Oon aika epätäydellinen ratsastaja. Jotain kymmenen vuotta enempi tai vähempi kiikkunut hevosen selässä, ja silti ei osaa.
1. Käsien kireys ja epävakaus
 |
| Jetteri ei saa tilaa liikkua, "niska vedetty rullalle", tosin epätietoisesti. Ei näin |
Marika, Vilja ja moni muu minun ratsastusta seurannut on sanonut, että rutistan ohjia kuin henkeni riippuisi niistä. Tästä seuraa koko käden ja osittain myös kropan rentouden menettäminen ja käden herkkyyden kadottaminen.
---> Kiskon Jetteriä suusta, tai en tajua antaa sille sopivasti tilaa. Hevosella etupainoisuutta, jännitystiloja ja ratsastaja vääntää kahta kauheammin hampaat irveessä menemään. Tiukat nyrkit vaikuttavat aika paljon liikaa ratsastuksen laatuun.
Mulla on joku ongelma, mun on tosi vaikea pitää semmoinen pehmeä ja tasainen ohjastuntuma. Tämäkin seikka saattaa johtua käsien kivettymisestä, jäykillä käsillä voi olla vähän vaikea myötäillä sulavasti hevosen pään liikkeitä... Tämä on oikea ongelma. Apua otetaan vastaan !
2. Takamuksen ja kantapäiden leijuminen ilmassa
 |
| Polvi koukussa, kantapää ylhäällä, katse maassa ja kädet harjassa. Paha ratsastajan etupainoisuus |
Polvet ja sitä myöten kantapäät kipuavat ylöspäin, harjoitusravissa ja laukassa pompin jäykkänä, ja heppa on ihan että mitäs se oikein kiikkuu tuolla selässä.
Tämä on toinen perusvirheeni, mutta helppo korjata, kunhan muistaisi. Koko jalka, lonkasta alkaen, pitää venyttää taakse-alas, jolloin reidet ei purista pihtimäisesti satulaa ja kantapäätkin solahtavat itekseen alas. Samalla varpaat käännetään osoittamaan suoraan etennpäin, ja tarkastetaan että polvi on irti satulasta. Sitten kun vielä oppii pitämään kropan mukana hevosen liikkeessä, eli pitämään ylävartalon paikoillaan ja päästämällä lantion liikkumaan hallitusti, siellä istuu oikein.
---> Hevosen selässä on helppo istua. Oikeasti helppo. Ja kun selässä kiikkumisen kauheutta ei tarvi miettiä, voi keskittyä itse hevoseen vaikuttamiseen. Mulla on istunnan kanssa tullut huikeita ahaa-elämyksiä, mutta usein ne kantapään kautta opitut jutut häipyvät mielestä, ja sitten taas kiikutaan.
Surullista. Mitä enemmän oppii hevosista ja ratsastuksesta, sitää urvelommaksi itsensä ajoittain tuntee. Kaipaan valmennuksia.
Ratsasta Rusinalla!Sillä saa minun mielstä paremmin pidettyä pehmeän käden ja rentona saa pidettyä,ennemmin kun jetterillä?;/ ainakin minun mielstä,tääs oli tämmönen tyhmä neuvoo ;/
VastaaPoistaNo joo, vaikka sillä on suht herkkä suu, niin se ei reagoi niin voimakkaasti ratsastajan tekemiin virheisiin. Oot oikeassa, se ei ole niin singahteleva ja eläväinen kuin Jetteri, vaikka eteenpäinpyrkivä onkin. Ainakaan mun ei tarvis murehtia sen kanssa niin paljon kuritonta kättäni, mutta mun pitää jotenkin yrittää hommautua siitä eroon. :P
PoistaValmennuksia kaivataan täälläkin suunnassa, se on kuulemma suokkiratsastajien tyyppivika toi käsien jäykkyys, itsellä ja monella muulla sama :D ei oo ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun itse jään taistelemaan samojen asioiden kanssa, täälläkin ratsastettu jo se reilu kymmenen vuotta mutta silti tuntuu että välillä perusjutut hukassa, turhauttavaa...
VastaaPoistaVai suokkiratsastajien ongelma! Kiitos vertaistuesta :D Totta, enhän minä millään hienoilla hevosilla osaa mennä, ennen kuin ne opettavat kantapään kautta että pitää olla nätisti käsi ennen kuin kuljetaan yhtään mitenkään päin. Käsien rentoutusharjoitukset (mm. ravistelu ja käsien rutistaminen tiukasti nyrkkiin) ja herkemmillä hevosilla ratsastaminen voisivat olla hyvää koulutusta meille. Perusviasta on vaikea päästä eroon ilman apua...
PoistaKäsien junttaaminen "kuolleeksi" on tosissaan raskaiden rotujen ratsastajien yleinen ongelma. Se yleesä tulee siitä kun ratsastetaan jo valmiiksi raskasta hevosta ja sitä jäädään helposti kannattelemaan. Monesti myös hevosen työskentelytilaa jäädään "pitämään" eli hevonen kantaa koko kropallaan vain siksi, että kuski pitää sen siellä..tarkoituksena on kuitenkin, että hevonen kantaa ihan itse itsensä jos kuski höllää ohjat pois.
VastaaPoistaPelkkien kuvien ja joidenkin videoiden perusteella voisi melkeimpä sanoa, että tuokin ettet pysty istumaan satulassa->johtuu siitä että sä roikut jo siellä ohjissa, jolloin ei ole ns. mitään syytä istua satulaan kun tuki on jo käsissä. Korjausehdotus mikä pitää ensin tehdä on istua sinne satulaan. Niin syvälle kuin pääsee ja sitten vasta jalat pitkäksi/lonkat auki. Senkin olen huomannut, että mm. harjoitusravissa tai laukassa sä seisot jalustimilla etkä istu satulassa. Kun sinne satulaan istuu ja jalat on jalustimissa, voi oman istumisen tarkistaa sillä, että nostaa jalkapohjaa irti jalustimen polkupinnasta->pitää hetken ja laittaa takasin. Hankala on seisoa jalustimilla tällöin ;)
Eli istuinluut satulaan, mieti pientä takanojaa(mieluummin taka-kuin etunoja) ja sitten vasta jalkojen korjaus. Monesti se vika on perusistunnan kulmkakivissä ja kun yhden seikan korjaa->korjautuu moni muukin vika. Suuriosa noista sinunkin ongelmista on tyypillisiä vikoja kun sinne satulaan ei istuta, silloin sen puute on kompensoitava pitämällä naruista kiinni tai tarrautua jaloilla satulaan.
Tässä jotain eväitä!
Niin ja hei, vähän mielikuvitusharjoittelua. Hevosen pitäisi tehdä _kaikki_ koululiikkeet istunnalla+pohkeella ja ohjan apu on siinä, että sillä max. asetetaan/avitetaan taivutuksessa esim. Hevosen pitäisi koota laukka aivan piruettilaukkaan asti, pysyä koottuna ja polkea siinä ratsastajan alla ettei ratsastaja käytä tippaakaan ohjaa ;) vaikkei nyt piruettilaukkaa harjoitella niin tätä voi soveltaa omaan harjoitteluun miten pirun tärkeä se satulaan istuminen on!
VastaaPoistaKiitos saarnasta/ohjeista, tekipä hyvää. Kovasti kiitos!! Viljan kautta on tullu sun ohjeita ennenkin kuunneltua. Tekstin kautta apu ei korvaa kentän laidalla kopistamista, mutta tämäkin auttaa :) Hyvä vinkki tuo jalkapohjan nosto, samoin mahdollisen perimmäisen syyn löytyminen istuntaongelmiini.
Poista