Superestehyppelyä... eiku

No ei edes, hurja 50 cm:n pysty ylitettiin tänään Jetterin kanssa muutaman kerran. Tajunnanräjäyttävää.

Tein pikavisiitin kotiin iltapäivällä. Oon edelleen vähän huolissani Jetterin selästä, joten ajattelin lähteä maastoon kipittelemään vapaasti ilman satulaa. Mutta ei, aikataulu venähti silleen mukavissa merkeissä, mutta hämärä alkoi uhkaavasti laskeutua, niin päätin jäädä hullujen hirvimiehien pelossa kentälle pyörimään. Kannatti. :)

Aloitin eteen-alas ratsastaen pitkällä ohjalla, kun päätin ratsastaa Jetteriä mahdollisimman pitkässä muodossa koko treenin ajan, ei lyttyynvetämisiä nyt eikä koskaan. Jetteri kyllä haki alas pitkällä  ohjalla, mutta puski menemään lapa edellä ja ihan lankkuna keskiympyrällä. Pöh, ei mitään kuuloa sisäpohkeelle. Päätin ratsastaa Jetterin kuulolle ja kevyeksi käelle.

Hassua, luulisi että ahkeralla sisäpohkeen naputtelulla ja sisäohjasta nypläämisellä hevonen taipuisi, mutta ei, niin saa vain hevosen kaulan mutkalle ja takaosa liiraamaan. Sen sijaan kääntävä ulkopohje ja vahva ulko-ohja toimivat. Kun ulkotuki on kunnossa, hevosta voi taivuttaa sisäpohkeella koko rungostaan. Sisäohjaa voi vähän kutkutella, mutta minä yritän opetella pitämään sen vakaana ja pehmeänä. Vaikeaa, kuten aina. :P

Ja silleen Jetteri alkoi pikkuhiljaa toimimaan, pohkeilla ratsastaen. Aloitin käynnistä, siirryin siitä ravissa taivuttelemaan ja lopuksi laukassa. Laukka oli vaikein, jos Jetteri alkoi siinä tunkemaan lapaa sisälle, otin käyntiin. Putte oli loppuratsastuksesta hyvinkin vetreä ja kevyt verrattuna alkuun, mutta töitä piti silti tehdä koko ajan. Ennen loppuraveja hyppäsin muutaman kerran 30 cm:n ristikon ja sitten huvin vuoksi mentiin puolimetrinen pysty. Pojalla oli hauskaa, mutta onneksi virtaa ei ollut liikaa, muuten minä oisin megahypyissä voinut kipata alas paljaasta hevosenselästä. 

Loppuvenytyksissä vatsalihakset meinasivat krampata, piti tehdä töitä. Koko puolentoista tunnin ratsastuksen lopuksi kävin vielä maastossa kävelemässä pitkään. Ainakin oli tehokas ja hyvä ratsastus, sekä heppa että ratsastaja olivat tyytyväisiä! Hoitaessakin Jetteri oli hyväntuulinen ja normaali huomionkipeä itsensä. Viime viikonloppuna se oli vähän ärsyyntynyt mun seurasta, minä mokoma koulutuuppari... 

Ratsastuksen jälkeen siivosin vielä suokkipuolen karsinat ja hoidin iltatallin. Jetterille piti antaa muutama omppu, se oli niin ihana. Hyvä fiilis jäi tästä näkemisestä. Aamulla ahisti ja ärsytti, kun ei ollut nähnyt sitä suklaapoikaa pitkään aikaan. Ikävä.

Kesältä 

Kemianluennolta...

Päästin luovan minäni valloilleen. Kemianluennon aiheena oli ideaalikaasujen kaasuteoriat, pV = nRT ja nää muut vielä hassummat kaavat. Melkein jaksoin tänänä keskittyä, vaikka muuten pidän itteeni melkein ahkerana opiskelijana!

Ratsastus vie köyhän opiskelijan rahat

Ihana Zorro. Niin kiltti lukuunottamatta
kavioidennostelua ja erittäin paijattava.

Olin Zorroilemassa taas, ja tällä kertaa sujui paljon mukavammin kuin viimeksi. Tehtävät oli tosi hyviä, keskittymistä vaativia ja moniosiasia, mutta ei liian monimutkaista pöllöilyä. 

Ratsastettiin paljon harjoitusravia ilman jalustimia. Siinä sain Zorroon paljon paremman tatsin, sillä on hirmu pehmeä ja tasainen askel. 

Tehtiin sekä avo- että sulkutaivutuksia pitkillä sivuilla. Tiiä siitä rentoudesta, ja vakaasta kolmella uralla liikkumisesta, mutta sain Zorron taipumaan nätisti koko rungostaan ja kaulastaan sisällepäin. Sulkutaivutukset olivat haastavampia, mutta niissäkin oli pieniä onnistumisen hetkiä! Myös volttikahdeksikko pituushalkaisijalta ensin ravissa, myöhemmin laukassa tehtynä, oli hyvä harjoitus. Ope antoi ohjeet selkeästi ja muutenkin oli mukavan pieni ryhmä, vain 4 ratsukkoa miut mukaanlukien!

Rusinalle oli noussut muutama päivä sitten hassuja näppyjä tai pikemminkin kohoumia ihoon, ensin kaulalle ja lavalle ja sieltä leviten. Kuulosti ihan nokkosrokolta. Äiti soitti tänään tänne Kuopioon, että elukkalääkäri oli todennut nokkosrokon. Haha, mie olin voitonriemuinen kun tiesin oikein. Lääkäri kyseli ruokinnanmuutoksista, ja syysomenathan ne tulivat ruokavalioon reilu viikko sitten... Rusinaparka on siis allerginen omenille. :D Raukka!

Varusteshoppailua oon harrastanut kaiken muun ohessa. Viime viikolla ostin Jacsonin vaaleansinisen ratsastustakin, se on huippu kun pitää vettä niin hyvin!  Takki on vieläpä sen verran nätti, että uskaltaa laittaa sateisina kouluaamuina päälle, kun olen kuin ihmeen kaupalla onnistunut pitämään sen siistinä.. . Kunnon käsineetkin tarttuivat mukaan. Ja nyt, juuri äsken, pistin köyhän opiskelijan rahat palamaan... Vanhat Aigleen "leikkiratsastussaappaat" ovat olleet jo pidempään kulahtaneet ja vähän turhan tiukat (lisää pohjelihaksia??? :D ei, turha toivo) Nyt sieltä sitten tulee ihan oikeat nahkasaappaat! Viikon päästä! Apua mitä menin tekemään.

Badminton Horsehead® hooks.fi

Heppasunnuntai!

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin laittamalla putet ulos ja vippaamalla niille heinää ja vettä. Ystäväni Marika ja Alma-Kaisa tulivat vähän myöhemmin, olimme sopineet kokopäivätreffit hevostelun merkeissä! Aloitimme kentän raivaamisella; ensin paskat, estetolpat ja puomit pois, jonka jälkeen äiti lanasi kentän. Vanha Nuffield-traktori teki hyvää työtä. :)

Marika piti ensin Alma-Kaisalle tunnin Kamilla, kaikenlaista kouluvääntöä ja istunnankyyläystä. Minä otin siinä samalla valokuvia ja täytin pieniä monttukohtia kentässä. Hiekkaa täynnä olevat kottikärryt painavat ihan pirusti... 

Ruokatauon jälkeen Amma pääsi vielä Jetterinkin selässä käymään, jonka jälkeen ratsastin itse. Jetteri ei oikein tuntunut hyvältä, sen näkee myös kuvista. Sellaista rentoa, sopivan menevää fiilistä ei löytynyt, meno oli koko ajan enemmän tai vähemmän jännittynyttä. Kun Jetteri heitti muutamat selvät pikkupukit laukannostoissa Amman kanssa, tuo Jetterin selän tilanne vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Huolestuttavaa.

Taivuttelin Jetteriä, tein selviä kokoamisia, ja pyysin Jetteriä liikkumaan reippaasti eteen. Kyllä liikettä löyty, mutta ehkä enemmänkin sellaista alta-pois-juoksemista, eikä sisäpohje meinannut mennä läpi. Näissä "onnistuneissa" kuvissa olin antanut Jetterille pidemmän, rennomman ohjan, että en ainakaan vetäisi sen kaulaa rullalle.

Kuvat otti Alma-Kaisa ihanalla Nikon-järjestelmäkamerallaan. Mullekin semmoinen!

MELKEIN naurattaa, niin selvästi näkyy tuo mun käsiongelma... oikea nyrkki ylhäällä ja missäs se vasen onkaan?

Jetterin ilme kertoo jotain.

Elämää nähnyt kotiedustuskypärä vuodesta 2006

Ratsastuksesta jäi huoli mieleen. Ei kannata ostaa omaa hevosta, aina saa itkeä sen takia. Mutta tulee niitä ilonkyyneleitäkin aina välillä.

Alma-Kaisa kumarruttaa, Rusina ja Kami katsovat mallia! :)

PS. Alma-Kaisan blogista: http://umppalumppakaksikko.blogspot.fi/2012/09/239-12_24.html

Harmillisia totuuksia

Jooh ei sitä osaa ratsastaa. Se on jännä juttu, että kaikki heppatytöt painuvat jossain aiheessa itseinhon pyörteisiin, kun ratsastaminen ei suju, tai tajuaa että omassa ratsastuksessa on paljon enemmän  puutteita kuin itse luuli. Paska homma. Ärsyttää.

Opetin lauantai-iltana Marikaa Kamin kanssa. Harjoiteltiin haastavia laukka-käyntisiirtymiä. Kami nostaa naps vaan laukan, mutta alaspäinsiirtymiset ovat vaikeampia. Marika piti minulle vuorostaan 15 minuutin tehovalkan, joosi paljon. Istunnasta tuntui löytyän miljoona virhettä. Marika on tosi hyvä tsekkaamaan istuntaa, sieltä tuli niin paljon asiaa että äh. :D Kiitos hänelle.

• Kannan käteni perustavanlaatuisesti eri tasossa. Oikea käsi on lähes aina korkeammalla kuin vasen!
• Ohjastuntuma on jännittynyt, nyrkkejä pitää rentouttaa ja tuntumaa suuhun pehmentää
• Varpaat kääntyvät rumasti sivullepäin ja polvi on koukussa
  --> Kantapää ylös eikä istuinluilla ole tuntumaa
• Kyynärpäät eivät pysy kylkien lähellä. Joko on kottikärykäsi tai lukitan kyynärpään liian taakse. Molemmat kädet vemputtavat ja heiluvat, ja Marika huusikin useamman kerran "Älä hakkaa sillä kädellä mahaasi!"
• Kun käsi on vakaa, Jetteri saa tilaisuuden rentoutua ja katnaa itsensä. Lauantaina se onnistui lopputunnista, eilen se ei niin hyvin...

Sunnuntain heppaheppapäivästä lisää tässä joskus, kunhan koulusta selviän. Tänään vielä autonrattiinkin pitäs mennä...

Zorro

Hallik alias Zorro, kuva sukuposti.net

Nyt oon virallisesti ratsastuskoulun listoilla. Jes! Parasta on saada ratsastaa erilaisilla hevosilla, ja jos vielä oppii siinä samalla, niin vielä parempi. Tällä viikolla pääsin Zorro-ruunan selkään. Ihastuin sen väriin, upea vaalea ruunivoikko ja kullanhohtoiset silmät. Kiva pyöreä selkä. :) Hyvä ois mennä ilman satulaa... Miks minä pistän tällaisia asioita merkille?!

Saimme verkata itsenäisesti, mukavaa. Treenasimme temponvaihteluja pitkillä sivuilla, ja lisäksi taivuttelimme hevosia volteilla kulmiin. Jossain sain tehdä pitkästä aikaa kunnon avotaivutuksia harjoitusravissa. Hyvä harjoitus oli tehdä laukassa joka kulmaan pieni voltti ja ratsastaa uralla harjoitusravia. 

Alkukankeutta, minulla kyllä, mut Zorro ainakin liikkui lopputunnista, vaikkei ollutkaan pehmeimmästä päästä ratsastaa; jäykähkö ja vähän jyrätyyppiä. Mutta jos ratsastaja osaa oikeesti ratsastaa, niin minkä hepan vaan saa tottelemaan melkein kuin ajatuksen. Mutta mukava jeppe, tykkäsin! Ensi viikolla uudestaan.

Söin äsken jäätelöä, mutta oonpa muuten kyllä treenannut :p Maanantaina, tiistaina ja eilen torstaina kävin kuntosalilla treenimässä yläkroppaa ja vatsalihaksia, joka kerta noin tunti ja venyttelyt päälle. Jos tänään vielä lähtisi lenkille?

 

Naapurin kentällä ilman satulaa

Eilen lähdettiin Marikan ja Kamin kanssa yhdessä ratsastamaan pitkästä aikaa, ihanaa. Jetteri on tuntunut vähän aralta selästään, heilutellut vähän ärsyyntyneenä päätään satuloitaessa, tarjonnut välillä pikkupukkeja ja reippaasti ristiselän kohdalta harjatessa niiannut. Pikkiriikkisiä, olemattomia ja ehkä väärinkin tulkittuja merkkejä, mutta mielelläänhän minä ilman satulaakin menen. :D 

Lähdettiin vaihtelun vuoksi naapurin kentälle tuuppailemaan. 200 m:n maantieosuus on aina vähän jännä, mutta Jetteri ja Kami eivät saa enää rekoistakaan hepulia. Hiekkatielläkin mentiin aika rauhassa ravihömppää, vaikka virtoja olisikin hevosilla ollut... varsinkin Kamilla, jonka piti olla rikki etupolvesta. Se on liikkunut nyt ihan puhtaasti! Tulehduskipulääkekuuri, nivelrehu ja säännöllinen liikunta ovat auttaneet hämmästyttävän hyvin! Huippu juttu. :)) 

Kentän reunalla heitettiin heijastinliivit pois ja alettiin tehdä töitä. Ööö... ite taisin jossain välissä treenata ympyrällä käynti-laukkasiirtymiä, 1/4 laukkaa, 1/4 käyntiä jne., mutta lisäksi treenin vähän lisäyksiä ja kokoamista. Aikalailla hömppäiltiin ilman tarkempaa suunnitelmaa. Jetteri totteli hyvin ja oli kuulolla! Minä istuin vaan kippurassa ja nojasin liikaa taakse, kattokaa tuosta videosta, jonka Marika kuvasi. Ohjastuntumankin pitäisi olla tasaisempi... :p Mutta... ratsastus on kivaa ja Jetteri on ihana. Musakin kertoo siitä, vaikka onkin ihan yli-imelä. Yrittäkää kestää.

Videon ja kuvat otti tosiaan Marika. Kovasti kiitos hänelle ja hänen ihanalle Canonilleen!

"Jee nammii omppua!"

"Hei saisko lisää?"

Team!

Ratsastuksella on ERITTÄIN positiivinen vaikutus mielialaan. Todistettu on ja monta kertaa!

Viime viikonloppuna treenin niin urakalla koulua ja tein niin paljon raskaita hommia tallilla, että mulla oli useamman päivän paikat kipeänä ja jumissa. Lauantainakin kävin pyörähtämässä naapurin kentällä maastolenkin yhteydessä, ja sunnuntaina pyysin siskoni vahtaamaan istuntaani kotikentän reunalle. Sitten tapahtui taas muuntautuminenheppatytöstä yliopisto-opiskelijaksi

Huu miten jännää tuolla yliopistossa. Ei oikeasti, ei opiskelu voi olla noin kivaa ja mielenkiintoista! Mutta raskasta se on, kun keskittymisen pitäisi olla 100 %. Tänään olin ihan raato henkisesti ja fyysisestikin, liikaa pyöräilyä... Kotiin tullessa kuuden aikoihin väsytti ihan s******sti, olo oli kuin humalassa. Silmät vaan seisoi  päässä... Mutta näin vilauksen Jetteristä laitumella, joten eikun tallikamat päälle ja suklaapoikaa morjestamaan.

Alkoi jo hämärtää. Harjasin Jetterin pikapikaa ja jätin satulankin talliin, että ei menisi ihan yöhön asti ratsastukset. 

Aloitin käyntien jälkeen eteen-alasratsastuksen pitkin ohjin ravissa, mut Jetteri uhoili energiansa takia siihen malliin, että aloin tehdä pian hommia ja pistää pojan töihin.

1. Kolmikaarinen kiemuraura ravissa 

Taivuttelua ja suoristamista, hyvää jumppaa ja keskittymisharjoitusta eritoten... Jetteri pisti vähän hanttiin, painoi kädelle ja yritti puskea lapa edellä kaaret. Toistojen jälkeen se rentoutui koko ajan enemmän ja liikkuikin. Minun piti tehdä töitä, tarkastaa että kädet ovat tasaiset ja leikkiä ihan pikkipikkiriikkisen sisäohjalla, eikä pohkeella saanut jäädä pusertamaan. 

2. Sama kiemura laukassa, vaihdot käynnin kautta, pitkällä sivulla temponlisäys

Huu taas. Tätä harjoitusta oon ennenki tehnyt, mutta nyt tää ei tuntunut ihan alottelijamaisen tökerösti suoritetulta. Jetteri teki hienoja nostoja, vain pari kertaa tuli väärä laukka. Käyntisiirtymissä Jetteri nousi ylös, kun pidätin vähän liian tökerösti. Viimeisimmillä kiemuroilla se ennakoi jo, ja otti heti laukasta käynnin. :) Pitkillä sivuilla oli hauska revittää. Ois voinu revittää vielä enemmänkin, kun sain Jetterin venyttämään kehoaan ja työntämään itteään takaosalla eteen hyvin, eikä painelemaan eteenpäin pää taivaissa. Molempiin suuntiin huippuhyvän kiemuran jälkeen heitin ohjat pois ja annoin Jetterin pistellä vapaasti kenttää ympäri. "Nice prize", thought Jetteri.

3. Ravia uraa pitkin, kokoaminen kulmiin, lisäykset pitkille sivuille

Sitten wihii! Jetteri oli ihan huikea, tajuton. Vatsalihaksia jännittämällä se kokosi ravin melkein paikalleen pikku hetkeksi, istunnalla se lähti puskemaan eteenpäin kädelle kevyenä. Vau, mun leuka loksahti auki ja nauroin vaan.

Loppuverkaksi annoin löysän ohjan ja vapaata (Jetteri halusi oikeinoikein reipasta) ravia eteen-alas venyttäen. Käytiin vielä tiellä kävelemässä hämärässä, ja minä siunailin äskeistä ratsastusta.

Tuo Jetteri on iha uskomaton heppa. Mie veikkaan, että se meni tänään hyvin sen takia, että käytin käsiäni oikein. Ilman satulaa mun ei tarvi miettiä jalkojen asentoa, jolloin voin keskittyä käsiini. Mulla helposti lerpahtaa sisäohja löysäksi taivuttaessani Jetteriä tai ulko-ohjalla pidättäessäni. Tänään ohjat eivät heiluneet, varsinkaan vikassa tehtävässä, enkä jääny suuhunkaan kiinni. Jetteri siis sai mahdollisuuden tehdä oikeasti parhaansa, ja se todellakin taisi tehdä. Oon vieläkin ihan häikäistynyt.

Ja kannattikohan edes lähteä ratsastamaan tuonne hyiseen syyskuun iltaan??? :D

Maailman hienoin mutta vähän rikkinäinen Jetteri viime viikonloppuna, loppukävelyt maastossa. 

Meiän talli - toive-esittely

Siinä se ois, meidän pihapiiri. Tämä oli toivotuin erikoispostaus, kiitos äänistä. Kai tämä vähän selventää miten täällä pihalla kuljetaan.

Tallimme ei oo iso, ihan alunperin tuossa suokkitallin kohdalla oli savusauna, joskus 10-15 vuotta sitten. Ensin tuli yksi karsina, sitten puhkaistiin seinä ja rempattiin varastotilaan uusi boxi. Toissavuonna pihattorakennukseen tehtiin ulkokarsina kesähevosta Kamia varten. Viime syksynä Kamin muuttaessa meille pysyvästi, se sai oman kunnollisen asunnonheinälatoon. Sinne rakennetiin iso komea laatikko, jossa on melkein yhtä hyvä lämpövuoraus ja ulko-ovi kuin omakotitalossa. Ovikello vain puuttuu! :D

Suokkien talli. Eemeli <'3

Satulahuone suokkitallin vieressä ja kaikki satulatkin toki laitettu oikein päin... :D

Kami ja Marika uudessa karsinassa. Kamin "talo" rakennettiin vasta syksyllä 2011 heinälatoon. Karsinan vieressä säilytetään heiniä, turpeita ja kaurasäkit.

Minä ja muu perhe puskailtiin maastossa ja pellolla monta, monta vuotta. Kun Kamikin tuli meille kesähevoseksi ja alettiin Marikan kanssa ratsastaa ihan kunnolla, peltopohja ei riittänyt mihinkään. Se kului, muuttui mudaksi ja luisti alta. Kenttäprojekti kesti kuukauden päivät ja maksoi useamman tonnin, mutta on ollut aivan huippu harrastuskäytössä! Nyt se kyllä kaipaisi kipeästi lanausta.

2010 syksy, maankuorintavaihe

Syksy 2012, ja huomattiin että kenttä oli vino, vaikka muuten valmis. Parin tonnin lisälasku ja tuli parempi!

Kenttä tolppien pystyttämisen, valojen laittamisen ja parin vuoden käytön jälkeen. Ja on ollut hyvä! Rusina irtohypytyksessä kesällä 2012. Tuo ihme laatikko mäen päällä on meidän kotitekoinen kasvihuone. :D

Talli kentältä päin kuvattuna. Jetterin takana oleva betonilaatikko on se lantala. Vasemmanpuoleinen rakennus on Satumaa-varasto.

Tallin pääty, vasemmalla näkyy pikkutarhaa. Marikan kanssa villihevosten jälkihuollot menossa :)

Pihan ympäriltä löytyy mehtää ja peltoo. Ehkä enemmän sitä mehtää, mutta pari suht isoa peltoa on, joilla hevoset saavat sitten laiduntaa.

Yläpelto. Vasemmalta oikealle löytyvät Kami, Eemeli ja Jetteri, marraskuu 2011.

Alapeltoa

Tällanen se ois. Se 100 000 €:n maneesi ois vielä ihan jees... ja puolen tonnin estekalusto. Ja maastoesteratakin ois kiva. Ja oma traileri. Ja ehjiä, hienoja, VaA:n tasoisia puoliveriratsuja. Tai pari estetykkisuokkia kenttäkisoihin. Ja oma yksityisvalmentaja. Ja vähän lisää karsinoita jne... :D Mutta näillä mennään! 

Nyt äkkiä maastoon Jetterin kanssa, kun ei sada. :) 

Maanpinnalle laskeutuminen

Eka opiskelijaviikko takana. Hehe, joo, kaikki huhut ja legendat opiskelijaelämästä taitavat pitää paikkansa, meno on välillä aika villiä. :D Jännää. Hyvin oon sopeutunut ja elämä on mielenkiintoista.

Ja tänään kotiin, sataa vettä, tuulee ja on kylmä. Ei perkele, minä meen kyllä tallille vaikka henki menisi. Tervehdin suklaanruskeasta mustaksi muuttunutta Jetteriä. Se oli piehtaroinut jossain makeassa kurakossa, ja oli ihan kokonaan märän, mustan mudan peitossa... Piti sitten huuhtasta vedellä koko putte! 

Jetteri tuntui vähän epäluuloiselta ja happamaltakin viikon poissaolon jäljiltä. Ensin se mulkoili minua ja yritti vähän pomottaakin, ja kun sitten komensin vähän, se oli ihan alistunut pikku parka. Pikkuhiljaa Jetteri siitä suli, ja nautti rapsutteluista ja huomiosta.

Ratsailla treenasin siirtymiä. Haaveilen nimittäin koulukisoista, ja tämä teki muutenkin oikein hyvää!

1. Rennosti eteen-alas ravissa ympyrällä pitkin ohjin

Jetteri totteli yhtä hyvin, jos olisin treenannut sillä vasta eilen enkä viikko sittem! Huu. 

2. Ohjastuntumalla pehmeää käyntiä uran sisäpuolella, tarkat pysähdykset merkittyihin paikkoihin

Jetteri oli "sopivasti" jo lämmennyt, eikä olisi malttanut seisahtua. Alkukankeuksien jälkeen pidätteet meni läpi ja istuntaakin kuunneltiin.

3. Ravi-käynti-seis merkityissä paikoissa, välillä volteilla taivutusta

Noh kun onnistuin Viljan ohjeiden mukaan pitämään sen tasaisen ja vahvan tuntuman, Jetteri oli hollilla. Mie istuin harjoitusistunnassa, ja kun oikeasti istuin enkä kiikkunut, Jetteri oli ihan oikeasti hollilla ja liikkuikin nätin tuntuisesti! 

4. Laukannostoja ympyrällä; 1/4 laukkaa, 1/4 ravia, 1/4 laukkaa jne.

Hemmetin hyvät ja energiset nostot sekä siirtymät raville, mutta itse ravi oli kovin jännittynyttä. Pläh, ihan liikaa intoa ja energiaa! Lopetin harjoituksen, kun Jetteri rentoutui ravipätkilläkin ja malttoi rauhassa odottaa seuraavaa eteenpäinponnahdusta. Laukassa on vaikea pitää jalat nätisti... :(

5. Lyhyt kouluradanpätkä: pituushalkaisija tervehdyksineen, laukkaympyrää ja -lävistäjää, ravinlisäys

Halkaisijaa piti treenata useampi kerta. Jetteri meinasi vetää tien ihan mutkille, kunnes seuraavilla yrityksillä ratsastin sitä päättääisesti molemmilla pohkeilla ja pidin tasaisen tuntuman. Miulla on ihan epävakaa käsi, välillä napakka ohjastuntuma meinaa lörpsähtää pyykkinaruksi, tai sitten olen suussa kiinni. Vaikeaa olla yhtä aikaa vahva, tasainen ja pehmeä. 

Tein kouluradan Jetterin kanssa toisenkin kerran, että olin tyytyväinen. Miulla on vielä paljon tekemistä ratsastuksen saralla. Mutta oli kyllä ihana ratsastaa. ♥ Loppuvenytysten jälkeen oli mukava köpsötellä  kotitiellä, ja vasta siinä vaiheessa tajusin kunnolla, että oho, sataa vettä ja taitaa olla aika kylmäkin. :D Hups. Ihan liian kivaa ridata.

Pikkusiskoni Johanna ratsasti siinä miun jälkeen Kamilla, ekaa kertaa. Siellä ne jo veti laukkaympyrää heppa pyöreenä, vaikka sisko ei vielä hallitsekaan peräänantoonratsastusta. Kami on ihan huippuponi! Ja sisko tykkäsi kovasti. :)

Viimistä viedään ja tää on uuden alku

 Perjantaiaamu. Ja ihana Jetteri. Ja mun huono istunta. Jos ens viikolla alottas tunnit jossain? :p