Viime perjantaina hyppäsin Jetterillä taas hieman, tällä kertaa 40-50 cm:n rataa. Hyppääminen sujui oikein hienosti, mutta sitten sileällä hommailu oli aluksi vähän nihkeää, kun olen niin karkea ratsastaja hienolle ja herkälle Jetterille. Eemelillä minun piti mennä vaihtelun vuoksi naapurin kentälle tuuppaamaan, mutta kun se olikin ummessa, niin lähdettiinkin Marikan ja Kamin kanssa maastoon. Hehe, ei haitannut. :D Viimeksi ite maastoilin ehkä pari viikkoa sitten!
Reissulla kävi Eemelille hullusti. Ratsastimme lumiselle pellolle, ja annoimme hevosten laukata paksuhkossa hangessa sen verran mitä itse jaksoivat, ja ne tietenkin pinkoivat niin kovaa kuin ikinä pääsivät, ihan innoissaan. Minä nauroin ihan hulluna, niin hauskaa se oli. Kun Eemeli pääsi nousemaan auratulle tielle käynnissä, sen jalat yhtäkkiä katosivat alta ja se kaatui kyljelleen maahan! Minä pyörähdin äkkiä pois alta (tuleva stunt-näyttelijä) ja katsoin huolestuneena, pääsisikö Eemeli itse ylös. Se melkein onnistuikin, kunnes Eemeli meinasi sotkeutua ohjiin ja kaatui polviensa varaan. Siitä se pääsi ylös, ja oli epätavallisen levoton, tietenkin itekin pelästyi.
Tutkin Eemelin huolella, mutta se ei ontunut tai mitään. Jatkoimme kotiin aika hissukseen. Veikkaan, että kaatuminen johtui ylirasituksesta, Eemeli oli niin väsynyt että joko kompastui jalkoihinsa tai ei vain jaksanut pysyä pystyssä. Tierojakaan ei ollut juurikaan kavioissa kaatumishetkellä. Huolestuttavaa. Pitää jatkossa olla varovaisempi, ettei vanha pappa (17 v.) vedä itseään ihan henkihieveriin...
Mitään kauheampia jälkiseuraamuksia hurjalla lennolla ei ollut, ja sunnuntaina hyppäsin sillä jo esteitä, kevyemmän työpäivän jälkeen. Pappa ei edes pudottanut yhtäkään estettä, vaikka menimme yhdeksänkymppisiä, ja kerran kokeilimme 110 cm:n pystyäkin. Hurjalla ilmavaralla meni yli! Myötäys taisi jäädä minulla lyhyeksi joissakin hypyissä, mutta muuten fiilis oli hyvä. Tämän viikon perjantaina menemmekin ehkä Antti Jauhiaisen estevalmennukseen Nerkoolle!
Eilen maanantaina vielä tuuppasin Jetteriä ilman satulaa. Huaaah, se oli ihan löllö laukassa, olisipa ollut raippa! Se kulki hyvässä muodossa, mutta tempon muuttaminen oli niin työn takana. Kootessa se meinasi katkaista raville, ja lisätä se meinasi vain sen verran kuin viitsi. Harjoitus jäi vähän puolihyväksi, mutta Jetteri tosiaan oli hyvin kuolaimella ja käytti takaosaansa. Ravissa se liikkui laukan treenaamisen jälkeen hienosti. Minusta huomasi, etten ole mennyt vähään aikaan satulatta, pari kertaa meinasi tasapaino heittää pohkeella reippaammin survaistessa. 45:n minuutin treenin jälkeen kävelimme kuutamoisella kotitiellä loppuverkat. Oli vähän kaunista! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti