Urheiluhevoset ja pullaratsastajat

Eemeli ja Jetteri ovat olleet eivät kyllä viime päivinä ole juuri saaneet pullaponeilla, ovat olleet sen verran reippaassa treenissä. Nyt putet saavat huokaista vähän. Emppu lepäsi eilen, ja pääsee tänään vetämään rekeä hevoskerhossa, jos sää sallii. Jetteri saa vuorostaan erittäin ansaitun vapaapäivän.

Kun hepat lepää, niin sitten on ratsastajan vuoro urheilla! Eilen ja varsinkin tänä aamuna vedin semmoiset ylävartalotreenit että huaah. Tein monta erityyppistä vatsalihasharjoitusta, sitten selkälihaksia, punnerruksia, hauiskääntöä, rintalihaksia ja vielä venyttelinkin kunnolla joka puolelta. Erityisen ylpeä olen, kun jaksoin eilen tehdä 120 vatsaa ja 30 hauista, molemmilla käsillä erikseen. Wuhuu! :D Lisää lisää pitää tehdä. Rantakunto ei tule, jos vain odottaa ja istuu paikoillaan.

Teen pari kertaa viikossa jotain yksinkertaista lihaskuntojuttua. Yleensä treenaan vatsalihaksia, jotta keskivartalosta tulisi napakka (lue: jotta saisin pyykkilautavatsan). Punnerruksiakin tulee tehtyä, kun liike tuntuu rasittavan koko vartaloa, mutta vaikuttaa erityisesti ryhtiin. Joskus käy lenkilläkin ihan vapaaehtoisesti! Bodariksi en rupea, mutta pysyypä paremmin selässä kun on vähän lihaskuntoa omasta takaa! :)

Ratsastus on parasta liikuntaa <3
Eemeli ja minä urheilemassa ilman varusteita 2011

Semmoista höykyytystä että vois vähän vaikka herkkulakosta livistää

Viikonloppu Viljan ja Marikan kanssa jatkui lauantaiaamun maastovaelluksella, minä Eemelillä ilma nsatulaa, Marika toki hevosellaan Kamilla ja Vilja Jetterillä, jonka pelottelin kuumuvan kauheasti maastossa. Pakkasimme Jetterin satulalaukkuun kuumaan termariin kaakaota ja ratsastelimme rauhallisesti tai vähemmän rauhallisesti toistakymmentä kilometriä pikkuteitä. Välillä piti käydä maantielläkin, mutta kaikki kolme heppaa suhtautuivat tosi rauhallisesti jopa traktoreihin. Vähän vieraammissakin paikoissa seikkailtiin, ja puolessa välissä maastoreissua pidimme tauon. Sidoimme hepat kiinni, pistimme kuusenoksia niille jyrsittäviksi ja istahdimme nauttimaan kuumasta kaakaosta. Aaah. <3 Ja voi miten nauroimme. Paras maasto vähään aikaan!

Vilja ja Jetteri metsätiellä

Illalla pidin ratsastustunnin eräälle nuoremmalle heppatytölle Eemelillä. Ilman satulaa köpöttely teki sille hyvää maastossa revittelyn jälkeen! Marika ja Vilja tekivät myös vähän palauttavaa treeniä Kamin ja Jetteripetterin kanssa. Minun tehtäväkseni jäi epätoivoinen kuvien räpsiminen. Respektii mulle, onnistuivat yllättävän hyvin!

Vilja veti ilman satulaa, kun oli kouluvöistä puutetta,
mutta mitä sitä satuloita ees tarvii jos on  kunnollinen tasapaino! ;D

Illalla kuvia muokatessamme mietimme Empulle ja Jetterille vähän kisauskottavampia nimivaihtoehtoja. Ajatelkaa, joku Esa-Eemeli... :D Päädyimme kutsumaan ex-ravuriputte Esa-Eemeliä nimellä Star of East ja arvon tynnyrimallista Jetteriä arabiksi nimeltä Der Gessinor (ox). Vähänkö nauroimme taas mahat kipeinä, oli niin mahtipontisen kuuloista... :D

Sunnuntaiaamuna Vilja valkkasi minua Jeterin kanssa, Vilja antoi kovasti sapiskaa kovista ja ihan itsekseen toimivista käsistäni. Aijjai. Huolellisempi, määrätietoisempi ja pehmeämpi TÄYTYY OLLA. Harjoittelimme ihan käsien toimintaa perusympyröillä kaikissa askellajeissa, mutta myös siirtymiä ja takaosan väistättämistä kolmikaarisella kiemurauralla. Oli pirun hyvää treeniä, ja tuntuu kyllä lihaksissa! 

 Der Gessinor (ox)

Laukka.

Ite leikin vielä opettajaa ja pidin Marikalle ja Viljalle estetunnin. Pistin heidät menemään yksinkertaisia tehtäviä, mutta huolella, Marikalla kun oli Emppu pitkästä aikaa alla ja Vilja oli hypäänyt ties milloin viimeksi. Sielläpä vetivät menemään pikkurataa lopuksi 70-90 cm korkuisena, ja lopuksi vähän korkeampaa estettä. Tuossa kuvassa Kami ylittää 110 cm:n okserin.

Huh, tämän viikonlopun jälkeen voisi antaa hevosten ja itsensä vähän huokaista... Sitten entistä isommalla innolla hevosen selkään!

Nyt lepsuiluun tulee muutos!

Oon ratsastanut aika köyhästi viime aikoina... olin kipeänä monta päivää, sitten on ollut menoa, sää on ollut välillä toi kauhea ja seliseliseli. Kyllä se on niin, että tosi heppatyttö jättää vain kuolleen ruumiinsa yli ratsastushommat sikseen!

Tiistaina läpiratsastin Jetterin hevoskerhon jälkeen, vaikka oli lumituisku ja ärsytti. Onneksi oli Emma seurana, hän sai liikuttaa Eemeliä. Jetteri oli aaaaika vaikea, kuten aina. Sillä ratsastaminen on niin tarkkaa kikkailua että huh! Tein pieniä voltteja ja taivutin Jetteriä reippaasti, väistätin välillä takaosaakin ulos. Jetterin oli pakko vähän keskittyä pikkuvolteilla, niillä ei voi juosta päätä pahkaa. Siitä se alkoi pikkuhiljaa keskittymään ja liikkumaan nätissä muodossa, välillä oli oikein pirun hyvä! :) Eemeli oli aika jyrä taas vaihteeksi, ja käväisin sen selässä tuuppaamassa sitä. Loppukäynnit tehtiin maastossa Emman kanssa.

Keskiviikkona hönäsin, mutta torstaina heppailtiin Sadun kanssa. Pidin hänelle tuntia, ja itsekin vähän taas innostuin tuuppaamaan... :D Ihan lyhyesti vain, että sain vähän Eemeliä kuulolle. Ei mikään täydellisyys, mutta jotain. Ahahaha naurakaa ilmeelle!

Eemeli tallissa ratsastuksen jälkeen, söpö ukkeli :)

Eemelin jälkeen irtojuoksutettiin Jetteriä Sadun kanssa, vuorotellen. Petteriputte tuli ihan hikeen, saipa kunnolla liikuntaa!

Portin kohdalla piti usein hoputtaa, Jetteri meinasi jäädä siihen kökkimään...

Eilen saapui Vilja meille, ja Marikakin kävi! Nämä mimmit tosiaan tietävät hölläilyn loppua. Perjantai-ilta aloitettiin kouluratsastuksella, Marika Kamilla, Vilja Empulla ja minä Jetterillä. Eemeli meinasi ensin vain juosta Viljalla, mutta pikkuhiljaa vauhti suli pois ja sitten se alkoi kulkea ihan sairaan hienosti ja oli täysin kevyt kädelle! Uh-huh, oispa ollu kamera. Hienon muodon salaisuus oli temponvaihtelutreeni; laukassa tehtiin lisäys pitkälle sivulle istunnalla ja pohkeella, ja muutama askel ennen lyhyen sivun kulmaa koottiin laukkaa ja tehtiin voltti. Tulipa lisäyksiä, huh huh.

Kokeilin myös pysäyttää Jetteriä suoraan laukasta. Se lyhentää askelta aika hyvin istunnalla, mutta piti ottaa napakasti ohjastakin, että sain sen pysähtymään reippaasta laukasta. Siitä pyysin sitä peruuttamaan muutamia askelia, ja suoraan peruutuksesta laukannosto. Haha, ekalla kerralla meinasin tippua, Jetteri ampaisi suoraan laukkaan kuin raketti! Nauroin ja yritin kehua parhaani mukaan. Mahtava heppa. Ja jalat minun piti opetella  pitämään tarpeeksi takana. Ratsastus on tosi epäergonominen laji. :D

Get a life, I have my own!

Välillä on mukava pitää taukoa hevoshommista. ;)

En minä sinun täydellisyyttäsi voi tavoittaa

Tänään pistelin menemään Jetterillä ilman satulaa. Maastoon oli tarkoitus lähtee, mutta innostuin pikatuuppaukseen kentällä. Ravi oli aika tahmasta, kun yritin liian nopeasti saada Jetterin kuulolle ja sittenhän se meni ohjasta roikkumiseksi. Laukka oli sen sijaan ihan asiallista, mut silti nappasin välillä luvattomasti sisäohjasta... 

Ihan liikaa tällaista menoa; hevonen etupainoinen ja jännittynyt,
ja minä roikun sisäohjassa. Hävettää.

Jetteri on niin VAIKEA. Tai sanotaanko haasteellinen. Niin, saahan sen laukkaamaan melkein vaikka nurinperin kun vaan voimaa käyttää, mutta se on ihan väärin. Jos sen oikeasti haluaa saada kulkemaan hyvin, täytyy kikkailla; Jetteri pitää saada rentoutumaan, jotta se kuuntelisi istuntaa ja pienen pieniä pidätteitä, eikä stressaantuisi pohjeavuista. Huoh. Mutta kun se on niin energinen, niin innokas, sen kanssa täytyy tehdä pirusti töitä että sen saisi keskittymään ratsastajaan. Jos otan liikaa ohjasta, niin se on silleen "Aaaaaaah se kiduttaa minua! Se tappaa mut!" tai "Voe hemmetti kun minä haluun juosta ja tuo heppu tuolla selässä säätää jotain ihan pöljyyksiä..." 

Joskus tulee täydellisiä hetkiä. Jetteri liikkuu pitkin, rennoin askelin, kokoaa itseään pienestä istuntani muutoksesta ja tuntuu ja näyttää aivan uskomattomalle. Sellaisina hetkinä en ole kaukana taivaasta. :)

Maastossa oli kiva jytistellä menemään, ja Jetteri sai ehkä vähän niitä loppumattomia energiavarojaan purettua! Nelistettiin useampaankin otteeseen, mutta välillä vedettiin sitten passagenalkeita, tarkoituksellisesti kuitenkin. :)

Saksanpaimenkoiramme Nana tuli kotipihalla vastaan tähän tyyliin: 

Jetteri maaston jälkeen. Tuli aika hikeen. :D

Sitten tuli aika palkita ratsuni hyvin tehdystä työstä. Tämännäköiset hepat saavat herkkuleipää:

 Tämännäköiset hepat EIVÄT saa herkkuleipää:

Mitä Jetteri opit tästä päivästä?! Ähäkutti sulle vaan :D
Noo sai se herkkua. Kunhan ensin vähän suostutteli minua.

Illalla vielä pidin ratsastustuntia hyisessä viimassa, ja ihan pikkaisen ratsastin myös Eemeliä tuntilaisen lähdettyä. Ja iltatallin hoidin toki.

Estekisoissa!

 Päästiinhän me Empun, Marikan ja Kamin kanssa sinne kisoihin! Jes! :D 

No lähtö oli jo kymmenen maissa, lastaukset sujuivat hyvin näppärästi. Jetteri pistettiin talliin itkemään, mutta heinätupon kanssa se ei varmaan huomannutkaan kaverien lähtöä. Vasta kisapaikan päällä päätin viimein lopulliset kisaradat. Koska radassa oli vain 7 estettä, päätin mennä 80 ja 90 cm. Marika ja Kami menivät 70 & 80 cm. 

Hytisin ensin katsomassa ja kuvaamassa kaverieni suorituksia, kun olin laittanut Eemelin valmiiksi. Ratsukot verryttelivät ryhmissä maneesissa, ja ennen omaa vuoroani taluttelin Eemeliä vähän ulkokentällä. Itse verryttely oli aika reipas jopa minun makuuni (hyvä esteverkka on alle vartin pituinen), mutta mikäs siinä. Eemeli kuunteli aika hyvin, mutta oli silti täynnä voimaa; se liikkui vähän liiankin halukkaasti eteenpäin ja loikki varmasti esteiden yli. Välillä se vain sortui raviin hyppyjen jälkeen, kun en pitänyt pohkeita kiinni... Plääh. 

Kasikympin rata sujui aika lailla ohjuksennopeasti. Eemeli oli ihan innoissaan, ihan höperö putte! Pystyn hyvin kuvittelemaan sen silmiin sellaisen hullunkiillon... :D Oma istuntani jäi kyllä lagaamaan, mutta ylihän noista esteistä päästiin. 

Ja sitten päästiin palkintojenjakoon, ja minä ja Emppu olimme ensimmäisiä seitsemästä ratsukosta! Huippuputte, eka voitto kasikympissä! :D Vedimme kunniakierroksen, josta ei vauhtia puuttunut... Eemeli vain kuumui lisää.

Saatiin sinivalkee ruusuke! :))

Kunniakierros!

Ysikympin verryttelyssä Eemeli oli aika aika aika kuumana.... Yksi kisan järjestäjistä sanoikin, että aika vaan parani kun esteet kasvoivat. :D Rata meni vieläki vauhdikkaammin kuin kahdeksankymppinen, ja oli tosi hyvä meno, mutta aloin juhlimaan liian aikaisin. Vika este oli kapea, niin Emppuhan veti siitä ohi, kun minä ajattelin että helppo nakkihan tuo on. Koko tolppa kaatui kun (se kipeä) polvi pamahti siihen. Noo ei siinä mitään itkuraivaria tullu tietenkään, vaan vika este uusiksi ja puomihan siinä tippui. Eemeli teki kuitenkin tosiaan parhaansa ja  oli kyllä hyvä!!! Annoin pojalle paljon kehuja ja taputuksia. Ja tultiinhan me toiselle sijalle ysikympin luokassa, meidän lisäksi oli vielä toinenkin ratsukko. Olin aika ylpee suokkipapasta. :)


Harmi kun kuvia ei tullut isommasta radasta... no, pikkuvikoja. Ehkä videota joskus!

Irtojuoksutus ja ratsastustaaaaa

Minulla on nyt virallisesti alkoi tällä viikolla virallisesti abiturientin lukuloma lukiosta, hähää! :D Toissa-aamuna minun piti ratsastaa Eemeliä ennen Kuopioon lähtöä, mutta pakkanen hyökkäsi taas. Keskiviikkoaamu oli tosi upea, joten nappasin kameran käteen ja pistin hevoset juoksemaan muutaman kerran kentän ympäri! Kuvat eivät olleet ihan niin hienoja kuin olisin halunnut, hepat olivat laiskoja ja meinasivat vaan lyllertää turpa kiinni toisen hännässä ympäri kenttää…! Yksitellen juoksuttaessa ne ovat paljon energisempiä.

Emppu päätti loikata :D

Naapurikyyläystä

Talviaitaus; Etutarha & kenttä

Eilen oli päivällä ihan siedettäviä lukemia… Heppailin sitten oikein urakalla kuuden tunnin edestä, ja hyppäsin hieman Eemelillä. Se oli ihanan energinen, ei niin hullun reipas kuin viimeksi, mutta imu esteille oli parempi kuin kiitettävä! :) Isoja ratoja en kuitenkaa uskaltanut hypätä, pakkanen otti minunkin henkeen. Jetterillä ratsastin ilman satulaa Kamin vuokraajan kanssa. Poniputte oli ihan hullun energinen; se oli tajuttoman herkkä, ja se kyllä rentona reagoi ihan vaikka pelkästään vatsalihaksilla tehtyyn pidätteeseen, mutta entäs sitten kun se pääsi yhtään vauhtiin. WIIIIIH reipasta ravia ympäri kenttää without any control – eeeei käy. Välillä, kun onnistuin kikkailemaan pidätteet läpi istunnalla ja rennolla nyrkin liikuttamisella, Jetteri liikkui upeasti.

Välillä tuntuu Jetterin kanssa tuntuu, että täydellisyys löytyy ihan nurkan takaa, mutta ikinä en pääse ihan sinne saakka. Jetteri on niin hirmuisen herkkä ja energinen, että sen kanssa pitää osata ihan tosiaan… Hetkittäin onnistun sen kanssa, mutta sitten teen pikkumokia yhä uudelleen. Ehkä joku päivä opin ratsastamaan.

Tänään taiteilin taas Jetterin kanssa, ja oli yhtä jännää ratsastaa sillä kuin eilenkin. Ehkä vain paremmin sujui! :) Marika piti Kamin kanssa seuraa. Tein istunnalla temponvaihteluja. Sain Jetterin aina tietyn verran kokoamaan itseään laukassa ja ravissa, mutta tietyn rajan jälkeen piti käyttää myös pidätteitä. Sitte sählätä hypättiin myös jonkin verran esteitä. Jetteripoika oli ihan innoissaan, viimeinen askel  ennen hyppyä oli sangen tarmokas. Ratsuni hyppytyyli ei kuitenkaan ole kovin kehuttava… se ei jotenkin saa tarpeeksi voimaa ponnistukseen ja oikeastaan vaan laukkaa esteen yli. No, ei sen jalat esteitä juuri kestäkään, nii ihan sama.

Eemelin kanssa olisi sitten huomenna estekisat edessä! Katsotaan miten sujuu… Tänään tein sen kanssa vain kevyen koulutreenin, taivuttelin ja ratsastin istunnalla laukkaa. Oli Emppupoikakin aika reipas… mikä näitä heppoja oikein vaivaa?! :D

Kisat tulossa, estetreenit menossa

Pakkaskauden laiskottelun jälkeen oli vähän tahmean olosita painua tallille. Ei ihan meinannut napata näin ekalla kerralla. Silti oli vähän niinku pakko, sillä lauantaina 11.2. on luultavasti estekisoihin lähtö! Jesss! Kun ne koulukisatkin peruuntuivat järkyttävän pakkasen takia, niin motivaatio on melkein kohdillaan.

Eemelin kanssahan minä sinne aion lähteä, joten otin sen kanssa ratatreeniä. Viime ksi olin sen selässä yli viikko sitten lauantaina Viljan valkassa, hehe... Ja siinä välissä Emppu on ollut hyvin kevyellä työllä. Ei sitten ollut ihme, että se oli niin kuuma! Laukassa se meinasi painaltaa puoliväkisin kauheaa vauhtia, taisi olla niin innoissaan. Minun piti tosiaan olla topakkana, olisi ollut niin hauska antaa vain vauhdin viedä... :D Mutta sitten juostaan päin esteitä. 

Se oli ihme että Eemeli pyöristyi niin hienosti nivelellä! Kun väistättelin sen takaosaa ja sain sen rentoutumaan istunnalla, se oli niin upee... varsinkin loppuraveissa se säihkyi. Vau.

Koko estetreeni oli erittäin vauhdikas. Laukannostojen jälkeen otin kahdeksikolla muutamia hyppyjä 70 cm korkealla ja vain reilu puolitoista metriä leveällä pystyllä. Sen jälkeen otin pari kertaa sarjan, ja suunnittelin radan. 70 cm:n rata oli erilainen kuin kuvassa, siinä oli enemmän kurveja. Kahdeksasta esteestä tuli yksi pudotus kapealla pystyllä. :( 

Ysikympin rataa varten (ratapiirros!) mentiin sarja kerran, ja sitten menoksi. Emppu oli ihan hullu.... ja minä tykkään liikaa kovasta menosta. Kun 2 estettä viidestä ekasta oli tippunut, otin koko radan alusta! Vihaksi pisti kun olin niin löysä. 

Toinen yritys sujui huikean paljon paremmin. Eemeli eteni reippaasti, mutta tällä kertaa kontrollissa, eikä tullut yhtään tiputusta, vaikka okserit olivatkin kovin suuria... Emppu teki valtavia leiskautuksia niiden ylitse. Se ylitti itsensä 9-esteellä, kun viimeinen laukka-askel jäikin liian lyhyeksi. Olin ihan varma, että se kieltää ison okserin juureen ja jäin sitten vain istumaan typerästi selkään, mutta pappa tekikin ihan tajuttoman loikan paikoiltaan taso-okserin yli eikä edes rimaa hipaissut. Vähänkö se oli rohkea, moni muu hevonen olisi lyönyt hanskat tiskiin! Huippuponi :D Upean ysikympin radan vuoksi annoin ratsulleni anteeksi kiusanteonkin... Eemeli nimittäin yritti vähän väliä kaataa estetolppia, kun minä yritin hiki päässä nostella jäisiä puomeja. Tuli ärähdettyä aika montakin kertaa... Aina Empun huumori ei vaan jaksa sytyttää, vaikka se onkin aika hupaisa. :P

Omaan ratsastukseenikin olen ihan tyytyväinen, mutta istuntaa pitää käyttää vielä enemmän jatkossa pidätteiden sijaan. Tuntuu niin vaikealta hallita tuota Eemeli-jyrää pelkällä istunnalla ja pohkeillaaaa... no treeniä treeniä vain. Myötäykset olivat sitten ainakin priimaluokkaa, en jääny yhdessäkään megahypyssä suuhun roikkumaan! :)

Tykkään ratatreenistä kovasti, se on paljon hauskempaa kuin yksittäisten tehtävien kitkuttelu. Jos keskittyy tarpeeksi, voi saada yhtä hyvät kiksit kuin kisaradalla! Rakastan sitä tunnetta, kun veri on täynnä adrealiinia, sydän hakkaa täysiä ja Eemeli on 100 % mukana hommassa, vähintään yhtä innokkaana kuin minäkin aloittamaan kilpailuradan hyppäämisen. Lauantaina odotellessa... <3

Vaikka olin jo iha väsynyt viikonlopun ja varsinkin Eemelin jäljiltä, patistin itseni irtojuoksuttamaan Jetterin. Poika oli ihan innoissaan: se lähti itekseen laukalle, heitti pukkeja, esitteli upeaa koottua ja lisättyä laukkaa, ja niin upeaa ravia, että melkein tuli ylipainoinen arabiori mieleen. :D Joo, sillä oli hauskaa, ja minulla myös! Väsyttää vaan. Nyt nukkumaan.

Kuolemankylmyys

Tajuttomat pakkaset ollu koko viikon! Hyi että... koko ajan ollut -24:n alapuolella, ennätys on täällä -32 astetta! Pahimpina päivinä hevosia on pidetty vain tallinsiivouksen ajan ulkona. Vaikka varsinkin suokeilla on paksu talivikarva (ja rasvakerros...), hevoset alkavat pian juoksennella kentällä kylmissään. Joskus ne ovat tulleet aidasta läpi ja kipittäneet sitten pikapikaa tallin ovelle!

Ratsastanutkaan en ole koko viikolla, ymmärrettävistä syistä... Kamin vuokraaja ja äiti vähän liikuttivat hevosia eilen. Tänään oli minulla sitten niin pahat vieroitusoireet, että oli pakko päästä heppaileen -23:n asteen pakkasesta huolimatta. Laittelin Jetterin ihan onnessani kuntoon ja hellin sitä. Se nautti niin turvan silittämisestä. Niin suloinen pikku heppa. <3

Jetteri oli aluksi ratsastaessa ihan kuin kuriton pikkupentu! Niin perus, mutta tavallsita pahempana. Ihan onnessaan olisi vaan juossut, ja oli sitten niin harmistunut kun vaadin siltä tasaisen vauhdin. Suuhun en voinut jäädä roikkumaan, joten aloin ratsastaa takaosaa ulos volteilla ja tein hyvät kulmat ravissa. Laukassa se oli ensin ihan löpperö, mutta kun raipalla hieman terästi ja kokosi sitten reippaasti, sain sen hyvin kuulolle ja kuolaimelle. Meni tosi hienossa muodossa kenttää ympäri, puomien yli ja pienet voltitkin! Vasta laukan työstön jälkeen ravikin alkoi toimia, ja vedin sitten loppuravit ilman jalustimia. Yleensä harjoitusravissa jännityn vaan ja Jetteristäkin tulee pökkelö, mutta tällä kertaa sain istunnalla hyvän kontaktin ratsuuni. Jetteri liikkui niin hulppeasti, että palkitsin sen jättämällä loppuravit lyhyeen ja taluttelin sitä lopun ajan. Ja paljon taputuksia kaulalle!

Jaksoin vielä Eemelin irtojuoksuttaa pikaisesti, raukka kun oli seissyt tallissa suurimman osan päivää. Pyysin sitä ensin ravata hömppäämään kenttää ympäri itekseen, ja sitten minun vierelläni ilman narua. Emppu oli huippu, kun se seuraa ihan kannoilla, kun käännyin, pysähdyin tai lähdin juoksemaan! Se suostui menemään jopa parin puomin ja pikkuesteenkin yli! Viidenkympin pystyn se kiersi ovelasti ulkokautta ja varmaan nauroi mielessään minulle. Tyhmä ihminen kun tekee asiat noin vaikeasti. :D

Ihme kun ei tullut kylmä! Jetterin selässä pikemminkin kuuma, piti ottaa muutama villapaita pois... kasvoissakin kiersi veri vikkelään. :) 

Hevostytöt ovat silti hulluja. Ajatelkaa, vielä nauttivat hevosten kanssa riehumisesta tuommoisessa pakkasessa... 

Päivän kappale, aaaah tulee mieleen kesä ja bileet... :)