Rakkaudesta sydän repiytyy verille

Ja Jetterin kuntoutus jatkuu. Mulla oli sille aikaa vasta eilen myöhään illalla, surullista. Se on niin sulonen kun tulee aina niin iloisena luokse: "Jee sinä tuli viimein, mitäs myö tänään tehhään?!"

Väsyneenä yritin tehdä fiksusti ja en aloittanut tuuppailua, siihen tarvii aikaa ja väkisin vääntämällä heppaa ei saa ikinä kulkemaan mitenkään. Irtojuoksutin Jetteriä vähän Juoksuttaessa askel oli taas aika jäykän näköinen, eikä menointoa oikein ollut... pistin laitumella seisoskelun ja nähtävästi liian lyhyen alkuverkan piikkiin. Ratsailta käsin alkukäynteihin saa energiaa ja intoa. En väkisin alkanut sitä verryttämään, kun askel ei parantunut ravaamalla. Sitten jumppasin Jetteriä muuten. Maastatyöskentelin sen kanssa (ilman narua harjoiteltiin puomienylityksiä, peruutuksia, seisomista ja luoksetuloa sekä väistöjä. Takaosakäännös suju tyylipuhtaasti!) ja kävin vähän selässä istuskelemassakin käynnissä... hihi hups. Selästä käsin tein sivulle taivutuksia ja sain Jetterin jopa peruuttamaan ja pysähtymään pelkällä istunnalla ilman suitsia! Wuhuu! :D Lopuksi venyttelin ja vanuttelin hienoo poikaa yli puoli tuntia. Hepat sit vaa yöpuulle.

Tänä aamuna siivosin silmät sikkurassa tallia. Aikaa ei ollut paljoa ennen autokouluun lähtöä, joten en ehtinyt kunnolla ratsastaa... No, minä kävin vaa hakeen Jetterin laitsalta, kypärä päähän, naru kiinni riimuun, tyyppi selkään ja mehtään menoks. Pujoteltiin siellä puiden lomassa, oli aika jänskää. Jetteri oli mukavan innostuneen oloinen ja minä rutistin harjaa leikisti paniikissa inisten. Tuntui, että kuljettiin ihan yhteisymmärryksessä; kun katsoin että tuossa olisi hyvä väli mennä, Jetteri suuntasi oitis sinne. Tuo on ehkä sitä kuuluisaa istunnalla ratsastamista. ♥ Olipa jännä kokemus. Suokki elementissään.

***

Päivälle tuli hyvin surullinen loppu. Illalla lähdin innoissani varustamaan Jetteriä "kunnon" ratsastusta varten, ihan jopa laitoin satulankin selkään. Iloisesti lähdin verkkaamaan, käynnissä ja ravissa eteen-alas, ravissa otin välillä ohjia tuntumalle ja pyysin Jetteriä liikkumaan yhden ympyrän ajan vähän kootummin. Ja sehän liikku ja taipu! Voi kun Jetteri tuntui hyvältä ratsastaa niiden pienien hetkien ajan. Ravi alkoi sitten pikkuhiljaa tökkimään ja tökkimään...

Ja niin, kun otin sitten käyntiin, perkele se raukka ontui sitä oikeaa takasta. Sama takanen, joka jumi viikko sitten kovalla tiellä. Ja tää hepparaukka liikkui just äsken tosi hienosti ja reippaasti, vaikka jalkaan sattui...  Miun hieno heppa. Se teki niin parhaansa. Vitsi kun minulla teki pahaa.

Hieroja tulee perjantaina. Oon taas vaihteeksi huolesta vääränä.

Syksy 2011 ja oot mulle vielä rakkaampi kuin silloin