Nerkoon ratsutalli on hyvä paikka :)

Päivään mahtui silti kaikkea muutakin. Aamulla en saanut nukkua (ahaha, oon abi ja saan yleensä nukkua kun muut raataa koulussa/töissä), kun piti lähteä äidin kanssa tyhjentämään yläpeltoa maastoesteistä, ennen kuin pellon omistaja tuli kyntämään sen. En tajua, miten jaksoin joskus kesällä raahata noita painavia tukinpuolikkaita ainoastaan kottikärryjä käyttäen epätasaista ylämäkeä pitkin yläpellolle... onneksi nyt käytettiin antiikkitraktoriamme, arvon 50 -vuotiasta  Nuffieldia.

Rest in peace ihanat maastoesteet. Jetteri ja minä punkkaesteellä 2011

Puolenpäivän jälkeen ystäväni Maria tuli ratsastustunnille, aiheena esteet. Tauon jälkeen rytmi löytyi mukavasti, ja siellä ne veti lopuksi 50-70 cm rataa! :) Maria sai oikein hyvin Jetterin tottelemaan, ei mitään pöljiä ohituksia. Ope oli tyytyväinen!

Ja iltapäivällä lähdettiin heppakerhon kanssa Nerkoon ratsutallille, minäkin siellä pitkästä aikaa! Nerkoolla olin tosiaan viimeksi joskus kylmään talviaikaan, jolloin menin edesmenneellä pv-r Livingstonilla alias Viljolla koulua. Tänään sain Mid Timen eli Midin, kansallisissakin kenttäkisoissa seikkailleen puoliveriruunan. Ja oli se kyllä tutustumisen arvoinen hevonen, todellakin!

Tunnilla tehtiin samantapaista, mutta oikein hyvää harjoitusta kuin silloin talvellakin; ympyröillä temponvaihteluja. Kelpasi mulle, jäi tilaa tutustua ja työstää heppaa itsenäisesti, mutta ohjatusti. Ensin lisäiltiin ja koottiin ravia, toiseksi tehtiin ravi-käynti-siirtymiä, kolmas harjoitus oli laukan kokoamista ja pidentämistä sekä lopuksi ravi-laukka-siirtymiä. Ja kaikki istuntaa tehokkaasti käyttäen. Oli hemmetin tehokasta, au vatsalihaksia! Midi oli tosi taitava ja herkkä, pelkillä vatsalihaksilla sen sai kokoamaan laukkaa melkein paikoilleen ja sisäistuinluun siirrolla se ponnahti ravista laukkaan. En tiedä olenko edes ratsastanut toisella noin hienolla hevosella elämäni aikana.

Enni sanoi vartaloni "vetelyydestä"; hartialinjan pitäisi olla täysin rauhassa, hartiat taakse ja rennosti alas ja istunta jänteväksi. Pitää kantaa itsensä! Käsistä tuli myös hieman sanomista, mutta ei jatkuvasti, jee. Todella hyvä fiilis jäi tunnista. Ihan mahtavaa. Myös muut tuntilaiset, äitini, Emma ja Marikan sisko Marianne tykkäsivät, eikä ihmekään!

Pienillä heppakerholaisilla meni oma tuntinsa hyvin, kaikki olivat niin kovin reippaita ja kuuliaisia! :) Mukava oli myös nähdä heppailukavereitnia pitkästä aikaa.

PS. Blogin oheissivuja tuli päivitettyä, jos ketään kiinnostaa.