Eilen minun EI pitänyt ratsastaa, mutta arvatkaa vaan miten kävi...
Pidin siskolleni iltapäivällä tuntia. Harjasimme Jetterin kimpassa höpötellen kaikesta, kunnon siskomeininkii... Laitoin Johannan harjoittelemaan Jetterin ohjaamista rata pituussuuntaan leikkailla ja "vaikeita" laukkaharjoituksia. Se on jännä, kun laukka on ratsastusuran alkuvaiheessa niin vaikean tuntuista, sen nostaminen ja sen ylläpitäminen ylipäätään. Jossu sai sitä treenailla, hienoja nostoja tuli, mutta istunta on vielä jäykkä. Neiti oppii nopeasti, voin sanoa olevani ylpeä isosisko! :)
Niin, pakkohan minunkin oli päästä selkään.... hehe. No siinä reippaan vartin taivuttelin Jetteriä ravissa ja otin jonkun laukkapätkänkin, mutta keskityin ihan ravin työstämiseen. Putte oli taas vähän pökkelö vasemmalle, joten taivuttelin ensin huolella käynnissä. Se on kiva tunne, kun saa avut läpi - naps - ja hevonen alkaa kantaa itseään ja on 100 % kuulolla. :))
 |
| "Hieeeeno" |
Jetterikulta oli tosi huippu, kun sain sen ratsastettua avuille. Ennen se on helposti jäänyt minulta etupainoiseksi, takaosa kipittää ilmassa ja etuosa tököttää menemään ihan lysyssä. Eilen Jetteri kantoi itsensä hienosti lähes kaikissa kuvissa, oli paha valinnanvaikeus, kun niin Jetterin liikkuminen näytti niin hyvältä. Sen sijaan minun istunta oli ihan p:stä. Hyi olkoon. Jossukin huuteli, että huhuu jalat suppuut ja kantapää... Miten hevonen voi edes kulkee noin kivasti, kun ratsastaja istuu ihan miten sattuu selässä. Hävettää.
Loppukäynnit tehtiin Jossun kanssa maastossa - taas tandemilla. Mikäs siinä, se on kivaa. :) Ja yhdessä hoidimme Jetterin pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti