sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

In memoriam for ever

Eemeli tykkäsi irtojuoksuttamisesta. Joskus se veti kunnon kiitoa ympäri kenttää iha innoissan, ja minä katsoin leuka auki vierestä.

Kilpailimme monesti kasikympin ja ysikympin radoilla. Empulla oli uskomaton imu esteille, ja uskomaton vauhti. :p

Huumoriveikko. Joulukuusenraadon vetokilpailu Nanan kanssa 2011.

Alkuaikoina Eemeli oli hirveä kaahari laukassa, ja nostot olivat vaikeita. Syksy 2009.

Rippikuva, jonka ottaminen oli vain yhtä tuskaa ötököiden takia. Olin niin ylpeä "hevosenomistaja".

Aina ei onnistunut, mutta aina kun tipuin, Emppu pysähtyi välittömästi vierelleni.

Eemeli oli niin kiltti, sen sydän oli puhdasta kultaa. Ainakin sisimmältään. :)

Tämän hepun kanssa ylitin isoimmat esteeni. 

Niin rohkea. Kaikesta ja joka paikasta mentiin yli. Täysperävaunurekkojenkin ohi.

Viljan kanssa opetimme Empulle paljon sirkustemppuja. Poika oppi  tosi nopeasti, kun oli niin ahne.. :D

Kumarrus oli bravuuri. Kevät 2010.

Uskomattomia maastoreissuja. Valloitimme maailmaa..

Vaikka mistä päästiin yli. Hulluja me oltiin, mutta toisiimme me luotimme paljon.

Luotimme todella paljon.


Sinäkin rakastit kisafiilistä... ja sait melkein aina ruusukkeen!

Ja olin ja olen aina niin ylpeä kun onnistuin kouluttamaan sinut tähän pisteeseen.
Vaikka toivo meinasi lähteä.

Ja sinun ansiostasi opin todellakin ratsastamaan ilman satulaa.


Se oli rakkautta, se oli luottamusta ja onnea.

Nyt... sydän on tyhjä.

7 kommenttia:

  1. Ää, tuli ihan kyynel silmäkulmaa. Ihana postaus.

    VastaaPoista
  2. Tää oli ihana :) <3

    VastaaPoista
  3. Aika Koskettava kyllä <33 Tippa meinas tulla iha linssii :)

    VastaaPoista
  4. Empun tarina...ravurista ratsuksi :)

    VastaaPoista
  5. Ihanan koskettava juttu tää,tuli kyl melkein tippa linsiin :))<3<3

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia osanotoista ja palautteesta! En ois arvannu, että tämmä ois noin liikuttava... :o

    VastaaPoista