Rakas pikku hevoseni

Vaati kovasti rohkeutta seurata minua tuohon kuistille.
Hui kun elämä on jännää.

Kuvassa on Jetteri maanantai-iltapäivänä odottelemassa etukuistin edessä, että saisin hanskat napattua eteisen pöydältä. Oli niin kovin pelottavaa kävellä tuohon kaiken tavaran viereen... Voi pikkuista. :) Kiva lenkki oli, hömppäiltiin, ratsastettiin ihan kunnolla ja välillä mennä revitettiin ihan täysiä. Wuhuu! Jetteri oli hirmu kiva. Käynnissä se nyt oli aika ylivirkeä ja käveli yhtä reippaasti kuin olisi normaalisti ravannut rentoa tahtia. Ihan höperö poni.

Täällä on aika paljon käynyt tuntiratsastajia, ja ite olen pitänyt pitkästä aikaa enemmän tunteja. :) Jetteri on ollut vähän tempukas vieraiden ihmisten kanssa... Ei se yleensä tee niin! Muiden harjatessa se luimii ja ravistelee ärsyyntyneenä päätään. Minun kanssa ei ole mitään. Ihmettelen kovasti, tuo ei ole normaalia... 

Jossain välissä joku päivä ratsastin Jetterillä oikein kunnolla koulua, en muista milloin, mutta oli tosi hyvä mennä. Nyt taitaa olla joku noususuunta menossa? Tänään vedin Jetterillä vain 25:n minuutin "kevyen" treenin ilman satulaa, ja sain siinä ajassa sen kulkeemaan upeammin kuin pitkään aikaan! Koko ajan alhaalla pyöreänä ja avuilla, muotoa saaattoi koota ja askelta pidentää, ihan miten mieli teki... kaikissa askellajeissa. Aluksi oli vähän vaikeaa, mutta viimistään laukannostojen jälkeen Jetteri vertyi ja alkoi kuunnella. Sisäpohjetta piti käyttää urakalla, mut kun sen sai läpi, niin olipas kevyt siellä mennä. Ihanaa. :)

Viikonloppu menee jälleen Viljan ja Marikan kanssa! Sunnuntaina olisi ehkä kouluvalmennus edessä Nerkoolla. Saa nähdä miten hepat riittää meillä kotona, kun se ehkä tärkein ei ole enää täällä...