Onpas ollu taas vähän taukoa heppahommista... tiistaina hevoskerhon jälkeen, kun hevosnaisen alut olivat ratsastaneet, nousin vielä Jetterin selkään hetkeksi. Ystäväni Emma sai liikuttaa vähän Emppuvaaria ja Marikan pikkusisko ratsasti Kamia vielä. Jetteri kanssa meni näppärästi, se teki hyvät lisäykset ja kokoamiset laukassa ja ravissa! :)
Emmalla oli vähä vaikeaa Eemelin kanssa, se oli niin kovasuinen eikä Emma saanut siitä otetta. Se vain jyräsi eteenpäin. Oli vähän vaikeaa ja aina ei voi onnistua, mut Emppu kuitenkin liikkui pää aika alhaalla muotoa hakieen, ja välillä se käväisi oikein nätissä muodossa! Kaminkin ratsastajalla oli probleemia, kun musta ruuna lähti väkisin pääty-ympyrältä suokkien luokse. Meno oli sen verran hurjan näköistä, että kipusin itse selkään ja pistin ruunanretaleen kuriin. Se oli aika villinä, piti ärähtää aika kovastikin ennen kuin se tajusi, että ei saa viedä ratsastajaa. Sitten sainkin sen parissa minuutissa pyöreäksi ravissa ja laukassa, hyvä heppa se Kami kuitenkin on.
Sitten olikin ke, to, pe ja la ihan hevosetonta aikaa, perhe ja kaverit kävivät ratsastamassa. Tänään sunnuntaina sitten ehdin itekin jotain tehdä! Jetteristä aloitin. Poikaystävän kanssa harjattiin se, heppa oli aika happaman oloinen, enkä ihmettele. Niin vähän olen viettänyt aikaa suokkieni kanssa... Ärsyyntynyt olemus saattoi johtua myös leipäpalasta, jota en sitten antanutkaan hamuiluyritysten takia. Hähää.
Sitten lähdin itekseni ratsastamaan, koulua "vääsin" eka ja sitten vähän esteitä! Wuhuu! :) Ravissa Jetteri oli semmonen perusihana, tykkään. Vetreä ja aika kevyt, ei ehkä parhaimmistoo, mut perushyvä! Laukka oli sitte eka tosi löpperöö... huh. Kokeilen nostaa käynnistä laukan, valmistelin tosi huolella ja "latasin" Jetterin, että se oli enemmän kuin valmiina lähdössä, kun annoin laukka-avut. Ja heti parani! Oli niin energistä, vahvaa ja kevyttä laukkaa, että olin ihan suu virneessä. :D Ja Jetterikin pisteli oikein mielellään menemään.
Palkinnoksi otin muutamia pikkuhyppyjä, ei mitään kovin erikoisia. Ensin pikkiriikkistä ristikkoa oikeassa kiekassa, sitten toiseen kierrokseen sama ristikko ja siltä samantien 50 cm:n pystylle. Hyppelyt sujuivat ihan näppärästi, Jetteri nosteli hyvin koipiaan ja ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, ja ehkä ratsastajan istuntakin oli kohtalainen?
Laitoin Jetterin jalkoihin kylmäyssuojat täynnä lunta, ja aloin harjata Eemeliä kuntoon. Herra oli myös tosi hapan, ja yritti jopa pieniä näykkimisuhkauksia tehdä, mutta tein siitä heti stopin. Tuommoiset putet ei minulle uhittele, perkele. Puren tai annan muuten samalla mitalla takaisin, tilanteesta riippuen. Näpistelyn kanssa minulla on nollatoleranssi ja siitä kyllä muistutan tarvittaessa! Hevosen pitää kunnioittaa ihmistä, ehdottomasti, eikä yrittää hyppiä silmille.
Marika siskoineenkin tulivat ratsastamaan siinä välissä, ja ratsastinkin heidän kanssaan yhtä aikaa. Minä hyppäsin esteitä, ensin yhden laukka-askeleen välin sarjaa ja sitten aloitin vinojen reittien harjoittelut sarjalla (kuva). Huaaah olipas eka löllöjä pomppuja! Matkustin vain selässä, laalaalaa... Seurasi ohitus, ei-keskeltä hyppäämisiä ja myöhemmin ysikympillä suoralla sarjalla valitettavasti pari kieltoa. Eemeli kopisti minua, ihan oikein siltä. Kun pysyin pystyssä viimeiseen asti, iskin pohkeet kiinni ja myötäsin, niin kyllä me hemmetti vie niistä isoista esteistä yli päästiin!
Eemelillä oli hyvä ratatempo ja laukka, ja sitä pystyi aika hyvin hallitsemaan. Välillä se vaan tuntui niin vahvalta, että en ollut tarpeeksi ätäkkä ponnistuspaikan määräämisessä. Vinot reitit olivat aika haastavia, mutta ei meillä ollut ongelmia niiden kanssa. Kaikki ongelmat, kiellot yms. tulivat suorilla linjoilla! Hassua.
Lyhyt loppurata oli tosi kiva - siis niin tietenkin sopivan haasteellinen. :D Sarjan pystyt olivat ysikymppisiä ja yksittäisen päätypystyn korotin metrikymppiin. Eka rata oli vähän sössimistä ja Eemeli tuli ristilaukoilla alas, paha paha. Toinen yritys sujui paljon napakammin ja niin vaan pappakin jaksoi vielä ylittää ison 110 cm:n pystyn! Hieno jäbä. Ristilaukkoja jäin vielä vähän korjailemaan sarjalle, mutta sitten tuli puhtaat laukat, niin johan sai poika taputuksia. Se hyppäsi oikein hyvin.
Loppu- ja väliraveissa ratsastin Eemeli toki alas pyöreään muotoon, tai siis ainakin yritin. Oikea kierros tuntui ihan kauhean vaikealta, käteni tekivät ihan omiaan ja pohkeet meinasivat ihan jäädä kakkosiksi. Vasen oli paljon parempi, ja siihen Eemeli pidensi askeltaan välillä ihan yyyberhienosti! :)
Joo no sitten vain loppukäynnit maastossa (puhuin puhelimessa Empun lompsiessa eteenpäin) ja sitten loimet ja heinät ja taputukset ja vähän leipää ja sitten väsyneenä sisätiloihin lepäämään. Kova harrastus tää ratsastaminen, mutta niin ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti