Jetterin alter-ego

Ja mitäs tänne kuuluu? Ei ainakaan ratsukoiden kehittymisen kannalta kovin hyvää. Tai miten sen nyt ottaakaan sitten... ainakaan hienoja kouluvääntöjä ei oo nyt voinut tehdä, surullista. Kenttä on syksyn pahimmassa vaiheessa; jäässä, kova ja kuhmurainen. 

Ei auta. Heppatyttöjä harmittaa ja hepoille kasautuu ylimääräistä energiaa (ks. video postauksen lopussa). Perjantai-iltana tyydyttiin Marikan kanssa ihan vaan maastakäsittelemään hevosia, mutta se teki enempi ku hyvää. 

Jetterin ilme viikon poissaolon jälkeen: "No en mä ainakaan susta tykk'ää"

"Ooooooooh, sillä on leipää..."

"Mitä vaan ikinä haluat, kuningattareni"

Kuvat ovat leffasta Tangled, suomiversiona Kaksin karkuteillä. Ihan huippuelokuva Disneyltä, hauska ja idearikas, vaikka onkin välillä vähän lässy. Ainakin tämä kuvissa esiintynyt Maximus-hevonen on paras valkokankaalla nähty hevoshahmo ikinä. Saan aina niin hyvät naurut, kun Maximus on ihan ilmiselvästi Jetterin se toinen minä, alter-ego.

Jetteri teki "kesyyntymisen" jälkeen maastakäsittelytehtäviä hyvin mielissään, vähän liiankin innokkaasti! Palkintona käytin ääntä ("Hyyyyyyvä"), silittämistä ja välillä pieniä ruisleipäpaloja.

• Ihmisen seuraaminen ilman narua (pysähdys, liikkeellelähtö ja käännökset)
• Yksin seisominen paikallaan ja luoksetulo kauempaa (tseh! :D)
• Peruuttaminen erikseen ääni- ja käsimerkistä
• Vähän väistöjä

Lisäksi Marikan "leikkiratsastettiin" pelkällä riimulla ja riimunnarulla, ja annettiin hevosten kulkea miten ne itse halusivat. Jetteri oli hassu, kun se teki pienen voltin käynnissä ja pysähtyi sitten kuin odottamaan kehuja, miten taitava kouluratsu se olikaan. Tämän tempun se toisti jotain kolme kertaa, ja minua nauratti!

Jetteri ei ole kuitenkaan ihan täysin kunnossa, sillä on maha ihan kuralla jo toista viikkoa. Oli pieni järkytys, kun kurkkasin sen takajalkoja, ihann paskassa hännänalusesta vuohisiin saakka. Auts. Aina voin leikkiä ajatuksella, että Jetterirassulla on niin ikävä minua. Koko syksyn sillä on ollut välillä ripulia, mutta viime viikonloppunakin hännänalus oli aika järkyttävä. Jetterin leveää pyllyä on pitänyt pestä ihan urakalla lämpimällä vedellä ja sienellä. Jos ongelma johtuu turpeensyönnistä, vatsan toiminnan pitäisi rauhottua, tällä viikolla vaihdettiin purualusiin. 

Tänään lähdettiin Marikan kanssa iltapäivällä hämärän jo laskiessa maastoon käppäilemään. Mentiin hyvin varovasti, ravia mentiin vain sulissa kohdissa hiekkatietä. Hepat käyttäytyivät hyvin autojen ja traktorienkin puksuttaessa ohi. Oon minä kyllä aika ylpee noista meidän puteista! Ajan kanssa niistä on tullut niin lunkeja ja rentoja tyyppejä. Esimerkiksi meille tullessaan Jetteri pelkäsi autoja suht paljon, mutta nykyään minä ratsastan sen kanssa maantiellä ihan rennoin ohjin, vaikka tulisi kuorma-autojakin vastaan. Sen kanssa on aina turvallinen tunne. Vaikka Jetteri kiihtyisikin jostakin, niin tietää, että se pysyy varmasti hallinnassa ja myös rauhottuu nopeasti. Suomenhevosten ja lämpösten hyvät puolet. :)

Teksti meinaa vähän hypellä... niin, minä ja Marika köpöteltiin hiekkateillä, kunnes meinasi oikeasti alkaa  tulla hämärä. Ratsastus ei jäänyt siihen, vaan kotikentällä innostuttiin sitten vielä treenailemaan pohkeenväistöä, avoja ja sulkuja käynnissä. Minä keskityin pitämään rentoa, hyvin joustavaa kättä ja istumaan syvällä satulassa. Vaikeinta on tehdä pidäte pelkästään puristamalla niin, että se menee läpi, muttei ole liian kova eikä käsi lukkiudu. Temmon pitää rauhoittua, mutta aktiivisuuden ja rentouden säilyä. Hahaa, onnistuin, muutamia kertoja niistä paristatuhannesta pikku pidätteestä. Ja kehityin taas ihan "hirmu kovasti".  Opettelen ratsastamaan pikkuhiljaa. Ja hei, Jetteri kuunteli hyvin pohjetta, taipui mahtavasti ja teki hyviä avoja ja sulkuja lämmittelyn jälkeen! Kyllä se oli niin ylpeä itsestään.... :D

Ilmiselvästi Jetteri. 

Marika ja Kami kentällä taivuttelujumpan jälkeen

Loimet ovat valloittaneet satulahuoneen!

Marikan kanssa on ollut vireillä villi suunnitelma joulukuuksi: Kuskataan Jetteri ja Kami komealle yksityistallille, jossa viikon aikana osallistuttaisiin kouluvalmennuksiin ja ratsastettaisiin kunnon maneesissa. Jos vaikka itse ehkä, ehkä, EHKÄ sattuisin pääsemään ajokokeesta läpi, voisin ihan ite ajella autolla ihanan lyhyiden koulupäivien jälkeen ratsastamaan. Aina voi haaveilla, mutta tämä suunnitelma taitaa onnistua! Ja rahaa palaa.

Muuten, tänään oli yksi hupaisa hetki tallinsiivouksen keskellä Jetterin touhuja seuratessa. Se oli löytänyt tarhastaan kepakon, ja rapsutteli sillä jäälammikosta paloja irti. Hömelöillä on hauskempaa!