Uni toteutui.
Viikolla minulla oli karmaiseva ikävä Jetteriä, niin että näin siitä untakin. Ratsastin Jetterin kanssa raviympyröitä. Kaikki palikat olivat kohdallaan, Jetteri kantoi itsensä upeasti, taipui ja liikkui kuin ajatus, ja minun oli niin hyvä ja kevyt olo siellä selässä.
Tänään se uni toteutui. Kenttä oli viimein sulanut, ja kaikki hepat pääsivät purkamaan energiaansa. Anna ja Rusina esittivät komeeta vasenta laukkaa, joka on aikaisemmin ollut hakusessa. Tänään näin myös omin silmin, miten Rusina nosti ravista kevyesti sen vaikean vasemman laukan. Luonnollisesti se on vielä vähän epätasapainoista, mutta siitä se nopeasti harjaantuu. Meno oli kyllä niin iloisen ja kevyen näköistä, että kyllä pisti hymyilemään!
Hymy säilyi ja leveni noustuani Jetterin selkään. Voi kun se tuntui hyvältä! Eilisen käyntijumpat ja käden joustoon keskittyminen varmasti auttoivat. Ohjat käteen, pohkeet pehmeästi kiinni ja hevonen liikkuu aktiivisesti eteen niskastaan myödäten! Ei tarvi muuta.
Aloitin väistättelemällä takaosaa käynnissä volteilla, ja siitä jatkoin ravissa sisäpohkeen läpiratsastusta: nap-nap-nap, sisäpohkeella ulko-ohjalle ja käsi joustaa, pienet kokoavat puolipidätteet tarvittaessa, pohkeilla eteen ja matala jäntevä kevennys. Sama laukassa, käsi joustaa. Vaikka kova oli yritys, Marikan piti muistuttaa sisäohjan rentona pitämisestä ja kehotti aukaisemaan nyrkkejä välillä rentoutusharjoituksena. Jetteri tuntu ihan huikealta. Kerran se tosin vedätti minua, roikale vetäisi laukkaympyrältä ulos väärään suuntaan ulkopohkeella ojentamisesta huolimatta. Perkele. Otin pysähdyksen ja annoin pari raipannäpäystä lavalle, ja sitten laukkaa eteenpäin pehmein avuin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toimi!
Laukassa ratsastin Jetteriä kevyessä istunnassa eteenpäin, pitää tehdä jatkossa niin useammin verryttelyharjoituksena, tekee hevoselle hyvää. Marika oli ihana, antoi mulle paljon pieniä iskeviä vinkkejä, mitä mun pitäis tehdä ja mitä ei. Sitten otin muutamia käynti-laukka-käynti-siirtymiä, jotka menivät hyvin siinä suhteessa, että Jetteri malttoi kävellä suht. nätisti venyttäen itseään. Yleensä se kuumuu laukasta oitis niin, että tarjoaa koko ajan ravia ja askel tökkii. Keskityin vaan pitämään sen äärimmäisen tasaisen ja pehmeän käden, ja heti pidätteen jälkeen rentouttamaan nyrkin.
Vielä ravissa ja laukassa tein takaosanväistätysharjoituksia ympyrällä. Ravissa se alkaa jo sujua ilman kokoavia pidätteitä, mutta laukka on vaikeampi. Tosin eilen sain pari kertaa nätisti kasattua laukan ja siirrettyä takaosan ulos. Tässä vielä riittää hiomista!
Loppuraveissa VIIMEISTÄÄN tuli se unenkaltainen fiilis: Jetteri kulkee rentona ja kuuliaisena alla, keventäminen ja jopa harjoitusrvipätkät tuntuvat helpoilta. Ihana flow.
 |
| Paska laatu mutta se fiilis. Kesä 2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti