Haaste ja Rusinan testailua!

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle:

   - Kiitoksia kovasti Tessalle tunnustuksesta, pieni päivän piristys! :)

2. Lisää "The Versitale Blogger Award"- kuva postaukseesi

3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

4. Nimeä 7 bloggaajaa

5. Ja kerro heille haasteesta!

FAKTAA

1. Just nyt oon kipeänä, makaan sohvalla silmät kierossa kuumeen takia. Ja ylihuomenna on ylioppilasjuhlani. O-OU. Pilleriä poskeen niin jaksaa...

2. Oon onnellinen, monesta syystä ❤

3. Tykkään kovasti kännykästäni ja odotan kauhulla, milloin onnistun hajottamaan sen. Se ei ole mikään pöljä kosketusnäytöllinen, vaan semmoinen aika perus. Siinä on kuitenkin hyvät kalenteritoiminnot (huonomuistisuuteni takia), viestisäädöt ja ihan laadukas kamera! Ja se on poikaystäväni entinen känny :D

4. Aina kun olen tietsikalla, minulla on Facebook auki, juuri tälläkin hetkellä.

5. Kesällä lempivaatteeni ovat minifarkkushortsit ja toppi/bikinien yläosa. Ulkona hommaillessa saa hyvän rusketuksen!

6. Muutan kesän aikana yhteiseen asuntoon mieheni kanssa. Sitä ootellessa... :))

7. Olen usein aika junttura ja itsepäinen ihminen, ja asiat pitää kokea itse kantapään kautta, ennen kuin uskon. Joskus se on hyvä asia, mutta useimmiten  ei.

Ja sitten seitsemän blogia, jotka ovat mielestäni erityisen mielenkiintoisia:

http://pokaleploki.blogspot.com/

http://jaskanjakiterinpaivakirja.blogspot.com/

http://arrasankari.blogspot.com/

http://freakylatu.blogspot.com/

Nää saa kelvata. :D Jokaista blogia kyylin säännöllisesti!

***

Niin mitäs tänne kuuluu. Eilen irtohypytettiin Rusinaa ekaa kertaa Annan kanssa! Kyllä se oli innoissaan... Ja oli niin hemmetin komean näköinen, häntä ja pää korkealla se liiteli maanpinnan yläpuolella. Anna sai napattua pari kuvaa ja videoklipinkin, niitä tulee ehkä joskus tänne. 

Hypyt onnistuivat oikein hyvin ekaksi kerraksi. Ensimmäisen esteen tupsahtaessa nenän eteen Rusina epäröi, mutta pakon edessä hyppäsi "hurjan ison" 30 cm:n ristikon yli. Siitä eteenpäin se meni iloisesti ja innolla kaikista esteistä yli! Pudotuksiakaan ei tullut kuin muutama. Hypyt olivat isoja ja rentoja laukassa, mutta Rusinan sotkiessa raville se välillä sekosi askeleissaan. Ennenhän sillä ei ole oikeastaan ollenkaan hypätty, korkeintaan ehkä risujen yli maastossa. 

Rusinan ylittäessä muutaman kerran hyvin 30 cm:n ristikko - 2 laukka-askelta - 50 cm:n pysty -sarjan, lopetimme. Isommastakin se olisi varmasti päässyt yli, mutta parempi jättää hyvä fiilis hepalle eikä juoksuttaa sitä piippuun, varsinkaan ekalla kerralla. Rusina oli hirmu innostuneen oloinen, se veti vielä itsekseen kerran sarjan läpi, vaikka annoimme sille pysähtymiskäskyn. :D Tuosta tulee vielä esteratojen sankari, jee! Ja kovasti tuli taputuksia ja kehuja komealle sankarillemme. Nyt se on muuten virallisesti Annan oma hevonen, paperit kirjoitettiin pari päivää sitten juuri sopivasti Rusinan syntymäpäivänä! 

Tänään minä oon tosiaan kipeänä, ihanaa. Ensin nilkka, sitten tämä ja ylioppilasjuhlat ylihuomenna apua! Mutta ehkä eniten harmittaa se, että tänään ois voinut ratsastaa Rusinapullalla oikein kunnolla pitkästä aikaa, ja Jetterillä ois ollut niin kiva käydä maastossa hömppäämässä. Sen sijaan makaan sohvalla puolikuolleena, ja siivotakin pitäis ensin, jos voimat vaan palautuu. Aina ei mene hyvin... :p Yhyy.

Jos viimeinkin oppisi ratsastamaan tuolla hepalla..

Meinasin saada tänään illalla hepulin, kun Jetterille ei meinannut iltakaurat maistua, ja mahakin vaikutti pelottavan hiljaiselta. Hetken odottelun jälkeen Jetteri kuitenkin söi ja mahakin kurisi, joten se siitä ähkyvaarasta! Huh miten säikähdin. Se vielä puuttuisi, jos Jetteristäkin täytyisi luopua Eemelin lisäksi...

Muuten päivä on mennyt mukavasti. Iltapäivällä ehdin liikuttaa Jetterin, ja siinä samalla hepat piti pikku näytöksen... Rusina hätääntyi, kun hain Jetterin laitumelta ja se hönö sinkosi suoraan vastatehdyn aitauksen läpi. Kami kipitti perässä ja Jetterikin lähti minulta käsistä, ja siellä ne tekivät laukassa kunnon lenkkiä ympäri pihamaita ja peltoja. Oli komean näköistä, mitä hädissäni ehdin ihailla :D Onneksi pölliäiset viipottivat sopivasti takaisin laitumelle, ja hetken maanittelun jälkeen Jetteri antautui kiinni. Huhh, onneksi ne eivät kipittäneet maantielle saakka. Veren adrealiinipitoisuus oli hetken aika korkealla.

Jetterin kiillottelun jälkeen päätin kevyen juoksuttelun sijaan ratsastaa sen kevyehkösti. Ehkä alan viimeinkin oppia näiden kolmen vuoden jälkeen, miten tuota hevosta ratsastetaan...

1. Rento alkuverkka eteen-alas ratsastaen ilman ohjasta nyhtämistä.

Pyysin Viljan ohjeiden mukaan Jetteriä venyttämään kaulaan alas ensin käynnissä uralla, sitten reippaassa ravissa ja laukassa ympyrällä molempiin kierroksiin. Ulko-ohja hyvin rennosti tuntumalla, mutta vähintäänkin sisäohja ihan löysänä. Jetteri pysyy rentona, kun minä en pysty mitenkään kiskomaan sisäohjasta vaikka haluaisinkin. Haha.

2. Tiheät siirtymät istunnalla ja ulko-ohjalla.

Ilman satulaa on vaikea ratsastaa Jetteri suoraan ravista rennoksi ohjat tuntumalla, mulla kun ei riitä tasapaino, kädet on liian karkeat. Sahailu on turhaa, joten tein suoraan ravi-laukka-siirtymiä. Jetteri kuumui, mutta sain sen hyvin kuulolle ja ehkä turhankin aktiiviseksi.. :D Ja kun sisäohja oli rentona siirtymissä ja niiden välillä, Jetteri kantoi hienosti itsensä ja alkoi kuunnella hyvin istunta-apuja. 

3. TULOS: Kun heppa on aktiivinen ja rento, ja ratsastaja ei kuse hommia, kaikki toimii.

Nauroin selässä ilosta, Jetteri liikkui laukassa niin upeasti. Siirtymistä jatkoin laukkaa kenttää ympäri voltteineen, ja Jetteriputte tuntui liikkuvan niin energisesti, pyöreänä laukaten ja kuulolla. Ja mistä tämä johtuu? No se hemmetin sisäohja. Ehkä nyt oon tajunnut miten sitä käytetään! Välillä vahingossa meinaan nypätä siitä, mutta suurimman osan ajasta se on rento. Ja tulokset kyllä näkyy!!! Vielä pitäisi osata pitää sitä pehmeästi tasaisella tuntumalla, tällä hetkellä meno on sillä asteella että se meinaa jäädä epäesteettisesti löysäksi roikkumaan. Mutta tästä on hyvä parantaa.

Loppuvenytyksien jälkeen suuntasin kotitielle ravailemaan suu leveässä virneessä. Ja pysyin tällä kertaa horjumatta selässä, jes!

Heppavieroitusoireista pääsee eroon ratsastamalla.

Nilkka on nyt ihan suht kunnossa vaikka tuntuukin vähän vempulalta. Kävely ei ainakaan satu ja sauvat jäivät jo eilen eteisen nurkkaan! Hevostelut ovat jääneet surkean vähiin, tallilla pyöriessä tulee käveltyä liikaa. Parit ratsastustunnit olen sentään tässä pitänyt Jetterillä ja Rusinalla, ja tänään kipusin tuntilaisen jälkeen itse heppani selkään. Haha. 

Vippasin satulan pois ettei jalka rasitu turhia, ja jossain vaiheessa lähti paitakin kun tuli kuuma... älkää järkyttykö. Hyväkroppaiset ihmiset ovat harvinaisuuksia! Kuvat otti Henna-Riikka, joka opetti samalla Marikan pikkusiskoa. Kiitos vielä molemmille! ;)

Ajattelin että se on ihan turhaa yrittää väklätä hevosta väkisin eteen-alas, joten tein tiheään siirtymiä. 10 askelta käyntiä - 10 askelta ravia jne, ja sama ravi-laukka- ja käynti-laukka-siirtymillä. Vaikka Jetteri kuumuikin nopeasti, sain sen tehokkaasti kuulolle istunnalla ja ulko-ohjalla. Siirtymissä säilyi aktiivisuus, vaikka välillä piti nykäistä napakammin ulko-ohjasta tai töppäistä pohkeella, kun Jetteri ei kuunnellut istuntaa. Lopuksi annoin Jetterin venyttää itseään eteen-alas ravissa, ja käväistiin maastossa hömppäämässä. Piti mennä vähän laukkaakin, kun meitä molempia houkutti liikaa. 

Katsokaa kuvia, ei sisäohjan nyhtämistä (ainakaan näissä otoksissa)! Tasapaino vaan on pikkasen hataroitunut. Ennen pysyin täysin ongelmitta selässä, mutta tänään horjahdin pari kertaa ja pompin välillä vähän ravissa. Pitää huomennakin mennä satulatta jos meinaan ratsastaa, saapa hyvää tasapainotreeniä ja tekee Jetterin selälle hyvää.

Jäi kaiken kaikkiaan hirmu hyvä fiilis, ratsastaminen on ihanaa. :) 

I'm flying with you ♥   

Satunnaisotoksia iltapäivältä:

Jetteri haluaa kauraa tai mellaa, jompaa kumpaa on saatava!

Tarjan tallin rempattu satulahuone! :) Satulatkin on oikein päin...

Ratsastuksen jälkeen 

Vätysti. 

Surkeutta.

Jeps, mulla on kauniit lilat kainalosauvat, pari purkkia kupulääkkeitä ja angstinen mieli. Hmmetin nilkka ja hemmetin juoksulenkit. Tää ottaa niin ylpeyden päälle, olo on ihan rampa ja avuton. Ihmiset katsovat säälien ja availevat ovia ja minä käyn jopa invavessassa! :D Onneksi Suomessa on kilttejä ihmisiä.

Kun ei voi ratsastaa, niin sentään voi päntätä pääsykokeisiin. Piristävää... Ja ulkona paistaa aurinko lämpimästi, ja raikas tuuli puhaltaa... Oisko edes täydellinen ratsastussää? Olkaa te onnellisia, joiden raajat toimivat!!!

Rusinalle tehtiin tänään terveystarkastus, ja sai puhtaat paperit! Taitaa se meille jäädä. Kuukauden koe aika lähestyy loppuaan, ja Rusina on osoittautunut todella kehityskelpoiseksi ja fiksuksi hevoseksi, jolla on sydän ihan täyttä kultaa! Ihan kympin löytö. :)

Eläinlääkäri antoi kuitenkin maininnan huonosta kunnosta, raukka kuulemma puuskutti pelkästään jalkojen taivutuskokeissa, joissa hevosta ravuutetaan pari pikku lenkkiä jalan taivuttamisen jälkeen. Tästä se kunto kohoaa, taitaa nuo ratsastukset käydä sille kunnon päälle. Maastoillessa kunto paranee tehokkaasti, ja viime viikolla Anna kävi äitini kanssa kunnon maastoreissulla minun ollessa Kuopiossa. Rusina-parka tuli hiukka märäksi hiestä, mutta koko porukalla oli vähän liiankin hauskaa!

Jetterin ratsastukset jäävät vähiin, seuraavan kerran minut päästetään sen selkään ehkä viikonlopun jälkeen... paska homma. :p Saapahan se vähän kevyemmän jakson höykyytyskuukauden jälkeen! Tänään Kamin vuokraaja Emma tulee tunnille, poikkeuksellisesti Jetterin selkään kunnon kouluhöykytykseen.

Esteonnelle surkea loppu

Hahaa heti aamusta Jetterin selkään ja esteille! 

Viikon tauon jälkeen osasin vielä ratsastaa Jetterillä. Se oli kovin iloisen ja pirteän oloinen hoitaessa ja ratsastaessakin, hyvä! Jynssäsin sen huolella. Alkuverkat menin löysällä ohjalla taas (Jetterille vaihtelun vuoksi) ja ratsastin sitä eteen-alas kaikissa askellajeissa. Se riitti, sitten esteille! Ei ollu ihan niin kova imu esteille kuin yleensä, ja hypytkin oli "laimeempia". Ihan tarpeeksi reipasta menoa oli ja Jetteri meni maastoesteistäkin rohkeasti yli! Mun oli vaikea pitää tasapainoa... Kattokaa kuvista kun kiikun:

Nyt oli Jetterillä hyppyinto kohdillaan...

Hihi 

Pistänette huomiolle laahaavat kädet.

Loppuraveja

Ratsastuksen jälkeen olin vähän poikki, mutta tulipa ratsastettua kunnolla! 

Jalan kylmäys ja sit vielä varmistuslinimentit päälle!

Voi miten pienet asiat tekevät pienen hepan onnelliseksi :)

Rusinarosinantte ja Kami

Jetterin tuuppailu jäi vähän liian vähille, mutta tietenkin kun hyppäsin esteitä. Huomenna olisi niin kiva mennä koulua kunnolla, mutta voi peee kun taitoin nilkkani iltalenkillä! Ja jalan pettäessä alta polveenkin aukesi semmoinen haava, että ei oo kakaranakaan ollu  tuommoisia. Mutta viis kivusta, eniten ärsyttää tämä sohvalla makaaminen! Yhyhy. En kestä.

...ja vietin loppuikäni pyörätuolissa. :D

Verta ja hikeä

Keskiviikkona pidin ratsastustuntia, hyvä fiilis jäi jälleen. Jetteri oli tosi kilttinä, nyt sillä on taas menossa hyvä kausi ilman murjotteluja tai pikkutestailua. Jeey! 

Jetteri maanantaina estetunnilla, selässä Maria :)

Mun sydän itki verta torstaina, siitä otsikko. Poikaystävän kanssa käytiin katsomassa Nerkoolla seuraestekisoja, joihin mm. ystäväni Emma osallistui. Mitä isommaksi esteiden korkeudet kasvoivat, sitä enemmän harmitti! Äh mieki haluan kisaradoille! :( Mutta ei Jetteriläisellä kovin intohimoisesti uskalla treeniä... Hyviä kuvia kuitenkin tuli, mahtava mieheni fiksasi kameraa, ja linssin halkeamasta päästiin eroon. Haha, ne on ihania, sekä mies että kamera. Ja mikä parasta, kaikki kisaajat säilyivät hengissä. Melko rauhallista meininkiä ja hyviä ratoja!

Jenina ja sh-t Toffe Tirpi, 1. sija 60 cm!

Emma & pv-t Restless Queen, 90 cm

Kisojen jälkeen livistin Kuopioon. Kaverin kanssa tuli sitten urheiltua muuten kuin hevosen selässä! Käytiin sekä perjantaina että lauantaina vetämässä kunnon punttisalitreeni kuopiolaisessa hienostokuntosali Fressissä liikuntalahjakortin voimin, ja lisäksi kävelimme kumpanakin päivänä lähes 10 km. Tänä aamuna oli lievästi sanottuna paikat jumissa... herranjestaaaas. Mutta teki kyllä hyvää! On se hullun ihanaa kiusata itseään...

Kuntosalit ovat kivoja. T: tuleva bodari

Jaksoin tänään kuitenkin pitää kahdelle pikkuneidille ratsastustunnin, ratsuina Rusina ja Jetteri. Molemmat hepat olivat esimerkillisen kilttejä. Varsinkin Rusina kantoi enkelimäisesti arkaa ratsastajaansa, ja rohkaisi tätä ravaamaan pitkiäkin pätkiä! Kevyen ratsastuksen jälkeen juoksutin Rusinapullaa vasenta laukkaa treenaten. Sieltä se nousee jo hyvin, vähän vielä raa'an oloista menoa, kunnes laukka alkaa rullaamaan. 

Täällä on kohta jo ihan kesä ♥ Fiilistelykuvia!

Jetteriraksu

Rusina vihreällä!

Huomenna ois niin ihana hypätä, kentällä on parit maastoesteet odottamassa. Katsotaan! :)

Kesä jee!

Aivan ihana kesäpäivä, aurinko paistoi ja raikas tuuli humisi. Hilluin puolet päivästä toppi päällä ulkona, autoin taimienperkuussa kotimetsässä ja kävin hurjalla puolen tunnin hölkkälenkillä, oon tosi kova jne. :p Tallin siivosin kanssa ja paijailin heppoja pitkään tarhoissa. Jetterin kanssa tein parit temput, kumarrukset ja seisomiset, ja Rusinapojan kanssa harjoittelin vähän peruutusta. Palkintona leipää!

Voi pikkusta kun väsytti. On se sulonen kun se luottaa niin, että antaa tulla ihan vierelle. Minä nukutin sen. :)

Oi ku kutitti.

Rusinaakin kutitti ihan hitsisti, ei ois malttanut päästää minua pois rapsuttamasta!

Illalla opetin Annaa Rusinan kanssa ja Emmaa Kamilla. Rusinan kanssa Anna harjoitteli istuntaa ja pienien volttien avulla tasapainoa, ulko-ohjalla tasapainottaen ja rauhoittaen. Ratsukko teki myös monen monta hienoa laukkaympyrää! Voi, minäkin haluan tuolla Rusinaisella ratsastamaan. :)

Emman kanssa keskityttiin istuntaan ja Kamin aktivointiin, välillä ravi meinasi hyytyä kittaiseksi. Ratsukko teki ympyrällä tiheään käynti-laukka -siirtymiä, sekä ravin hetkittäistä kokoamista ja siitä reipas lisäys. Kami lähti välillä oikein hienosti eteenpäin, ja lopuksi näkyi oikein hienoa menoa!

Huomenna ois Rusinan juoksutus edessä, treenataan sitä vaikeaa vasenta laukkaa. Huii. Ratsain ei sitä mennä ollenkaan, ennen kuin se onnistuu liinassa! Jetteri pääsee tuntitöihin vapaapäivän jälkeen.

Nerkoon ratsutalli on hyvä paikka :)

Päivään mahtui silti kaikkea muutakin. Aamulla en saanut nukkua (ahaha, oon abi ja saan yleensä nukkua kun muut raataa koulussa/töissä), kun piti lähteä äidin kanssa tyhjentämään yläpeltoa maastoesteistä, ennen kuin pellon omistaja tuli kyntämään sen. En tajua, miten jaksoin joskus kesällä raahata noita painavia tukinpuolikkaita ainoastaan kottikärryjä käyttäen epätasaista ylämäkeä pitkin yläpellolle... onneksi nyt käytettiin antiikkitraktoriamme, arvon 50 -vuotiasta  Nuffieldia.

Rest in peace ihanat maastoesteet. Jetteri ja minä punkkaesteellä 2011

Puolenpäivän jälkeen ystäväni Maria tuli ratsastustunnille, aiheena esteet. Tauon jälkeen rytmi löytyi mukavasti, ja siellä ne veti lopuksi 50-70 cm rataa! :) Maria sai oikein hyvin Jetterin tottelemaan, ei mitään pöljiä ohituksia. Ope oli tyytyväinen!

Ja iltapäivällä lähdettiin heppakerhon kanssa Nerkoon ratsutallille, minäkin siellä pitkästä aikaa! Nerkoolla olin tosiaan viimeksi joskus kylmään talviaikaan, jolloin menin edesmenneellä pv-r Livingstonilla alias Viljolla koulua. Tänään sain Mid Timen eli Midin, kansallisissakin kenttäkisoissa seikkailleen puoliveriruunan. Ja oli se kyllä tutustumisen arvoinen hevonen, todellakin!

Tunnilla tehtiin samantapaista, mutta oikein hyvää harjoitusta kuin silloin talvellakin; ympyröillä temponvaihteluja. Kelpasi mulle, jäi tilaa tutustua ja työstää heppaa itsenäisesti, mutta ohjatusti. Ensin lisäiltiin ja koottiin ravia, toiseksi tehtiin ravi-käynti-siirtymiä, kolmas harjoitus oli laukan kokoamista ja pidentämistä sekä lopuksi ravi-laukka-siirtymiä. Ja kaikki istuntaa tehokkaasti käyttäen. Oli hemmetin tehokasta, au vatsalihaksia! Midi oli tosi taitava ja herkkä, pelkillä vatsalihaksilla sen sai kokoamaan laukkaa melkein paikoilleen ja sisäistuinluun siirrolla se ponnahti ravista laukkaan. En tiedä olenko edes ratsastanut toisella noin hienolla hevosella elämäni aikana.

Enni sanoi vartaloni "vetelyydestä"; hartialinjan pitäisi olla täysin rauhassa, hartiat taakse ja rennosti alas ja istunta jänteväksi. Pitää kantaa itsensä! Käsistä tuli myös hieman sanomista, mutta ei jatkuvasti, jee. Todella hyvä fiilis jäi tunnista. Ihan mahtavaa. Myös muut tuntilaiset, äitini, Emma ja Marikan sisko Marianne tykkäsivät, eikä ihmekään!

Pienillä heppakerholaisilla meni oma tuntinsa hyvin, kaikki olivat niin kovin reippaita ja kuuliaisia! :) Mukava oli myös nähdä heppailukavereitnia pitkästä aikaa.

PS. Blogin oheissivuja tuli päivitettyä, jos ketään kiinnostaa.

Supervkl!

Ja Vilja saapui meille perjantai-iltana Marikan kanssa. Tästä seurasi kipeitä lihaksia, isoja ahaa-elämyksiä, harmin hetkiä, naurua, onnea ja tunteen siitä, että on tämä vaikea, mutta aivan ihana harrastus. Varsinkin jos siihen suhtautuu hyvin intohimoisesti. :p

Perjantaina ratsastimme kaikki yhtä aikaa. Vilja sai kokeilla Rusinaa ja ratsastaa sitä läpi rennolla asenteella, ja onnistuikin aika näppärästi! Minä ja Marika laitettiin hepat vaihtoon. Alkutunnin minä menin Kamilla, huii. En edes muista, milloin viimeksi olisin mennyt jollain muulla kuin suokilla! Keskityin pitämään tasaista ja pehmeää tuntumaa, mutta sorruin silti sahaamiseen. Yhyhy, tiiän että se on niin väärin kuin olla ja voi, mutta opetuksen puutteessa se on pinttynyt alitajuntaan. Paha tapa on kuitenkin hälventynyt selvästi, ja kun puolivahingossa onnistuin pitämään kädet ihan rauhassa, Kami liikkui tosi hienosti, ja sain sen jopa pidentämään askelta kunnolla. Laukannosto oli vähän opettelua, mutta Vilja käski ratsastamaan laukkaa lantiolla eteenpäin niin, että oli takareidet kyllä seuraavana päivänä kipeät. Tuloksiakin tuli, Kami kantoi itsensä ja käytti takaosaa ja selkää. On Marikalla hieno heppa, hän on tehnyt sen kanssa hyvää työtä! Loppuratsastuksesta vaihdettiin putteja, vedin Jetterillä ilman satulaa. Loppukäynnit tehtiin maastossa jutellen.

Lauantai oli sadepäivä, koko hemmetin päivä!. Silti minä ja Vilja lähdimme ulos sateeseen pitämään tuntia Rusinan omistajalle Annalle. Tunnin aiheena olivat raviympyröiden ja lyhyiden käyntisiirtymien ratsastaminen, Anna otti myös paljon laukannostoja pääty-ympyrällä. Vilja kävi myös itse selässä, ja juuri silloin sää sopivasti selkeni.

Rusina meni oikeassa kierroksessa useamman ympyrän upeaa ravia. Oikea kierros on vielä vaikeampi, mutta vetreämpi.

Harjasin Jetterin Viljalle valmiiksi Annan pikku tyttären kanssa, niin Vilja sai heti kivuta kouluhepan selkään. Näin se menee, se tulee meille vaan aina ratsastamaan, ja minä saan hytistä kentän laidalla kaksi takkia ja toppaliivi päällä ja silti ihan umpijäässä.  Sää oli kyllä ihan karmea. Koko ajan tuuli, ja vuorotellen satoi vettä, rakeita ja räntää. Lämpötila +3. Siinä säässä sitten yritin kuvata ja kopistaa... Onneksi ratsukon menoa sai ihailla!

Vastalaukkaa loivalla kiemurauralla

Jäisessä säässä vierähti puolipäivää, ja illalla uusiksi. Vilja valkkasi minua ja Marikaa, aiheena oli rento hevonen ja eteen-alas-ratsastaminen. Alun käynnin työstöt, alkuravit ja -laukat otettiin lähes ilman tuntumaa, ihan löysällä ohjalla. Ja sisäohjaa ei saanut käyttää, lukuunottamatta pehmeitä pidätteitä, kuin puristaisi pesusientä. Jetteri haki hyvin alan ravissa, mutta laukassa oli eka vaikeaa. Niin mahdottomalta tuntui, että saisi sen pysymään ympyrällä ja asettuneena ilman sisäohjaa. Apua. No tietenkin se toimi, ja alkoi sujumaan pikkuhiljaa. Mutta oli vaikeaa. 

Kahdeksikolla mentiin kevyessä ravissa, pienempi ympyrä harjoitusravia keventäen ja toisella lisäys. Jetteri oli ihanan reipas alkuravitreenin jäljiltä, ja pysyi epätavallisen hyvin peräänannossa, myös suunnanvaihdoissa. Ihana heppa. :) 

Sitten tehtiin kiemuraura-harjoitusta, 1. ja 3. kiemura harjoitusravissa, keskimmäinen myötälaukassa. Jetteri nosti välillä tyylikkään vastalaukan ja minä en mitenkään meinannut malttaa päästää sisäohjasta, vaikka tuntui että tuohan roikkuu ihan löysänä. Tuota pitää treeniä lisää itsekseen. Jetteri oli kuitenkin hieno, se yritti kovasti parhaansa!

Lopuksi laukattiin ympyröillä ohjat tuntumalla, ja yritettiin saada hevonen kuulolle, mahdollisimman alas ja takaosa töihin. Ja minä keskityin siihen p:een sisäohjan olemattomuuteen. Jetteri oli üüüüüberhieno! Minä ehkä en. Loppuravit oli vielä paremmat kuin alkuravit, venytin Jetteriä samalla lailla eteen-alas.

Istunta unohtui, hevonen jäi <3

Illalla olin ihan puhki, niin kuin Vilja ja Marikakin. Katottiin vaan Taru Sormusten herrasta-leffaa ja mässättiin. Nam.

Tänään sunnuntaipäivänä oli ihan hulppea ilma. Vilja harjoitteli aamulla K.N. Special-kouluohjelmaa Jetterin kanssa, minä vähän kuvailin ja arvostelin.

Marika oli ihana ja antoi mun ratsastaa Kamilla taas, jeeee! Piti alunperin hypätä, mutta pintelit olivat pesussa, joten tyydyin lyhyeen perus kouluvääntöön ja tutustumaan Kamiin paremmin. Se on niin hieno ja herkkä. Alkuraveissa pyysin taas eteen-alas pitkin ohjin, ja pikkuhiljaa aloitin työstää sitä. Ravissa kokosin ja pidensin askelta ja taivuttelin pohkeella. Laukkaympyröillä keskityin sisäkäteen ja pohkeella kääntämiseen. Istunta oli välillä hevon perseestä, mutta jotenkin Kami vain liikkui niin upeasti. Siis kun en roikkunut sisäohjassa. :p Vilja kuvasi ja kopisti välillä.

Jee pitkä sivu lisäten! Ei oo hevonen etupainoinen..

 

Illalla lähdimme maastoon, minä suklaapojalla, Vilja rusinapojalla ja Marika lakupojalla.  Nam. Ja ei ole vähän aikaan ollut noin hauskaa maastoa! Kun viikonloppu ollaan paiskittu töitä, oli niin hullun vapauttavaa lähteä maastoon hömppäämään. Hepat olivat yhtä innoissaan kuin mekin, ne kävivät aika kuumina... Maantien kautta kurvasimme pienille hiekkateille, ratsastimme isojen peltovainioiden ja metsien halki ison järven rannalle. Välillä laukattiin, välillä naurettiin ja pariin otteeseen kävi adrealiiniakin veressä. Vauhtia ja naurua ei tuosta reissusta puuttunut! :) Hepat pysyivät kuitenkin lapasessa, vaikka välillä päästeltiinkin.

Kami ja tyylikäs riimu!

Tänään harjattiin hepat näin; ruohoa mutustaen vapaina

No olipa viikonloppu. Huomenna vielä viimeinen ponnistus; Jetteri tunnille töihin ja minä ratsastustunnille Nerkoolle. Hui taas. :)

No en oo kyllä mikään Edward Gal

Viime viikonloppuhan meni ihan kouluratsastuksen pyörteissä. Tosin silloin lauantaina oli niin räkäkeli ja itelle meinas pukata kuumetta kaikesta rasituksesta, että sekä minä että Marika pidettiin huilipäivä. Ihan jees ennen kisoja, mut ois se ollu kiva ollu tehdy joku pieni siirtymätreeni...

Sunnuntaiaamuna sitten lähdettiin Nerkoolle. Marikan ja Kamin rata oli melkein heti ekana, joten heille tuli vähän kiire... ja verkka jäi lyhyeksi. Kamin ekat koulukisat menivät kuitenkin kivasti, prosentit olivat lähellä kuuttakymmentä! :) Haha, itselläni kusi homma. Jetterinkin kanssa jäi verkat hieman liian lyhyiksi, en saanut sitä niin vetreäksi ja kuulolle kuin olisin voinut. Yritin saada ekaksi itseni rennoksi ja kädet tasaisiksi ja pehmeälle tuntumalle, ja antaa Jetterille tilaa liikkua. No melkein onnistuin. :p Kuvaajaa ei ollut tällä kertaa.

Hui kun jännitti HeC:n radalla, otsa oli varmaan ihan kurtussa. Tuli kutosta ja seiskaakin muutama, mutta parit vitoset ja nelonen laskivat prosetteja. Keskiravi oli ihan epätahtista, Jetteri oli kahen vaiheilla että mitä pitää laukata hä. Ja se paras oli se, kun Jetteri meni laukassa kouluaidan yli, voi ei. Höpö luuli että estehän se siinä... ja minä luotin että se kääntyisi. Hylsy tuli, mutta ihana tuomari antoi jatkaa loppuun. Sitten tulikin parit seiskat laukkalävistäjästä ja laukannostosta päädyssä! Käyntihalkaisijalla Jetteri ei sitten olisi malttanut kävellä. Vitonen. Loppuarvio: " Melko ponteva hevonen. Kiva laukka, mutta käynnissä kovin malttamaton ja ravissa ep takaa." 

Ja prosentit oli 59,7 %.

HeB:tä piti odotella hirveän kauan. Ainakin sain verrytellä ja ratsastaa Jetteriä läpi kunnolla, liikaakin. Jos luokka alkanut olisi reilun vartin aiemmin, nii ois ollu just hyvä. Väsymys näkyi tuloksissa, ois pitäny skarpata. Kokonaisuutena rata meni huonommin, enemmän vitosella alkavia ja taas nelonen keskiravista. Seiskaa tuli laukkaympyrästä, käynnistä ja ravihalkaisijasta radan alussa. Loppuarvio: "Kiva laukka, ravissa ajoittain epämääräinen tahti. Siisti kokonaisuus, hevonen saisi olla vielä pehmeämmällä tuntumalla. Istut vinossa vasemmalle, pyydä joku auttamaan istunnan korjaamisessa :)"

 Prosentit 58,0.  Ja sain hymiön paperiin. :D 

Jetteri käyttäytyi hirmu fiksusti kisapaikalla, vaikka olikin vähän tohinoissaan eikä huomio ollut sataprosenttisesti omistajassaan. :( Kovin hienosti se yritti, sai palkinnoksi omenaa, pusuja ja taputuksia.

Istunnan korjaus alkoi heti eilen tiistaina. Maanantaina minun piti pitää ratsastustunti, mutta sitten nyrjäytin nilkkani ja pidin hammasta purren vapaapäivän, vaikka liikunnallista puuhaa olisi löytynyt. Tiistaiaamuna Rusinan omistaja Anna ei päässytkään tulemaan, joten juoksutin Rusinaputen. Sujui vielä paremmin kuin ekalla kerralla, ja se vaikea vasenkin laukka nousi Viljan ohjeella: "1-2-3-laukka!" Tuon yhdistää vielä ratsastukseen niin hyvä tulee! Illalla Rusina sai vielä kevyesti liikuntaa heppakerhossa, kun sillä ratsasti pari tyttöä. Rosinantteen kannatti luottaa, sillä pienempi ravikammoinen tyttö uskalsi ravata sillä pitkiä pätkiä, ja vähän vanhempi neiti ravaili sillä kenttää ympäri voltteineen oikein rauhallista ravia. Siis tuo heppa on ihan kultaa!

Jetteri, äitini ja ystäväni Emma opettivat minua ratsastamaan kerhon jälkeen. Varsinkin sen suoruuden kanssa tapeltiin, kun meinaan aina kallistua mutkalle sisäänpäin ja könöttää eteenpäin. Ahaha tulipas ahaa-elämys! Kaverit ovat aina sanoneet, että ulkokäsi alas, ja sitten se aina meinaa pongahtaa takas paikalleen. Äiti osasi selittää missä vika on: koko ulkokäsi olkavarresta saakka on ylhäällä, eikä pelkästään nyrkki! Eli ulko-olkavarsi kylkeen kiinni ja rennoksi alas, jolloin ulko-olkapää laskee, ja hartialinjakin suoristuu. Vielä kun lantiota kuvittelee vievänsä sisäänpäin, niin koko kroppa on suorassa. (y) Jännää miten pienestä se on kiinni. Huippua kun hokasi jotain, kiitokset ihanalle äidilleni, joka kestää tytärtään :)

Eikös ole muuten siisti kuva? :D Windows Seiskan Paintilla saa tuommoista jälkeä, jännää. Leikitään että menossa on vasen kierros, jolloin oikea (ulko)käsi nousee.

Jetteri jaksoi hienosti tehdä hommaa, varsinkin laukassa se liikkui hirmu energisesti ja teki pari pyöreää pikkupukkiakin. O-ou, tajusin vasta myöhemmin että ne saattoivat johtua satulasta... Tällä viikolla pitäisi saada se satula topattavaksi. Harjoitusravissa meno oli tietenkin vähän jännittynyttä, kun en osaa istua. Reippaasti eteenpäin ratsastaminen auttoi, ja siksi Jetteri meni laukassakin niin hienosti. Loppukäynnit tehtiin maastossa ilta-auringon laskiessa. Ensimmäiset pääskyt lensivät eilen tallin yllä! :))

Loppumaasto

Kesäfiilistelyä viime kesältä!

Korpigallialaismekon sovitus

Mutta ei unohdeta ystäviämme ;)

Ja heppatytöt muistaa syödä hyvän aamiaisen että jaksaa heppailla! Mun aamiainen: puuroa, jugurttia, mysliä ja omenakuutoita + kahvi. Puuro on tuolla jossain keon alla. :D