), rentoutumaan ja tulemaan molemmille ohjille. 

Varsinaisesti vain mentiin kaikki askellajit läpi ympyrällä, jossa asetusta vaihdeltiin pehmeästi matalassa muodossa sisään- ja ulospäin sekä suoristettiin. Hyvin yksinkertaista, mutta todella tehokasta. Laukassa ulospäin asettaminen oli aika mahdoton ajatus, mutta niin se vain onnistui kun otti hepan pohkeiden väliin... :D Huu. Valaistumista. Mutta ei se kyllä helppoo ollut, eikä täydellistäkään. Siinä sitä väkisinkin oppii. Kiitos parhaalle valmentajalle.

Tämän vuorokauden puolella jatkuu.

Ei ainakaa alakaula pullota...

...kuten tässä

Vilja kannusti kuitenkin ratsastamaan matalampaan muotoon. Tämä on jo loppuraveista ilman piuhoja

Perjantai-iltana irtojuoksutettiin ja -hypytettiin Jetteriä. Kunnon pukkisarjoja ja kunnon loikkia, kuitenkin max. pikkanen 70 cm pysty. Jetteri nautti. Lopuksi huolella kävelyteltiin ja venyteltiin jalat ja takaosa läpi. Kamia testailtiin liinassa, se nimittäin meinaa jälleen olla epäpuhdas polven nivelrikon takia, erittäin huolellisesta hoidosta ja varovaisesta, mutta ahkerasta liikutuksesta huolimatta. Kipulääkekuuri on edessä jälleen.

Yhdentoista kysymyksen haaste

Sain kunnon haasteen, sainpas tehtyä tämän!

Lämpimät kiitokset Nanaelille. :)

http://nanael-nolife.blogspot.fi/

Ohjeet:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 

6. Ei takaisin haastamista.

Faktat

Päivän aamiainen: maitorahkaa, avokadoa, vähän pähkinäsekoitusta,
kahvia ja vitamiinipilleri :p

1. Harmi kun kieli paloi eilen, tää avokado-pähkinä-maitorahka ei maistu miltääääään... 

2. Join kuumaa mustikkakeittoa, kun kurkku oli eilen ihan sen tuntuinen, kuin se olisi käsitelty raastinraudalla. Tänään tuntuu siltä, että joku olisi tunkenut kumiletkun kurkkuuni.

3. Ootan innolla ja kauhulla viikonloppua. Enhän minä voi lähtee heppasteleen, jos oon ihan kuumepöllyssä.

4. Ainoa nettipeli mitä tahkoan edes joskus, on Starstable online.  Koukutun onneksi huonosti, mut Starstable on iha jees aivojennollauspeli.

5. Tykkään tehdä aikatauluja ja listoja kalenteriini. Asiat pysyvät paremmin päässä!

6. Olen tehnyt aika monta kesätyöhakemusta eri puolille Suomea, ens kesänä pitäs olla kunnon työpaikka alla --> rahaa --> valmennuksiin ja kisoihin!!

7. Haaveilen kouluratsastuskurssille menosta Jetterin kanssa.

8. Ostin Jetterille uudet pintelit, viimein, fleece/elastiset. Väri semmoinen  perinteinen sininen, vähän tylsä mut..

Kuva: www.suomenratsutarvike.fi

Bakteeriofaagin tuhoamaa mikrobikasvustoa värjätyssä
THG-agar-kasvualustassa.

9. Seuraava tavoite tehtyäni tämän postauksen on tehdä ympäristömikrobiologian työselostus valmiiksi ja huilia ennen iltapäivän labratöitä.

10. Mietin, että milloin ihmeessä saisin aloitettua Eemelistä kertovan postauksen aloitettua. Joskus jotkut taisivat toivoa suokkiukosta jonkin sortin elämänkertapostausta.

11. Hei haluaisin tietää, kiinnostaako teitä enemmän Jetterin vai Eemelin elämänkerta?

Kysymykset

1. Millaisessa talossa asut?

 - Isossa kerrostalokaksiossa. Näin henkilökohtaisesti, aivan ihana koti. Maalla sijaitseva "heppakotini" on iso omakotitalo (kuvassa).

2. Mieluisin urheilulaji?

 - RATSASTUS

3. Millaiset ovat välisi vanhempiisi?

 - Ihan ok.

4. Positiivisin luonteenpiirteesi?

 - Öh... en minä tiiä.

5. Pidätkö hevosista? Oletko koskaan ratsastanut? Jos olet, miten kauan?

 - Rakastan hevosia,  ne ovat upeimpia otuksia maan päällä. Arkena kaupungissa ei tuu heppasteltua muuten kuin virtuaalisesti, mutta viikonloppuisin sitten viihdynkin 10 tuntia tms. tallilla. :D Oon jo ihan sekaisin, montako vuotta oon viettänyt hevosen selässä, mutta jos aloitetaan Helperin tulosta meille joskus vuonna 2000... niin se tekee jo 13 vuotta?? 

6. Lapsuuden paras muisto?

 - Lapsuus = 0-12 v. Tällä hetkellä tulee mieleen se päivä, kun meille tuli Emppu. Kunnon kutkutus mahanpohjassa.

7. Millaisia arvosanoja saat/sait koulussa?

 - Lukiossa ja peruskoulussa usein 8/9, pohjanoteeraus oli 6 jostain historiankurssista :D Yliopistossa sitten meiningillä "kunhan läpi menee"

8. Pahin loukkaantumisesi?

 - Ei pahempaa, paitsi nilkan nyrjäytys keväällä 2012. Ärsytti ihan tarpeeksi, säät olivat mahtavat eikä pääsy ridaamaan tai ylipäätään liikkumaan. Heti kun silmä vältti, kipusin Jetterin selkään.

9. Millä tavalla haluaisit päästä julkisuuteen/julkkikseksi? 

 - Plääääääh... lasketaanko blogin pito? Enkä ny välittäs.

10. Onko sulla mitään erityistä lahjaa/talenttia/omituista tapaa yms. (esim. pystyt peukalon vääntämään rystysien yli kämmenselälle...)

 - Ainakin oon supermestari unohtamaan asioita. Masentava ominaisuus.

11. Lempikarkkisi/suklaa?

 - Mmm kaikki toffeet ja suklaat. Candy King-irtokarkkipussi pullollaan vaniljafudgeja + suklaatoffeerullia on sellainen täydellinen sekoitus, mutta Fazerin sininen on myös se ikiherkku. Mulle tosin tulee nykyään helposti äklö olo, jos syö kerralla enemmän kuin 100 grammaa jotain makeaa. Hyvä vai huono asia? :D

Kuva: http://www.candyking.com/

Kuva: http://www.candyking.com/

Haastaminen!

Tättärää, tähä tehtävään haastan teidät sekalaisessa järjestyksessä...

http://pystyharja.blogspot.fi/

http://wiknersrodrigo.blogspot.fi/

http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/

http://petrapalomaki.blogspot.fi/

http://onnellinenponi.blogspot.fi/

http://jillanblogi.blogspot.fi/

http://falconetxx.blogspot.fi/

http://er-veller.blogspot.fi/

http://kiteri.blogspot.fi/
http://kami-samamylittlepony.blogspot.fi/

Vain 10 tuli :p Saa riittää. Tässä teille kysymykset, olkaa hyvät!

1. Kesä lähestyy jo, oletko miettinyt hakea jonnekin kesätöihin? Jos kyllä, niin minne ja miksi?

2. Mitä sulla on tänään suunnitelmissa? 

3. Mikä on parasta blogin pitämisessä?

4. Mikä on elämässä tärkeää?

5. Minkä merkkinen tietokoneesi on? Läppäri/pöytäkone?

6. Kerro ihanimmasta hevoshetkestä (koulutushetki, ratsastus tms.) koskaan.

7. Kerro huonoiten sujuneesta tai muuten ikävästä hevoshetkestä ( (koulutushetki, ratsastus tms.) koskaan.

8. Millä kameralla kuvaat tai/ja otat videot blogiisi?

9. Mikä on lempinettisivusi, jossa käyt surffaamassa kaikkein useimmin? Fb:n lisäksi pitää mainita joku muukin!

10. Arvioi, monellako hevosella olet elämäsi aikana ratsastanut.

11. Monestiko olet tipahtanut hevosen selästä?

3 kk vielä eteenpäin

Sori uuden ulkoasun puolesta. Mulla on sen verran ikävä ihanaa kesää, että oli pakko. Onneksi ei ole kuin kolmen kuukauden matka lämpöön ja vehreyteen. Mulla tosin loma menee enimmälti töissä, ainakin toivon niin...

Otsikon kuvasta kiitos ystävälleni Marikalle! Ja toki hänen kameralleen, jota ihailen kovasti.. :)

Voi muistoja. Tallilla oli kolme onnellista hevosta. Oli energinen ja iloinen Rusina-poika sekä terve Kami, ja molemmat pojat edistyivät reipasta tahtia omistajiensa kanssa niin, että oli ilo katsella. Jetterin kohdalla ei ollut ihan yhtä onnellista. Ensin lainasin sen ekaa kertaa elämässäni ystävälleni Kiuruvedelle, ja sitten heppani sairasteli kaviopaiseen ja selkäkrampin kourissa. Jetteri kyllä oppi uutta, mutta mun ratsastuksellinen kehitys oli takametsästä kotoisin. Keskityin sitten minun ja Jetterin suhteen kehittämiseen, ja tulokset näkyvät vielä tänä päivänäkin.

Mutta viime kesässä oli kyllä parasta, ettei ötököitä ei ollut niin tappavan paljon! 

Mahtavat maastoretket Jetterin ja ystävien kanssa <3   Kaikkialle pystyi menemään, vain mielikuvitus oli rajana.

Rusinan ekat esteharjoitukset

Capo di Valle, "Kaapo"-ori hurmasi minut jälleen.

Kami sai vielä toteuttaa suurta intohimoaan vielä viime kesänä. 

Rusinan kesä.

Vielä kesällä nämä kaksi olivat vielä onnellinen "pariskunta". 

Vesiletku

PS. Treeniä 11.2. alkaen:

Ma - Vatsalihastreeni+selkälihakset 45 min
Ti - Kuntosali 60 min (kuntopyörä, vatsat, hauis) + hullu kävelylenkki 2 tuntia (kaverin kanssa riitti puhetta :)
Ke - Vatsalihastreeni+selkälihakset 40 min
To - Vp
Pe - Vatsalihastreeni 30 min + 2 km:n pätkissä yht. 14 km kävelyä
La - Vähän ratsastelua ja äänihuulten treenausta Emman opetuksen yhteydessä + tallihommat
Su - Tehokas kouluratsastus + 60 min, hieno Jetteri ja takareidet ihan jumissa + tallihommat
Ma - Vp
Ti - Kuntosali 50 min (vatsa-, selkä-, rinta- ja lapalihakset)

Ja tänään venyttelyä ja kohta salille!

Suloisin suklaapoika

Pöö!

Viime kirjoituskerrasta onkin vähän aikaa.

Viikonloppuna raahauduin kotona käymään, ja vietinkin maalla hurjat 24 tuntia. Koko aikaa en sentään pyörinyt tallin puolella. :P

Voi että mitä sieltä heppatallista löytykään! Ruskea, hörökorvainen, arabisilmäinen hönö poni nimeltä Jetteri. Tunki heti päätä syliin, eikä päästänyt minua millään pois. Apua kun sydän suli totaalisesti. ♥

Suklaapoju ja tyyppi kesällä 2012

Joo, ei sen enempää ihkuttelua, vaikka asiaa voisi aiheesta tullakin... :>

Ystäväni ja Jetterin vuokraaja Emma tuli käymään, ja opetettiin pikkaisen toinen toisiamme, minä ehkä enempi Emmaa, mutta sain minäkin parit huudot kroppani kieroudesta ja vääntymisestä sisäänpäin. Kiitos.

Jetteri taisi olla kuitenkin se mastervalmentaja silloin lauantaina. Vaikka Emma on oikeasti hyvä ratsastaja (oon ihan kateellinen, kun se osaa hypätä niin hyvin :), menimme ihan perusasioiden äärelle: Miten Jetteriä ratsastetaan?

1. Jousto ja tuntuma. Käyntiä mentiin ehdottomasti eniten, ja harjoiteltiin ihan vain pehmeää ja tasaista tuntumaa. Miten vaikeaa voi olla löytää täydellisen vakaa ohjastuntuma tai kevyen pysähdyksen tekeminen pelkällä istunnalla? Se on vaikeaa. Kun Emma muisti pitää pohkeet huolella kyljissä eikä istunut liikettä vastaan takanojassa, Jetteri stoppasi kevyesti ja liikkui rentona pyöristyen oikeaoppisesti.

2. Kädet rauhassa. Vain istunnalla, katseella ja pohkeella ohjataan ja taivutetaan. Jetteri stressasi ja kiihdytti, kun pohje jäi irti ja sisäohjassa oli hiukan liian kova paine. Jätkä liirasi ympyrältä, mutta kun Emma laskeskeli ympyrän keskellä huitovan open sormia, heppa pysyi oitis reitillä ja rentoutui

3. Sitten sujuukin jo. Emma sai upeasti lisättyä ja koottua laukkaa pitkillä sivuilla istunnan avulla ja pehmeän käden säilyttäen. Naps, Jetteri vastasi heti apuihin ja askel lyheni. Oli  kyllä ilo katsoa!! :))

4. Pitää antaa vapautta ja tilaa. Lopuksi harjoiteltiin vielä eteen-alasvenytystä pitkin ohjin. Tämä löysin ohjin hömppääminen on tosi hyvä harjoitus niin herkkis-Jetterillekin kuin ratsastajallekin. Jetteri saa 100 % varmasti liikkua ilman epämääräistä painetta suussa ja venyttää itseään kunnolla. Ratsastajaraukka taasen joutuu väkisin opettelemaan ratsastamaan pelkästään istunnalla ja pohkeilla. 

Ehehe, mitenkäs minä yritän tuota puttea ratsastaa... Minulle ne kädet ja satulassa ISTUMINEN ovat ne vaikeimmat hommat kaikessa tässä. Sunnuntaina sitten harjoittelin sitä ISTUMISTA. Pitkä ohja vaan ja ravia ja laukkaa muutamia satoja kierroksia ympyröillä ja ja uraa pitkin. En miettinyt mitään muuta, kuin että kroppa rennosti mukaan ja jalat hemmetti sinne alas. Jetteri oli hyvin tyytyväinen, ja jotenkin maagisesti ihan itsekseen pyöristyi alas kun olin mukana liikkeessä. Maagic. :P Tekipä hyvää, sekä mulle ja Jetterille.

Lisäksi harjoittelin siirtymiä. 10 askeleen harjoitus on itsekseen harjoitellessa tehokas ja yksi lemppareistani: 

10 askelta kootusti - 10 askelta lisätysti - seis.

Toimii kaikissa askellajeissa, minä tein ravissa ja laukassa. Jetteri toimi aika muikeesti :) Pitkin ohjin laukkaillessa se oli saanut purettua enimmät energiat, ja sitä piti välillä pyytää kunnolla eteen pohkeella. Ravia se kokosi hetkittäin lähes paikalleen puolitarkoituksella, huu! Laukanlisäykset olivat kanssa mahtavia. Lopuksi hieman vielä pohkeenväistöä, paremmalla menestyksellä (minun osaltani) kuin viime viikonloppuna. 

Vois lähtee nukkumaan nyt... tai joskus...

Suitsitesti ja hevosen elekieli

Lauantaina tein Jetterin kanssa kokeilun, pistin sille Rusinan entiset suitset päähän varustettuna remonttiturpahihnalla ja painavammalla ja vähän paksummalla nivelkuolaimella. Ajatuksenani oli, jos se uskaltaisi paremmin tukeutua raskaampaan kuolaimeen ja remonttiturpis tukisi kuolainta paremmin paikallaan, ja siten ehkäisisi suunaukomista (joka on jo ihan hyvin pienentynyt ongelma, ehkä ratsastaja on oppinut pitämään kätensä pikkusen hellempinä :p).

Nooo Jetteri ei oikein tykännyt remonttihihnasta. Kun se naksutteli hampaitaan turhautuneen oloisena suutaan jalustintensäädön ym. aikana, tajusin, ettei se ole tehnyt sitä enää pitkään aikaan. Ennen alaturpiksen kanssa se teki samalla lailla, mutta kun pikkuhiljaa jätin sen pois, suun aukominen on koko ajan hiipunut. Mutta nyt se taas poksahti esille :p Tieteellisten tutkimusteni perusteella Jetteri on tyytyväisin ja rennoin leuastaan, kun sen suun liikkeitä ei yritetä estää mitenkään. Normaali englantilaistyylinen turpis on kyllä pojan mielestä ok, mutta nähtävästi sitäkään ei passaa kiristää yhtään turhan napakaksi.

Tein pitkän treenin. Aluksi ratsastin ravia eteen-alas, laukassa lisäyksiä ja kokamista istunnalla, pieniä voltteja. Tein myös ravipohkeenväistöä mahdollisimman pehmeällä ohjalla, pääasiassa pohkeita käyttäen. Rentoa harjoitusraviakin tuli treenattua, sekä laukka-käyntisiirtymiä jälleen. Jetterin suuhun oli vaikea saada tasaista tuntumaa. Osittain voi pistää ehkä Jetterin hieman epämukavan olon piikkiin, mutta tottakai mulla on kovasti petraamista vielä.

Pikkusiskoni tuli loppujen lopuksi kuvaamaan pariksi minuutiksi ja komensi, että hänen nimensä pitää ehdottomasti mainita. Okei, kovasti kiitoksia siskolleni Johannalle kun seisoi lumituiskussa ja teki parhaansa kameran kanssa. Hemmetin lumihiutaleet, automaattitarkennus kohdistui yhtä  usein niihin kuin hevoseen! 

Ja kuten kuvista voi huomata, istunta meinaa taas mennä huonompaan suuntaan.

Mihin se pehmee käsi jäi?

Paksu Tiikeri ja peruslaiska ilme.

Pikku-Kami.

PS. Löysin netistä eläinkoulutukseen liittyvän blogin, jossa oli hyvin mielenkiintoinen juttu hevosen elekielestä, miltä tyytyväinen hevonen näyttää?

 http://elainkoulutus.wordpress.com/2013/02/11/onko-se-hapi-atliit/

Videot ovat in inklish.

Ja täyttä laukkaa!!

Lyhyt viikonloppu tallilla. Ja se meni taas perjantaina niin, että heti autosta ulos astuttua ruokaa suuhun ja tallille viideksi tunniksi. Ja sitten illalla ennen yhdeksää nukkumaan :)

Jetteri ei tiennykään mikä sitä odottaa... nimittäin vasaralla kunnon mojautus... kavionkylkiin tilsat poistamaan!

Oli hulppean aurinkoinen sää, ja ihmisellä ja hevosella olisi taatusti yhtä paljon energiaa, joten se oli ehdottomasti maastolenkin paikka ilman satulaa. Taivas ehti mennä pilveen ennen kuin päästiin tielle, mutta maailma oli silti kaunis, ihan mustavalkoinen.

Ja Jetteri viiletti eteenpäin ihan onnessaan. Pari kertaa se hyppäsi rumasti ravista laukalle ihan yhen äkin, mutta asiasta keskusteltiin käynti-seis-siirtymillä ja sitten jatkettiinkin jo hömpsöttelymeiningillä. Laukassa mentiin kovaa ja kauas. Mieki pysyin selässä vauhdista ja riemunkiljahduksista huolimatta, ja Jetteri todellakin nautti kun sai juosta. Uskomaton voiman ja energian määrä. Tuntui kuin olisi istunut raketin päällä. :D

Lumen peittämä hassu pikkumökki oli ihan KAMMOTTAVA

Hassuja nuo hevoset. Yllä oleva pikkumökki ei ollut yhtään mikään kun se ohitettiin täydessä kiitolaukassa, mutta kotiin päin kävellessä Jetteri piti sitä niin pelottavana, että tunsin sen sydämen rummutuksen selän läpi. Eihän se erottanut kunnolla, mikä siinä on. Tällaisissa tilanteissa olen havainnut parhaimmaksi tekniikaksi kärsivällisyyden, kun tiesin että eihän tuo mökki tuosta päälle hyppää. Pidin pitkän ohjan, ja kun Jetteri meinasi singahtaa ympäri, pidin sen rauhallisesti suorana kohti kamalaa mökkiä. Ympäri ei käännytty, mutta eteenpäinkään ei tarvinnut mennä. Odotin vain rauhassa, ja välillä Jetterin rauhottuessa hieman tarjosin pohjeapuja.

Jetterin etenemisinto vei voiton. Poika lähestyi mökkiä 10 metrin pätkissä välillä pysähtyen, ja kiitin sitä joka kerta, kun se lähti liikkeelle. Lopuksi mökki maltettiin ohittaa käynnissä pitkin ohjin, vaikka Jetteri olikin aika huolestuneen ja kiireisen oloinen. Lopuksi vielä käänsin Jetterin katsomaan mökkiä, kiitin rauhassa seisomisesta ja sitten jatkettiin matkaa iloisesti vielä pari laukka- ja ravipätkää ottaen :)

Ehkä Jetteri sai purettua menointonsa tai sitten ei...

Viimeisen kilometrin talutin Jetteriä. Hyvä loppuverkka itellekin. Sitten Jetterin huolellinen hoito, heti fleece niskaan, lämminta mellavettä niin paljon kuin napa vetää ja runsaasti heinää. Jetteriä pitää syöttää nyt keväällä karvanlähdön ja uuden karvan kasvun aikaan hyvin, ettei se pääse kuihtumaan kuten viime keväänä.

Ai niin, vielä paljonpaljonpaljon paijauksia suklaapojalle. Ja sitten vielä tallinsiivous.

Lauantain tuuppailuista sitten toiste lisää!

PS. Postauksen kuvat on otettu mun uudella vanhalla Sony Ericssonilla, jonka kolmas omsitaja olen nyt. Puhelin on kohta varmaan jo 5 vuotta vanha, ja silti näinkin hyviä kuvia tulee! T: Ex-Nokia-fani