Vain hevostytöt ovat tarpeeksi hulluja lähteäkseen ulos tuommoiseen pakkaseen!

Huuuuh onpas ollu aikamoinen viikonloppu! Tänään puol yhdeksältä illalla tuntui jo, että hei, nyt vois mennä nukkumaan. 

Minulle tuli pari kaveria tunnille, ja Eemeli ja Jetteri saivat tehollista treeniä laukan ja temponvaihtelujen treenaamisen merkeissä, parit hypyt tuli otettua myös. Rakas ystäväni Vilja saapui meille tunnin myöhemmin, ja alkuhalien jälkeen hän alkoi tuupata Kamia. Se oli ainakin tehokas ratsastus, ja Kami meni tosi hienossa muodossa, mutta Vilja ei antanut Kamin mennä löpöttää kaula koukulla vaan. Sen sijaan hän oikeasti vaati takaosaa töihin. Valokuvaaminen oli tosi haasteellista... Tässä ehkä ainoa onnistunut kuva, muut olivat aika...moisia.

Itse hytisin kentällä sekä kahden kaverini että Viljan ratsastuksen ajan, eli reippaat kaks tuntia. Tuli aika vilu, neljästä villapaidasta ja talvitakista, kaksista villalapasista, kaikista kalsarikerroksista ja topparatsastushousuista huolimatta!

Koko viikonloppu meni muutenkin kylmää vastaan taistellessa. Lauantaina lähdimme Kuopioon ostoksille, ja illalla oli edessä estetreenit -19 astetta. Urheasti sinne vain... Minä aloitin Eemelin kanssa Viljan valkatessa. Alkuravien jälkeen laukkasin päädyssä neliöllä puomin yli, napakat kulmat ratsastaen. Se oli haastava harjoitus, mutta sujui hyvin, vaikka olikin Emppujyrä alla! Yllättävän ketterästi pappa onnistui kääntyilemään. Sitten treenattiin Empun huolellisuutta pitkällä jumppasarjalla (kuvassa):

 puomi - 2 m - ristikko 40 cm - 2,8 m - ristikko 40 cm - 3,0 m - pysty 50 cm - 5,0 m pysty 70 cm.

Aluksi pari vikaa estettä olivat vähän pienempiä, Villja sitten nosteli niitä. Eemeliltä meinasi loppua vikalla välillä vauhti kesken ja puomit kolisivat. Vilja komensi antamaan lisävauhtia tarvittaessa raipalla lavalle, ja Emppu kummasti sitten tekikin isompaa hyppyä. Lopulta pari vikaa estettä vedettiin muutaman kerran läpi 70 ja 90 cm:n kokoisina, myös 110 kokeiltiin, mut Empulla ei iha vauhti riittänyt, aina tippui.

Sitten oli paha harjoitus, laukanvaihto suoralla reitillä (kuvassa)! Voi piru kun oli vaikeaa, Eemelille vähän uus juttu ja minä vain lagasin aaaah. Emppu sortui esteeltä aina raville, kun ei tienyt miten tehdä, mutta nosti kuitenkin tosi nopeasti vasemman laukan. Sitten alkoi tuli jo ristilaukka, ja lopulta oikea laukka vaihtui vasemmaksi jo heti alastulossa. Siinä ponnistuspaikan määräämisestä oli apua.   Eemeli on aina itse katsonut ponnistuspaikan, ja halusi tehdä niin nytkin. Minun piti olla tosi napakkana ja tehdä hyvät pidätteet, että sain jääräpään hyppäämään hieman lähempää estettä (mentiin eka puomina, Vilja nosti nopeasti ysikymppiin). Sitten kun onnistuin, niin olipas hyvä olo! :D Piti mennä kyllä monta kertaa, että alettiin toimia... mutta teki kyllä hyvää! Jos aina menisi  mukavasti, ei oppisikaan mitään. Kivasti muuten polvi kolisi tuohon jumppasarjan vikan esteen tolppaan, auts...

Lopuksi sitten kokeilein "kiihdytyssuoralla" uudelleen metrikymppiä, oli 90:n ja 110 cm:n pystyt peräkkäin. Kun pistin Empun tarpeeks haipakkaan vauhtiin, niin se lensi ihan yli, Vilja sanoi että oli 20 sentin ilmavara... :D Uskoiskohan. No iso hyppy oli kuitenin, ja kovasti tuli kehuja!

Haasteellisissa kuvausolosuhteissa saa aika hienoja kuvia :))

Tuon kokoisia me siis hypättiin mut todistusaineisto feilasi... :D

Vilja sitten hyppäsi Kamilla, samantapaista treeeniä kuin minäkin. Kamipoika oli ihan innoissaan, se pomppi sivuttain kun Vilja ei antanut sille sen mielestä ajoissa laukka-apuja. Pikkuruuna imi myös metrikympin esteelle kuin magneetti, ei mitään epäröintiä! Innoissaan se välillä sekosi askelissaan ja hyppäsi välillä ihan liian laakeita hyppyjä, mutta yritteliäisyyttä sillä oli enemmän kuin monilla puoliveripöllyköillä. Vilja pärjäsi sen hieman arvaamattomien hyppyjen mukana erinomaisesti. Olin kovin iloinen, ja kuvatkin olivat kohtalaisia!

Tunnin jälkeen olin vain ihan kuollut ja kohmeessa... hengellä pelaamista tämä tämmöinen touhu. Sisälle tullessa lämpötila oli -25.

Tänään elohopea pysyi koko ajan -20:n alapuolella. Hyi kamala. Vasta iltapäivällä uskaltauduimme ulos, kun olimme turjustaneet päälle ihan kauheasti kaikkea lämmintä. Juoksutimme vähän Kamia puomeilla, että se vertyisi kahden päivän tehorääkistä. Suokkien tuuppaamista oli turha ajatellakaan, joten lähdimme kuutamomaastoon ilman satulaa. Oli kyllä kaunista, mutta niin pirun kylmä! Ratsuni Jetteri oli ihan yli-innoissaan eilisen vapaan jäljiltä. Kävimme pellolla umpihangessa kävelemässä ja annoimme hevosten laukata vapaasti lyhyitä matkoja kotitiellämme. Oli kyllä hauskaa, nauroimme ja kiljuimme ihan onnessamme! Huh mitä menoa... Mikä parasta, kumpikaan ei edes meinannut lentää. 

Nyt vähän väsyttää, pakkanen vie voimat. Toivottavasti ensi kerralla olisi vähän vähemmän kylmä, kiitos!

Kalsarinorsu!

Kun tänään oltiin porukalla lähdössä ratsastamaan, Kamin vuokraaja toi käyttämättömät kalsarit käyttöön siskoilleni. Jetteri oli siinä niin tohinoissaan, kerjäsi huomiota ja oli niin herkkujen perään, että puin ne kalsarit sille päähän. Voi että kun naurettiin! Se oli ihan kuin tuhiseva norsu... :D Harmi kun se juuri kuvaa otettaessa viskasi päätään! Muuten se vain ihmetellä hössötti innoissaan.

Maanantaina liikutin Eemeliä, koulua vedin sen kanssa ilman satulaa, pitkästä aikaa. Joo oli aika vaikeaa, minulla taitaa olla oikea käsi vahvempi ku vasen! Oikeassa kiekassa ihan väkisin meinaa ottaa sisäohjasta tahattomia pidätteitä (kutsutaan sahaamiseksi...) ja vasemmassa tuen ulko-ohjalla niin napakasti, että kääntyminen on vähän kankeaa. Piti kauheesti keskittyä että kädet alkais toimimaan! Ja vielä kun Eemeli on niin epäherkkä, että pakko on jotain pidätettä tehdä, että yritäpä siinä rentoutua kun hevonen haluaisi juosta joka sekunti alta... No ne oli kaoottisimmat tunnelmat, jolloin rauhoitin itteäni laulemalla. Eikä menny hermo. :) Laukkojen jälkeen Eemeli liikkuikin ihan avuilla oli oli kyllä upein muoto ravissa mitä pitkään aikaan! Hyvä fiilis siis jäis kuitenkin.

Tänään oli pirun kylmä päivä. 20:n asteen pakkasesta huolimatta ratsastin, sillä seuraavina päivinä on varmasti vielä kylmempää ja sitten ei oikein voi treenailla... Se menee niin että muutamat kalsarit, ratsarit ja talviratsarit villavuorattujen taliratsikenkien päälle, villasukat, pari paitaa, toppatakki ja tumput käteen ja eikä paleltanut!!! Usein piti vaan pitää käyntitaukoja ettei henkeen käy hevosilla, muuten ei pakkanen haitannut ollenkaan! :)

Niin, Jetterillä ratsin tänään satulatta, äiti töpösteli Empulla ilman satulaa hänkin. Minä treenasin siirtymiä, ja sain hämmästyä: pieni istunnan tiivistäminen, ja heti siirtyminen laukasta raviin ja ravista käyntiin. Aavistuksen aukaisen lonkkia, ja eikun pysähdyksestä käyntiin, käynnistä raviin. Laukannostot onnistuivat hyvin kanssa, pari kertaa ratsuni lähti lähes paikoiltaan takasilla ponnistaen energiseen laukkaan. Ihanaa.

Sitten ite askellajien työstö oli yhtä kusemista... Laukka oli poikkeus, mutta ravissa se hevonen olisi vain halunnut juosta lalalalaa ja samoin käynnissä lalalalaaalllaaa.Vikaa oli kyllä minussakin, oli tietty liian kova tuntuma suuhun. Vaikka mulla onki iha hyvätasapaino, kai jotenkin tukeudun ohjiin ilman satulaa ratsastaessa... Lopussa sitten räknättiin oikein, vaadin Jetteriltä kootun ravin ja taivuttelin ja väistätin takaosaa plus yritin tehdä nättejä pidätteitä ja keskittyä istunnalla ratsastamiseen pohkeet kiinni pitäen. Sitten kun löytyi muutama askel kevyttä, takaosasta lähtevää ja energistä ravia hyvässä muodossa, otin heti käynnin ja jatkoin maastoon. Oli muuten tosi upea tähtitaivas! :)

Esteitä x 2 ja happamia hevosia

Onpas ollu taas vähän taukoa heppahommista... tiistaina hevoskerhon jälkeen, kun hevosnaisen alut olivat ratsastaneet, nousin vielä Jetterin selkään hetkeksi. Ystäväni Emma sai liikuttaa vähän Emppuvaaria ja Marikan pikkusisko ratsasti Kamia vielä. Jetteri kanssa meni näppärästi, se teki hyvät lisäykset ja kokoamiset laukassa ja ravissa! :)

Emmalla oli vähä vaikeaa Eemelin kanssa, se oli niin kovasuinen eikä Emma saanut siitä otetta. Se vain jyräsi eteenpäin. Oli vähän vaikeaa ja aina ei voi onnistua, mut Emppu kuitenkin liikkui pää aika alhaalla muotoa hakieen, ja välillä se käväisi oikein nätissä muodossa! Kaminkin ratsastajalla oli probleemia, kun musta ruuna lähti väkisin pääty-ympyrältä suokkien luokse. Meno oli sen verran hurjan näköistä, että kipusin itse selkään ja pistin ruunanretaleen kuriin. Se oli aika villinä, piti ärähtää aika kovastikin ennen kuin se tajusi, että ei saa viedä ratsastajaa. Sitten sainkin sen parissa minuutissa pyöreäksi ravissa ja laukassa, hyvä heppa se  Kami kuitenkin on.

Sitten olikin ke, to, pe ja la ihan hevosetonta aikaa, perhe ja kaverit kävivät ratsastamassa. Tänään sunnuntaina sitten ehdin itekin jotain tehdä! Jetteristä aloitin. Poikaystävän kanssa harjattiin se, heppa oli aika happaman oloinen, enkä ihmettele. Niin vähän olen viettänyt aikaa suokkieni kanssa... Ärsyyntynyt olemus saattoi johtua myös leipäpalasta, jota en sitten antanutkaan hamuiluyritysten takia. Hähää.

Sitten lähdin itekseni ratsastamaan, koulua "vääsin" eka ja sitten vähän esteitä! Wuhuu! :) Ravissa Jetteri oli semmonen perusihana, tykkään. Vetreä ja aika kevyt, ei ehkä parhaimmistoo, mut perushyvä! Laukka oli sitte eka tosi löpperöö... huh. Kokeilen nostaa käynnistä laukan, valmistelin tosi huolella ja "latasin" Jetterin, että se oli enemmän kuin valmiina lähdössä, kun annoin laukka-avut. Ja heti parani! Oli niin energistä, vahvaa ja kevyttä laukkaa, että olin ihan suu virneessä. :D Ja Jetterikin pisteli oikein mielellään menemään.

Palkinnoksi otin muutamia pikkuhyppyjä, ei mitään kovin erikoisia. Ensin pikkiriikkistä ristikkoa oikeassa kiekassa, sitten toiseen kierrokseen sama ristikko ja siltä samantien 50 cm:n pystylle. Hyppelyt sujuivat ihan näppärästi, Jetteri nosteli hyvin koipiaan ja ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, ja ehkä ratsastajan istuntakin oli kohtalainen?

Laitoin Jetterin jalkoihin kylmäyssuojat täynnä lunta, ja aloin harjata Eemeliä kuntoon. Herra oli myös tosi hapan, ja yritti jopa pieniä näykkimisuhkauksia tehdä, mutta tein siitä heti stopin. Tuommoiset putet ei minulle uhittele, perkele. Puren tai annan muuten samalla mitalla takaisin, tilanteesta riippuen. Näpistelyn kanssa minulla on nollatoleranssi ja siitä kyllä muistutan tarvittaessa! Hevosen pitää kunnioittaa ihmistä, ehdottomasti, eikä yrittää hyppiä silmille.

Marika siskoineenkin tulivat ratsastamaan siinä välissä, ja ratsastinkin heidän kanssaan yhtä aikaa. Minä hyppäsin esteitä, ensin yhden laukka-askeleen välin sarjaa ja sitten aloitin vinojen reittien harjoittelut sarjalla (kuva). Huaaah olipas eka löllöjä pomppuja! Matkustin vain selässä, laalaalaa... Seurasi ohitus, ei-keskeltä hyppäämisiä ja myöhemmin ysikympillä suoralla sarjalla valitettavasti pari kieltoa. Eemeli kopisti minua, ihan oikein siltä. Kun pysyin pystyssä viimeiseen asti, iskin pohkeet kiinni ja myötäsin, niin kyllä me hemmetti vie niistä isoista esteistä yli päästiin!

Eemelillä oli hyvä ratatempo ja laukka, ja sitä pystyi aika hyvin hallitsemaan. Välillä se vaan tuntui niin vahvalta, että en ollut tarpeeksi ätäkkä ponnistuspaikan määräämisessä. Vinot reitit olivat aika haastavia, mutta ei meillä ollut ongelmia niiden kanssa. Kaikki ongelmat, kiellot yms. tulivat suorilla linjoilla! Hassua.

Lyhyt loppurata oli tosi kiva - siis niin tietenkin sopivan haasteellinen. :D Sarjan pystyt olivat ysikymppisiä ja yksittäisen päätypystyn korotin metrikymppiin. Eka rata oli vähän sössimistä ja Eemeli tuli ristilaukoilla alas, paha paha. Toinen yritys sujui paljon napakammin ja niin vaan pappakin jaksoi vielä ylittää ison 110 cm:n pystyn! Hieno jäbä. Ristilaukkoja jäin vielä vähän korjailemaan sarjalle, mutta sitten tuli puhtaat laukat, niin johan sai poika taputuksia. Se hyppäsi oikein hyvin.

Loppu- ja väliraveissa ratsastin Eemeli toki alas pyöreään muotoon, tai siis ainakin yritin. Oikea kierros tuntui ihan kauhean vaikealta, käteni tekivät ihan omiaan ja pohkeet meinasivat ihan jäädä kakkosiksi. Vasen oli paljon parempi, ja siihen Eemeli pidensi askeltaan välillä ihan yyyberhienosti! :)

Joo no sitten vain loppukäynnit maastossa (puhuin puhelimessa Empun lompsiessa eteenpäin) ja sitten loimet ja heinät ja taputukset ja vähän leipää ja sitten väsyneenä sisätiloihin lepäämään. Kova harrastus tää ratsastaminen, mutta niin ihana!

The brilliance of dressage

Herrajumala, viimeksi olin tasan viikko sitten oman hevoseni selässä! Vähän oli huono omatunto... lomalla Jetteri ei oo kyllä ollut, muut ovat sitä sitten ratsastaneet maastossa ja vähän kentällä löllötelty. Emma onneks viime viikolla kävi Jetteriä tuuppaamassa, ja itekin käväsen sen selässä. :)

Tauosta huolimatta Jetteri oli hirmu hieno tänään! En tiiä johtuiko se "uusista" talviratsastussaappaista, joilla sai tukevan otteen kyljistä, mut sain pidettyä Jetterin avuilla paremmin kuin pitkään aikaan! Ekat ravikiekat oli tietty vähän löllöttelyä, niinku pitääkin, mutta sitten Jetteri pyöristyi ja pysyi hyvässä muodossa ihan loppuun asti! Se on hyvä opettaja; kun ravin työstössä otin liikaa suusta kiinni, se reagoi jännittymällä, poikittamalla ja ei tasan taipunut mihinkään! Kun pakotin käden rentoutumaan ja aloin tehdä pidätteitä ota-anna-periaatteella, hyvin joustavasti, Jetteri oli niin...!!! <3 Tein siinä sitten temponvaihteluita, ja kiitos masteropettajani ja ratsuni, ne sujuivat kaikissa askellajeissa energisesti ja lopuksi myös aika vähillä avuilla. Olipa ihana taas kokea kouluratsastuksen upeus. :)

Emppuvaariakin jaksoin sitten vielä ratsastaa, vähän löllösti tosin. Ilman satulaa hömpöteltiin eka maastossa lumisella tiellä vartti, annoin Eemelin ravata sen verran rivakkaa kuin itse halusi. Hyvän alkuverkan jälkeen passasi sitten vähän tuupata! Työstin kentällä ravia ja yritin saada oman sisäkäteni rennoksi ja pohkeet töihin. Eemeli oli yllättävän herkkä: harvinaista, että Eemelin kanssa pitää kikkailla pidätteillä ! Tietty johtuu osittain olympiakuolaimista. Minun piti keskittyä melkein enemmän kuin Jetterin kanssa, että saisin rennon tuntuman Empun suuhun! Eemeli alkoikin sitten liikkua hienosti ja jopa pidensi askeltaan kivasti, paremmin kuin pitkään aikaan.

Sitte käytiinkin tekemässä loppukäynnit tiellä ja minä aloitin väsyneenä iltatallin teon... Voimia riitti parin kuvan näppäämiseen!

"MUN ON PRKL NÄLKÄ KUULUUKO"

Tallin  takaovi on vähän jäässä... 

Jetterillä on taas joku ihan ihme ripulikausi! Varmaan sillä on joku stressimaha, esim. tuossa hoitaessani sitä se väänsi ihan kiinteän läjän, vaikka koko perse oli ihan paskavedessä. Välillä sillä saattaa olla maha enemmän tai vähemmän kuralla useampia viikkoja, ja välillä se on sitten semmonen "normaali". Jetterillä on aina ollut vähän löysä paska, mutta välillä siltä tulee ihan kuin lehmänsontaa! Ja lisäksi se on alkanut paskoa ruokakuppiin, ei jaksa enää edes siivota. Ei toiminut edes yhen ravimiehen kikka, että pistää kaurat paskojen päälle, että kyllä hevonen siitä oppii... no ei meidän Jetteri ainakaan. Kaurat tarjotaan vadista nykyään, ruokakupin vois ottaa irti seinästä siitä lemuamasta. Yäk.

Sankari :p

Osaa tääkin näyttää iloista naamaa!

Oon opettanu hevosille, että korvat luimussa niiden on turha haaveilla herkuista. Kaurat ja leivät irtoavat vain kun on korvat hörössä! Välillä se on hepoille haastavaa, varsinkin Eemelillä... kun ennen toin sille kauroja ja se iski korvat niskaa pitkin (ylin kuva!!!), käännyin vain ympäri ja palasin takaisin sen matkaa että oli toinen ääni kellossa. Nykyään riittää, että pysähdyn, jos Emppu alkaa uhitella. Koulutus on vielä käynnissä, mutta kannattaa! :)

Maneesissa ja raviradalla

Lauantaiaamuna käytiin Marikan ja hänen siskojensa kanssa Nerkoolla vielä liikuttamassa Empun ja Jetterin ennen kyytejä. Talli oli aika autiona, joten saatiin mennä ihan rauhassa! Pistin Eemelille olympiat, että se kuuntelisi vähän paremmin pidätteitä. Itse olin kuitenkin aika karkeaotteinen, että Eemeli välillä aukoi vähän suutaan... :/ Kun onnistuin rentouttamaan sisäkättä, se myötäsi niskastaan varsinkin  loppuraveissa ja kulki pätkää hyvässä muodossa. Kuulolla se ainakin oli, pisteet siitä! 

Ravin ja laukan työstämisen jälkeen otettiin pienet hypyt Marikan kanssa, samoja lyhyitä verkkatehtäviä kuin valkassakin, ehkä hieman korkeampina, 70-80 cm. Istunta vähä kusi ja jäin parissa hypyssä jälkeen, mutta esimerkiksi se vaikea kurvi porttipystyltä onnistui molemmilla hyppykerroilla tosi hyvin! Jee, hyvä Emppuheppa! :)

Kameran virittelyä - kuva maneesin peilin kautta

Tuosta kurvi vasempaan!

Huom. paha jalkani

Innostuttiin vielä käymään Marikan kanssa raviradalla revittämässä, säästeltiin vieläpä vähän hevosia, että jaksaisivat juosta. Eemeli suokkityllerö jäi tietty heti jälkeen Kamista, mutta sehän oli jo tiedossa. Emppu kuitenkin pinkoi ihan innoissaan, ja oli kyllä kauhee piteleminen, että sain sen hidastamaan ajoissa käyntiin! Ettei pappa vain olisi taas juossut niin paljon ettei olisi edes tolpillaan pysynyt...

Sori kuvien laatu! Enpä innoissani tajunnut tarkistaa kameran asetuksia... värit olivat niin pyllyllään, että pistin mustavalkeiksi.

Annoin Marikan siskon kävellä loppukäynnit lyhyiden maneesiravien jälkeen- Hoideltiin hepat huolella, kuivailuun meni hyvä tovi! Tunnin odottelun sitten tulikin jo kyyti ja Jetteri oli sitten siellä tallissa erittäin iloisena vastassa. :)

Estevalmennus!

Tänään oli se Antti Jauhiaisen estevalmennus! Eemeli ja Kami vietiin kamoineen jo aamulla Nerkoon ratsutallille, kun minä ahkeroin (oikeasti ahkeroin, nyt iski opiskelumotivaatio!!) koulussa. Jetteriraukka oli aikamoisessa kriisissä yksin joutuessaan. Oli kuulemma paskonut karsinansa sellaiseksi ripuripaskalällyksi, että piti melkein kaikki aluset ottaa ulos! Päivällä koulusta tullessani se oli kohtalaisen rauhallinen tarhassa kävellessään, hörisikin jopa mulle, kun seuraa kaipasi. Kävin vain pikaisesti paijaamassa sitä vähän ja annoit heinää ja vettä, ja sitten Nerkoolle!

Eemelikin oli ihan ilahtunut minut nähdessään, yllättävää... Korvat hörössä ja niin pirtsakka ilme naamalla. Hörinää ei tietenkään kuulunut, mutta Emppu onkin kovin hiljainen ja jörö perussuomalainen mies. Harjatessani höpöttelin Marikan ja Emman kanssa ja paijailin urheaa pikku Eemeliäni. 

Talutin ensin Marikan kanssa heppoja vähän ulkona tuiskussa (oli ihan järkky lumipyrypäivä) ja sitten maneesiin verkkaamaan. Eemeli oli ihan touhuissaan selkäännousussa, hyvä että onnistu jalustimien säätö ja vyön kiristys! Ei olisi herra millään malttanut seisoa...

Ite saatii ntehdä alkuverkat, minua Antti kopisti heti käsien asennosta: kädet liian ylhäällä ja vielä nyrkit eri tasossa, piti laskea alemmas. Minulla oli lisäksi liian kova käsi, varsinkin laukassa otin liian kovia otteita kovasuisen Empun suusta. Piti sitten väkisin rentouttaa kädet ja käyttää istuntaa ja POHJETTA hidastamiseen... no toimihan se kun keskittyi! Eemeli laukkasi paljon rennommin ja pehmeämmin kädelle painamatta. Jee, tuota pitää harjoitella.

Sitten Eemelin piti antaa pidentää askelta, vaikka tuntui että se vain alkaisi puskea lapa edellä sisään silloin... Tekihän se sitä sitten välillä, mutta oli meno paljon jouhevampaa. Sisäpohjetta piti vain käyttää enemmän, kramppaamiseen saakka.

Alkuverkasta laukkaa, peräänannosta ei tietoakaan... :p

Ite esteiden hyppääminen aloitettiin todellisella miniristikolla pitkällä sivulla, verryttelyksi. Juups, siitäkin löytyi korjattavaa katseen verran: katse parikymmentä metriä ennen hyppyä esteelle ja esteen juurella suoraan eteenpäin. Tuijotin sitten fanaattisesti maneesin ovea ristikon päällä. :D

Itse valkan aiheena oli vaikeat ja tiukat reitit esteille. Teimme ensin pareittain lyhyitä vaikeita teitä. Yksi pahimmista reiteistä oli porttipysty, joka oli asetettu tosi lähelle maneesin päätyä, matkaa yleisön edessä olevaan kaiteeseen oli about 5-10 m. Ja siitä yleisön edestä piti tehdä pisarareitti (kuvassa, en osaa selittää)! Aika paha. Ekalla kerralla en valmistellut Emppua kunnolla, ja käännös tapahtui ravissa ja melkeen mentiinkin väärään suuntaan. Pari kertaa onnistui kyllä tosi näpäkästi ihan puhtaasti laukassakin! 

Porttipysty helpompaan suuntaan

Päivän haastavin kurvi!

 Loppuvalkasta hyppäsimme pari rataa, jossa oli vain niitä kauheita kurveja. Eka rata oli 60-70 cm, ja Eemeli oli ihan huippu! Mulla oli ihan kunnon kisafiilis, syke oli korkea, annoin Eemelin mennä rivakkaa tahtia radan ja keskityin ihan kunnolla hommaan. Vaikeimmatkin mutkat sujuivat hyvästi laukassa ongelmitta, kun tuin ulko-ohjalla ja pohkeella. Tulikin vähän kehuja!  Tulimme saman vielä uudellee0 vähän isompana, ja sitten menikin jonkinverran löpperömmin. Aina ei voi ikinä onnistua, surkeaa. Vaikeassa kurvissa meinasi taas heittää ohi ja yksi puomi tippui, istunta vähän tais vamuttaa. Ois pitäny vähän enemmän keskittyä, harmitti jättää keskinkertaiseen suoritukseen, muttah...

Loppuraveissa Eemeli mennä töpösteli perussuokkimaisesti, välillä kävi vähän alhaalla ja myötäsi niskasta, mutta ei ihan kunnolla. Se kuitenkin riittäköön estevalkkaan. Haastetta löytyi koko valkkaryhmälle, kaikki mokailivat vuoron perään, yksi ratsukko jopa keskeytti kesken, mutta onnistumisia tuli ja mulle jäi oikein hyvä fiilis. Varmana meen uudelleenkin, vaikka rahaa se aina maksaa...

Jätettiin Emppu ja Kami vielä Nerkoolle, piti antaa pusut ja omenaa erinomaisesta työstä. Eemeli oli kyllä tänään hieno heppa esteillä, niin rehdisti se hyppäsi. Sileällä se nyt ei taipunut, mutta pikkuvikoja... huomenna käydään Marikan kanssa varmaan liikuttamassa heppoja vielä siellä maneesilla, ennen kuin pääsevät illalla kotiin. :) 

Estevalkkaan valmistautumista

Huomenna olisi Eemelin kanssa estevalmennus edessä! Esteitä en nyt oel kauheasti hypännyt, valkassa sitä sitten oppii. Sen sijaan eilen työskenneltiin sileällä Emman ja Jetterin kanssa. Itse en olisi millään ehtinyt ratsastaa Jeteriä, joten kiitos Emmalle, joka tuuppasi Jeteriä ilman satulaa! Välillä Jetteri kulkikin hienossa muodossa kaikissa askellajeissa, joten ei mennyt ratsastus tosiaan löllyttelyksi. Aika kova tasapaino tuolla Emmalle, ei oo helppoa pitää istuntaa vakaana satulatta. Itsekin kyllä vähän innostuin tuuppaamaan, ratsastin Jetterillä hieman laukkaa ympyrällä ja tein vähän temponvaihteluita myös ravissa. Olipas pirun hienot lisäykset! <3

Eemelin kanssi minun piti keskittyä siirtymiin, mutta sehän hidasti pelkällä istunnalla ravista käyntiin. :) Sen sijaan se oli aika vahva edestä, minun piti kovasti työstää sitä, että saisin sen kuulolle ja kevyeksi kädelle. Kädet joutuivat aika koville... Vasemmassa kierroksessa en meinannut saada sitä kääntymään kunnolla! Aivan kuin se olisi ollut kuuro ulkopohkeelle ja istunnalle... sisäohjasta ei auta vetää. Sen sijaan väistätin takaosaa ulos volteilla ja ympyröillä, ja siitähän se sitten pikkuhiljaa alkoi toimimaan! Lopuksi Eemeli liikkui lyhyitä pätkiä hienosti niskastaan myödäten ja itsensä kantaen, vaikka sillä oli ne nivelet pitkästä aikaa. Kokonaisuudessakaan kuitenkin huomasin, että kolmen viikon tuuppailutauko on jättänyt jälkensä... Oli sen verran kankeaa menoa.

Eemeli ei edes tullut hikeen, mutta minulla on tänään lihakset ihan hapoilla ja puhti poissa! Oli aika rankka treeni... Tänään pitäis vielä jaksaa toinenkin kierros, tuupataan tällä kertaa Eemeliä ja Kamia yhdessä Kamin vuokraajan kanssa. Ohjelmassa lisää siirtymiä ja taivuttelua, ja ehkä muutaman pikkuhypyn voisi ottaa!

Vuosi 2012 edessä, 2011 takana

Kerron tässä vähän, mitä hullua viime vuonna tapahtui, ja mitä sitten ehkä pahaenteisenä vuonna 2012 tulee tapahtumaan!

2011

Kevättalvella oli varmaan ikimuistoisin ratsastus ikinä, kun ystäväni Vilja tuli käymään ja kokeilimme ratsastaa ilman varusteita hevosilla. Nauraa räkätin välillä ihan hulluna, ja innostuimme hyppäämään Eemelin kanssa jopa 80 cm korkean esteen. Onnistuin sitten tippumaankin, kun kiljuin Viljalle, ettei korottaisi estettä enempää Eemelin jalkojen takia. Samana päivänä kokeilimme vielä hiihtoratsastusta. Se päivä olisi huippua elää vielä uudelleen!

Vuoden aikana Eemelin kanssa enemmän varmuutta isoille esteille, ja jo kesällä hyppäsimme yhdeksääkymppiä ratana ja 110 cm:n esteetkin sujuvat ilman kauhisteluja. Kilpailimme hieman 70:n ja 80:n luokissa, ja kokeilimme jopa 90 cm:n kisarataa, joka oli vielä silloin liian iso... Ruusukkeita tuli kuitenkin mukavasti! Perinteiselle Nerkoon esteleirille emme päässeet tänä kesänä, sillä Eemeli sai etureiteensä oudon pistohaavan, joka tulehtui juuri ennen leirin alkua.

Vaikka hyppääminen onkin huippukivaa, koko vuosi meni tapellessa esteistuntani kanssa. Ongelmani taisi lähinnä olla huono tasapaino ja muokautumiskyvynpuute, joista seurasi etukaarella keikkumista ja suussaroikkumista. Välillä sain kiskottua itseni tasapainoon, ja nyt istuntani on ainakin hetken verran ok! Vasemmanpuoleinen kuva on otettu maaliskuussa 2011, oikeanpuoleinen joulukuussa. 

Vuoden alussa Emppu oli kyllä vielä ihan ex-ravurinkopukka, ja keskityin pelkästään laukan rauhoittamiseen ja siirtymisten keveyteen. Sitten keväällä Eemeli välillä myötäsi niskastaan ja kokosi itseään aavistuksen. Minä olin ihan onnesta soikeana! Olympiakuolaimet auttoivat hyvän muodon löytymisessä, ja hyvin, hyvin hitaasti Eemeli oppi kulkemaan ravissa pyöreänä työskennellen, väliin ihan nivelkuolaimellakin. Myös laukassa alkoi näkyä jotain muutosta hetkittäin. Tämä on ehdottomasti suurin saavutuksemme tänä vuonna; en olisi ikinä uskonut, että tuollaisesta niin sataprosenttisesta suokkiravurista saisi esiin kouluratsun tapaistakaan. Kova työ siinä oli, ja on edelleen.

Vasemmanpuoleinen kuva on otettu kesäkuussa, oikeanpuoleinen syyskuussa.

Jetteri  ei ole ratsuna hurjempia juttuja oppinut, ehkä esteistä jonkin verran, samoin ns. ”hienommista koululiikkeistä”, kuten sulkutaivutuksista. Myös sen ratsastettavuus ja säädeltävyys on kasvanut paljon; temponvaihtelut ja taivutusaste on hurjasti parempi kuin vuoden alussa. Keväällä tapahtui hurja läpimurto, kun Jetterille löytyi viimein kunnollinen satula.

Kuitenkin Jetteri on kouluttanut paljon enemmän minua kuin minä sitä ikinä. Olen oppinut herkkyyttä, erilaisia tekniikoita, kärsivällisyyttä, laskelmointia ja tarkkuutta, mutta ennen kaikkea Jetteri on opettanut minulle enemmän kouluratsastuksen upeudesta kuin kukaan ihminen (jos ei oteta Viljaa huomioon). Jossain välissä minulta jäi jopa esteidenhyppäämiset vähiin, kun himotti vain tuuppailla koko ajan.

Sen sijaan Jetteri on kehittynyt luonteeltaan niin paljon – ja toisaalta ei ole muuttunut yhtään mihinkään siitä jänishousumussukasta. Ehkä se on vain oppinut luottamaan minuun enemmän. Hassua, mitä kaikkea hengenvaarallista se hevonen on uskaltanut tehdä... Tänä vuonna ylitimme yhdessä jyrkkäseinäisiä puroja, ohitimme jyriseviä rekkoja maantiellä, hyppäsimme ihan järkyttävien ja hirveän isojen maastoesteiden yli, venytimme itsemme äärirajoillemme tappavan kuumalla leirillä ja osallistuimme ekoihin koulukilpailuihin ja –valmennukseen ihan ilman heppakaveria!

Korpigalliatreenistä, kesäkuun alku (lue eteenpäin)

Koko minun ja Jetterin yhteisen taipaleen huipennus oli kesän 2011 Korpigallialaiset-kyläjuhla, johon meitä pyydettiin esiintymään. Suunnittelin Heart of Courage-kappaleeseen sopivan koreografian, ja pyysin ystävääni tekemään minulle esiintymisasun. Harjoittelin kovasti ohjelmaa kesän helteissä, ja lopulta esitimme Jetterin kanssa kaksi näytöstä (tietenkin ilman satulaa ja kypärää, aijjaijai) 9. heinäkuuta lauantaina, välittömästi Nerkoon este-/kenttäleirin jälkeisenä päivänä. Tuo viikko oli meille fyysisesti ja myös psyykkisesti erittäin raskas, mutta aivan mahtava kokemus. Olen yhä niin iloinen ja ylpeä Jetteristä, minun pikku hevosestani, joka ylitti itsensä aivan totaalisesti. Olen vähän äimänä vieläkin.

Katso myös video!

Kesän lopussa sattui kuitenkin paha takaisku, kun Jetterin jalka hajosi, kiitos minun arviointikykyni. Siitä seurasi parin kuukauden loma, jolloin ratsastin potilaalla vain hieman käyntiä silloin tällöin. Tämän jälkeen aloitin varovasti uudelleen ratsastamisen, ja nyt Jetteri on ainakin yhtä hyvätasoinen kuin ennen jalan kipeytymistä. Myös pienet estehyppelyt kuuluvat viikko-ohjelmaan.

Kesällä saimme talliimme kolmannen asukin, lämminveriruuna Kamin. Ystäväni Marikan oli aluksi tarkoitus vain ylläpitää sitä kesän ajan, mutta syksyllä hän teki omistajan kanssa kaupat, ja pikku ruuna jäi meille! Kami on kehittynyt erityisesti nyt syksyn aikana hurjasti, kiitos Marikan ja hänen monet "valmentajansa". Puskaestetykistä on kuoriutunut hieno kouluratsun alku, oikea Moorland's Totilas.

Kami päivänä, jolloin se tuli Tarjan tallille.

2012

Tätä kirjoitusta kirjoittaessani vasta tajuan, miten tajuton vuosi minulla on ollut hevosystävieni kanssa. Ehkä paras koskaan, siitä olen niin varma, sillä minulta loppuu pian aika. On käsillä viimeinen vuoteni, jona asun  kotona. YO-kirjoitusten kevään ja uuden mahtavan, kultaisen kesän jälkeen muutan jonnekin opiskelemaan, jää nähtäväksi minne. Silloin en näe rakkaita suokkejani kuin korkeintaan viikonloppuisin. Onneksi minulla on katkeransuloista aikaa vielä reilu puoli vuotta jäljellä.

Jetterin kanssa haluaisin ehtiä käydä ainakin yksissä koulukilpailuissa ennen tuomionhetkeä, mieluummin vähän useammissakin, kun se on noinkin hyvä nyt. Helppo B olisi hyvä, ehkä jopa voisin haaveilla Helppo A:n luokista... Sitä ennen minun itseni täytyy oppia paljon herkemmäksi ja varsinkin pitämään höyhenenkevyt käsi, pidätteitäkin tehdessä. Esteillä pidän varovaista linjaa, taidan hypätä vain Jetterin mielen virkistämiseksi.

Eemeliä alkaa jo pikkuhiljaa painaa vanhuus, aavistan sen. Sitten muutankin sopivasti kotoa pois, kun papalle juuri tulee sopiva ikä aloittaa keveämmät eläkepäivät. Empun outo kaatuminen maastossa pelästytti minut ja sai tajuamaan, että tämä pappa ei ihan kaikkea kestä, vaikka muuta meinaakin itse väittää. En enää nosta kisatavoitteita, vaan pysymme kasikympin radoissa ja pidämme kotona treenaamisen ilonpitona ilman ryppyotsaisuutta. Kilpailla kuitenkin haluan, sillä Eemelikin nauttii siitä. Koulupuolella on enemmän haastetta; olisi huippua saada Eemeli myös laukassa  liikkumaana tasapainossa ja myötämään niskastaan. Siihen on vielä matkaa, ja se vaatii monia kymmeniä hikisiä koulutreenejä! 

Toivontäyteistä vuotta 2012 sinullekin!

Äksidentti maastossa ja muuta viisasta treeniä

Ratsastustuntitoiminta on ollut viime kuukausina aika vähäistä, mutta nyt olen taas pitänyt useamman tunnin viikossa. Tauko taisi tehdä hyvää, sillä minusta on ollut taas hirmu mukava opettaa, varsinkin pienempiä ratsastajia. Itse olen melko vähän ehtinyt ratsastaa suokeilla, surullista. :P Mutta kun ratsastan, niin ratsastankin kunnolla!

Viime perjantaina hyppäsin Jetterillä taas hieman, tällä kertaa 40-50  cm:n rataa. Hyppääminen sujui oikein hienosti, mutta sitten sileällä hommailu oli aluksi vähän nihkeää, kun olen niin karkea ratsastaja hienolle ja herkälle Jetterille. Eemelillä minun piti mennä vaihtelun vuoksi naapurin kentälle tuuppaamaan, mutta kun se olikin ummessa, niin lähdettiinkin Marikan ja Kamin kanssa maastoon. Hehe, ei haitannut. :D Viimeksi ite maastoilin ehkä pari viikkoa sitten! 

Reissulla kävi Eemelille hullusti. Ratsastimme lumiselle pellolle, ja annoimme hevosten laukata paksuhkossa hangessa sen verran mitä itse jaksoivat, ja ne tietenkin pinkoivat niin kovaa kuin ikinä pääsivät, ihan innoissaan. Minä nauroin ihan hulluna, niin hauskaa se oli. Kun Eemeli pääsi nousemaan auratulle tielle käynnissä, sen jalat yhtäkkiä katosivat alta ja se kaatui kyljelleen maahan! Minä pyörähdin äkkiä pois alta (tuleva stunt-näyttelijä) ja katsoin huolestuneena, pääsisikö Eemeli itse ylös. Se melkein onnistuikin, kunnes Eemeli meinasi sotkeutua ohjiin ja kaatui polviensa varaan. Siitä se pääsi ylös, ja oli epätavallisen levoton, tietenkin itekin pelästyi. 

Tutkin Eemelin huolella, mutta se ei ontunut tai mitään. Jatkoimme kotiin aika hissukseen. Veikkaan, että kaatuminen johtui ylirasituksesta, Eemeli oli niin väsynyt että joko kompastui jalkoihinsa tai ei vain jaksanut pysyä pystyssä. Tierojakaan ei ollut juurikaan kavioissa kaatumishetkellä. Huolestuttavaa. Pitää jatkossa olla varovaisempi, ettei vanha pappa (17  v.) vedä itseään ihan henkihieveriin...

Mitään kauheampia jälkiseuraamuksia hurjalla lennolla ei ollut, ja sunnuntaina hyppäsin sillä jo esteitä,  kevyemmän työpäivän jälkeen. Pappa ei edes pudottanut yhtäkään estettä, vaikka menimme yhdeksänkymppisiä, ja kerran kokeilimme 110 cm:n pystyäkin. Hurjalla ilmavaralla meni yli! Myötäys taisi jäädä minulla lyhyeksi joissakin hypyissä, mutta muuten fiilis oli hyvä. Tämän viikon perjantaina menemmekin  ehkä Antti Jauhiaisen estevalmennukseen Nerkoolle!

Eilen maanantaina vielä tuuppasin Jetteriä ilman satulaa. Huaaah, se oli ihan löllö laukassa, olisipa ollut raippa! Se kulki hyvässä muodossa, mutta tempon muuttaminen oli niin työn takana. Kootessa se meinasi katkaista raville, ja lisätä se meinasi vain sen verran kuin viitsi. Harjoitus jäi vähän puolihyväksi, mutta Jetteri tosiaan oli hyvin kuolaimella ja käytti takaosaansa. Ravissa se liikkui laukan treenaamisen jälkeen hienosti. Minusta huomasi, etten ole mennyt vähään aikaan satulatta, pari kertaa meinasi tasapaino heittää pohkeella reippaammin survaistessa. 45:n minuutin treenin jälkeen kävelimme kuutamoisella kotitiellä loppuverkat. Oli vähän kaunista! :D

Kouluvalkka jee!

On ollut taas taukoa, etetn ole suokkien selässä käynyt. Porukat ja kaverit ovat sitten ihan onnessaan liikutelleet niitä, että kunto ei pääse ainakaan vajumaan! Pyöreäksiratsastus on sitte vaan jäänyt... ja sen kyllä huomasi tiistaina Eemelin kanssa. :/ Pidin pitkästä aikaa ratsastustunnin, ja tuntilaisen lähdettyä kipusin Empun selkään huvin vuoksi vähän tuuppaamaan. Heppa tuntui ihan löllöltä, ja raippa piti hakea että ois vähän lähteny vastaamaan pohkeeseen. Emppu veti näpäytyksistä herneet nenään ja juosta kipitti sitten ihan kauhuissaan... siis voi ei. :p Vartin päästä se rentoutui vähän, ja liikkuikin sitten nätisti pätkiä ravissa. Vetreästä olemuksesta pisteet hevoselle ja ratsastajille, Eemeli taipui hirmu hyvin. :)

Sitten tuli Kamin vuokraaja pitämään mulle ja Marikalle kouluvalkkaa, huippua! Jetterin selässä olin viimeksi ehkä jotain 5 päivää sitten, joten pääsin tehokkaasti Jetterin kanssa samalla aallonpituudelle. Alkuraveissa piti vain mennä hömpöttää ilman mitään alasratsastamisyrityksiä, vasta hetken päästä ympyrällä sai alkaa työstää hevosta harjoitusravissa. Sitten mentiin seuraavan ohjelman mukaan:

1. Pohkeenväistö käynnissä uralle, välitön laukannosto. Tämä oli hyvä harjoitus, hevosen saa silleen nopeasti kuulolle ja herkäksi. Jetteri nosti tosi näpäkästi laukat, oikein hienosti käyttäen takapäätään! :) Aluksi se pölliäinen vain nosti ihan liian räväkän ja vieläpä väärän laukan. Väistättävän pohkeen se tajuaa hyvin, mutta minun piti olla tosi tarkkana apujen kanssa. Oli pakko antaa juuri oikeanlaisia apuja sopivalla paineella, muuten Jetterin perse tai etuosa lähti edistämään.

2. Loiva kiemura käynnissä, ravissa. Jeps, olin aika pahasti Jetterin suussa kiinni ja valmentaja sanoikin siitä. Jetteriparka oli aika kireänä ja liikkui ihan etupainoisena. Yritin epätoivoisesti rentouttaa käteni avaamalla nyrkkejä välillä, ja herranen aika, sehän toimi! Jetteri rentoutti ihan suutaan ja liikkui energisesti, mutta rennosti. Wuhuu! Ja lopputuntia kohti vaan parani meno!

3. Viiden ravipuomin sarja. Joka kerralla kolisi kun mentiin yli, vasta viimeisellä uskalsin pyytää Jetteriä pidentämään kunnolla askelta, vaikka se nostikin päätään.

4. Laukannostoja ravista/käynnistä ympyrällä. Jetteri nosti hirmu hyvin jälleen, mutta raviin hidastaessa se aluksi jännittyi ja jäi yli-innokkaana kaahotusraviin odottamaan seuraavaa laukkaa. Nopeasti, toistojen myötä, Jetteri kuitenki rentoutui. Poika liikkui energialla, herkästi ja rentona. Ihanaa. :D

5. Viiden laukkapuomi sarja. Haha, ekalla kerralla pyysin Jetteriä menemään reippaasti yli, ja sitähän ei tarvinnut kahdesti käskeä! Hyvä ettei ihan kiitolaukalla vedetty läpi... :D Seuraavat pari kertaa menivät paljon hillitymmin ja asiallisemmin, ja Jetteri laukkasi reippaaasti ja kauniisti kuolaimella. Tuli kehut valmentajalta: "Täydellistä!" Hihii :) Laukan välissä ravit sujuivat tosi hyvin, kun sain kädet pidettyä Jetterin mielestä oikeaoppisesti. Jea jeaa.

Loppuraveissa Jetteri oli niin hyvin avuilla, että uskalsin antaa sille ihan löysän ohjan ja mahdollisuuden venyttää itseään kunnolla. Se ravasikin rennosti pää melkein maassa saakka, mitä nyt meinasi alkaa kiihdytellä hömppäämään.

Jetteri oli kyllä tosi kiva, ja valmennus tehokas. Täydellisestä menosta ei tietenkään voi puhua, mutta lopussa Jetteri liikkui nätissä muodossa ja oli hyvin kuulolla. :)

Tänään olisi tarkoitus kokeilla Jetterillä taas vähän esteiden hyppäämistä kotikentällä, ja Eemelillä lähden luultavasti naapurin kentälle Marikan ja Kamin kanssa. Jos sitten vielä ehtisi (jaksaisi) tallia siivoilla, niin hevoshommissa hurahtais sitten semmoinen viisi tuntia!