Melkeen koko joululomaviikon heppailut yhdessä paketissa!

Varoitus: romaani tulossa, tässä tulee kerralla viikon päivitykset!

En oo tässä kauheasti kotona kerennyt olemaankaan, mutta hevoset ovat kyllä liikuntaa saaneet! Viime sunnuntaina Marika piti minulle koulutunnin, treenasimme istuntaa ja vammaisia käsiäni. Meinaan väkisinkin sahata sisäohjasta, ja herkkä Jetteri reagoi siihen heti.  Ainakin opin, missä vika oli. Minun täytyy pitää ulkokäsi selvästi omalla puolellaan ja säilyttää pehmeä ja tasainen tuntuma sisäkädessä. Harjoittelimme myös hieman siirtymiä. Jetteri oli hyvin kuulolla, ja kun onnistuin pitämään kädet kohdillaan, se liikkui lennokkaasti ravissa. Laukassa sen takaosaan oli vaikea saada tarpeeksi potkua, mutta väliin Marikakin kehaisi sen näyttävän hyvältä! Pahat käteni haittasivat vain menoa. Täydellistä ei ollut, mutta opinpa uusia asioita.

Ratsastuksen aikana alkoi pyryttää ihan urakalla, ja lumisade vain sakeni koko ajan. Pikkutarhassa kavereitaan odotteleva Eemeli melkein hautautui lumen alle, kunnes harjasin enimmät lumet pois ja viskasin loimen niskaan.

Sunnuntai-illasta tiistaihin saakka olinkin sitten poissa kotoa, ja vasta keskiviikkona pääsin seuraavan kerran hevosen selkään. Hyppäsin Eemelillä esteitä! :) Kannatti ne viimeviikkoiset tappelut esteistunnan kanssa, sillä tällä kerralla hyppääminen sujui hirmu kivasti. Aloitin taas ravilähestymisillä kapealle pikkuesteelle, jota nostin vähitellen seitsemäänkymppiin.

Verkkahyppyjen jälkeen jatkoin lyhyehköillä radoilla, joilla keskityin ponnituspaikan helppoon löytämiseen. Kun katsoin ponnistuspaikkaa, ja juuri ennen hyppyä suuntasin katseen menosuuntaan, askeleet osuivat kuin itsestään oikein ja minä pääsin hyvin hyppyyn mukaan. Tykkäsin jopa istunnastani, vaikka se onkin ehkä iiiihan vähän liioiteltu. Perse pysyi kuitenkin satulan päällä eikä etukaarella! Myötäyksetkin olivat jopa kunnollisia ,ehkä vähän turhankin reiluja varsinkin ruskealla pikkuesteellä. Loikat sujuivat niin hyvin, että menimme Empun kanssa lopuksi 90-110 cm rataa pitkästä aikaa!

Meinas välillä keskittyminen herpaantua kun oli niin kaunis aurongonlasku! :o

Vaikka hypyt ja radat sujuivat huipusti, Eemeli oli jäykkä ja raskas ratsastaa. Varmaan tuuppaustauon syy… ja vielä kun pistin herralle nivelkuolaimet. Loppuraveissa sain Eemelin sentään vähän pyöristymäänkin. Joo, oli se kyllä kiva heppa. :)

Meillä oli tuolloin keskiviikkona sähköt poikki, ja Eemelin liikutuksen jälkeen oli liian hämärä koulutuuppailuun Jetterin kanssa.  Haha, olipas hupaisaa! Aluksi irtojuoksutin vähän Jetteriä, ja lähdin sitten ratsastamaan sillä umpihangessa. Oli mahtava laukata kuunvalossa pellolla paksussa hangessa. Jetteri valtavia askelia, ja minä ohjasin sitä paljaasta selästä käsin pelkällä riimulla ja siihen sidotulla narulla. Mikä voima, mikä fiilis!

Tänään tuuppasin Jetteripoikaa sitten ihan kunnolla. Sunnuntaista oli aikaa jo neljä päivää, joten kehnon sujumisen voi laittaa sen syyksi. Keskityin sisäkäteeni, joten tein vain perustaivutteluja ympyröillä ilman sen ihmeempiä hienouksia. Napautin Jetteriä pari kertaa raipalla perseelle (kun se ei sisäpohjetta kuunnellut vaan alkoi puskea lapa edellä sisään), ja herkkä poniparka stressaantui siitä kauheasti. Siis voi ei… :P Hohhoijaa. Ainakin sain sen huomion välittömästi, mutta ravissa se rentoutui vasta loppuverkassa. Laukkaa vedin monta kymmentä ympyrää, ja sain kuin sainkin sen sisäkäden pehmeäksi ja joustavaksi! Jee :D Tavoite saavutettu.

Tässä vielä lopuksi kuvasarja kumarrustempusta, Jetteri päätähtenä. :)

"Oho sillä on leipää. Haluun leipää. Haluun leipää. Haluun leipää."

Käskysana "kumarra" riittää, niin Jetteri osaa kumartaa :)

Nykyään se malttaa oottaakin vähän aikaa ennen kuin saa herkun!

Lopuksi namia palkinnoksi

Aikaa ratsastaa!

Viime aikoina (siis  aina) on ollut kovin kiireistä, niin että minun on pitänyt vähän aikatauluttaa elämääni, että ehtisin heppaillakin. Hyvin olen kuitenkin suokkejani ehtinyt liikuttaa. :)

Tiistaina ratsastin Jetteriraksulla! Viime kerrasta oli vierähtänyt jo viikko, voi hyvänen aika. Siinä välissä olen pitänyt ratsastustunteja huidellut ties missä, pitää sitä olla vähän muutakin elämää! Ystäväni, äitini ja siskoni ovat sillä aikaa liikuttaneet Eemeliä ja Jetteriä.

Jetterin kanssa vaihtelin jatkuvasti tehtäviä heti ekoista käyntitehtävistä alkaen, jotta saisin sen keskittymään kunnolla. Tein käynnissä, avoja, sulkuja, pysähtymisiä, peruutuksia ja takaosan väistättämistä ulos ympyrällä, että sisäpohje menisi läpi Alun läpiratsastamisen jälkeen harjoittelin siirtymiä.  Fiilis oli oikein hyvä, ratsastin ns. oikein päin, sisäohja rennosti tuntumalla sahaamatta, mutta ulko-ohja tuki tehokkaasti ja teki pidätteet. Sain hirmu hyvän otteen Jetteristä, vaikka se tuntuikin olevan hirmu kiireinen! Energia muuttui kuitenkin eteenpäinpyrkimykseksi ja poljennaksi ylöspäin, mutta piti kyllä tehdä pidäte jos toinenkin... Muoto oli kuitenkin hirmu hyvä! Lopuksi hyppäsin hieman hurjan isoja 30 cm:n ristikoita ja 50 cm:n pystyä. Ponnistuspaikatkin sain ihan ite osumaan kohdilleen, mutta keikuin sitten varmaan vähän etukaarella... Ärsyttävää. Jetterillä oli kuitenkin kovin hauskaa. :) Tämä oli vasta toinen hyppykerta sitten sen kesäisen epäonnenpäivän.

Keskiviikkona Jetteri sai välipäivän, mutta torstaina lähdin naapurin kentälle parin kilometrin päähän tuuppaamaan suklaapoikaa. Samalla tuli mukavasti maastottuakin! Lunta kentällä oli jotain 30 senttiä, joten pidin työskentelypätkät lyhyinä. Jetteri liikkui tosi ihanasti ja nosteli jalkojaan korkealle ja pitkälle, mmmm. :) Sen tuntui niin energiseltä ja voimakkaalta. Kameramiehelle olisi tullut käyttöä! Kääntäminen oli vain hieman kankeaa paksussa hankessa. 

Naapurin kentällä

Kotimatkalta 

 Eemelin kanssa olen petrannut esteistuntaani keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikkona pysyin seitsemänkymppisissä helpoissa reiteissä, kun tuntui ettei tasapaino meinannut millään pitää. Torstaina äiti kävi maaastossa Emppu-sedän kanssa, ja perjantaina sitten harjoittelin lisää. Ravilähestymiset pikkuesteille olivat tosi hyvää mukautumistreeniä, ja kun sain Eemelistä otteen ja askeleet osuivat kohdilleen. Nostin esteitä, ja lopuksi vedettiin 70-90 cm rata puhtaasti ja tyylillä. Olin tyytyväinen, kun sain parissa tunnissa treenattua istuntaa niinkin paljon! :) Ja Eemeli on niin hyvä esteratsu. Sileälläkin se liikkui ravissa hyvin, myötäsi niskastaan, oli kevyt edestä ja käytti takaosaa. Osaa se liikkua vieläkin paremmin, mutta me hypättiinkin eikä tuupattu. :P

Tänään jouluaaton kunniaksi lähdettiin Marikan kanssa maastoon. Kami ontui hieman, joten annoin Marikan mennä Empulla ja minä otin maailman ihanimman ja kahelimman hevoseni Jetterin. Puettiin itsemme ja hevoset punaisen sävyihin, molemmille hevosille punaiset pintelit, Eemelille punainen huopa ja Jetterille viltti, kun menin ilman satulaa. Tungin hepparaukalleni vielä tonttulakinkin päähän niskaremmin alle. Oltiin kyllä tosi söpön näköisiä! :D

Joulumaasto sujui oikein mukavasti! Hihkuin ja kiljuin onnesta, kun laukkasimme lumisella pellolla, oli todella hauskaa. Lopuksi Jetteri vain kuumui vähän ravissa, mutta oli ihan asiallinen, kun annoin sen kävellä vapaasti sitä superkäyntiään. Jos sitä yrittää liikaa hillitä, se stressaantuu ja kuumuu vielä lisää... Mutta tänään oli tosi kivaa. Vilkutimme tonttuasusteissamme kaikille vastaantulijoille hymy perseessä ja levitimme näin joulumieltä. Saimme monet autoilijat hymyilemään ja vilkuttamaan takaisin. Hihi, pitäisi useamminkin tehdä noin! :)

Sumu nousi puolen päivän aikoihin maastoreissulla

Ihanaa joulua teille kaikille! :)

Bareback riding in räntäsade

Heräsin oikein "aikaisin" hevosten takia, tarkoitus oli ratsastaa Eemeli läpi, pitää Kamin vuokraajalle tunti ja hän olisi sitten vielä opettanut minua Jetterin kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun vuokraaja tuli kipeäksi. Sää oli mitä ihanin (kylmä tuuli, vuorotellen satoi räntää ja vettä, harmaa ja ankea päivä kerrassaan), joten liikutin vain Eemelin.

Hoidin Eemelin oikein rakkaudella, paijasin sitä ja "keskustelin" sen kanssa. Se on fiksu hevonen, se kuunteli minua korvat hörössä, kun käytin elekieltä ja tuttuja sanontoja (esim. herkku-sana on hyvä sana :D). Emppu oli hoitaessa oikein hyväntuulinen, aika erilainen kuin silloin, jos on vieraampia hoitajia. Silloin se näyttää hapanta naamaa, eikä jaksa aina seistä paikallaan. 

Korvat hörössä :)

"Ömömömömöm mennään jo kentälle Hellu"

 Satula jäi taas telineeseen turhanpäiväisenä kapistuksena, mutta pistin nivelet Eemelin suuhun. Oli hyvä valinta! Välillä Emppu painoi vähän ohjalle, mutta oli ravissa koko ajan hyvin kuulolla! Tein Eemelin kanssa perustyöskentelyä, hemmetin paljon voltteja ja ympyröitä, sekä takaosan väistättämistä ulos ympyröillä. Emppu oli hieno, se kulki suurimman osan ajasta alhaalla pyöreänä, vaikka sillä oli nivelet! Välillä se lähti puskemaan sisälle lapa edellä, mutta ulko-ohjalla sen sai takaisin tasapainoon. Kovin kevyt Emppu ei ollut kädelle, ja välillä se meni vähän etupainoiseksikin... Kuvat kertovat.

Laatu on aika järkky, kun satoi, ja vettä meni linssiin. Lisäksi koko päivä oli tosiaan hämärä, ja valo oli ihan hukassa.

Piti testata, pysyikö vanhus vanhuksen selässä enää pystyssä! Emppu seisoi hienosti, kun annoin sille käskysanan "seiso".

Kuolaimen allaaaa.... yllättävää, miten paljon Eemeli kuitenkin pystyy myötäämään niskastaan! :o

Laukassa ei ole vielä tietoakaan peräänannosta nivelillä ratsastaessa, vaikka hidas tahti kyllö löytyy.

Vaikka kenttä olikin aika sohjossa ja vetinen, alusta piti sen verran hyvin että kokeilin ottaa muutamia hyppyjä, kun kerran pistin suojatkin jalkaan. Ei ne mitään kauhean hienoja leiskautuksia olleet, kunhan olin kyydissä ja vähän myötäsin. Emppu meni ihan innoissaan esteille, hehe :D Ensin 50 cm:n pystyä pitkällä sivulla pitkällä lähestymisellä, ja sitten diagonaalilla pitkä lähestyminen ilmavalle seitkytsenttiselle.

Loppuraveissa pyysin Eemeliä vähän venyttämään askelta, ja kokeilimme vähän pohkeenväistöäkin! Käynnissä väistö sujui napakasti, mutta ravissa Eemelin askel ei vielä meinaa venyä kunnolliseen ristipoljentaan.

Surkea kuva pohkeenväistöstä...

Minä ja ahkera kameramies lähdössä maastoon loppukäyntien merkeissä :)

PS. Pidin illalla vielä puomitunnit parille nuoremmalle ratsastajalle, hevoset olivat oikein kiltisti. Olipa mukava opettaa kunnolla! :) Vaikka olin aika väsynyt, kummasti iloisten ja motivoituneiden hevostyttöjen seura piristi.

Empun pikaratsastus ja pikkujoulut

Eilen pidin ratsastustuntia kahdelle pikkuneidille, hevoset olivat ihan kiltisti. Varsinkin Jetteri oli oikea enkeli, mutta Eemeli jurputti vähän, niinkuin aina, kun se huomaa että ratsastaja on vähän kokemattomampi. Se taitaa olla vähän liian fiksu ja idiootti tuntihevoseksi, ainakin pienemmille ratsastajille... Ainakin sen kanssa ratsastaja oppii sisuuntumaan ja pistämään juntturaratsun kuriin.

Ratsastin ite Empulla vähän tyttöjen jälkeen. Melkein puolitoista viikkoa sitten oli viimeksi Eemelin selässä, ja sain sen parissakymmenessä minuutissa liikkumaan huikean hienosti ravissa! Tai itse asiassa se liikkui 90 % ajasta huikeasti. :D Haha. Se oli ihana. <3

Tänään on hevoskerhon pikkujoulut! Tulee aika jännää. :)

Elossa ja onnellisesti ratsailla

Eilen, lähes viikon sairastamisen jälkeen, olin tarpeeksi terve ja vieroitusoireita täynnä, että painuin kunnolla hevostelemaan. Koska Eemeli on Eemeli, eikä muutu ratsuna parempaan tai huonompaan suuntaan kuin ajan kanssa, valitsin alati ailahtelevan Jetterin liikutettavaksi. Tosiaan, usein on ollut viikkokin taukoa Eemelin tuuppauksessa, ja siinä välissä sillä on ratsastaneet kaikki aloittelijat ja maastohömppäilijät, joiden kanssa Eemeli on vaan mennä riekuttanut ihan onnessaan. Kun olen seuraavan kerran ratsastanut sillä, se liikkuu ja tottelee yhtä hienosti, ja jopa paremmin kuin silloin joskus! Jetteri sen sijaan ottaa heti hyviä ja huonoja vaikutteita ratsastajiltaan, ja siitä huomaa, että kuka sitä on viimeksi ratsastanut.

Hoidin Jetterin ihan onnessani, paijailin sitä ja pohdimme yhdessä elämän suuria kysymyksiä. Sille tulee välillä semmoinen ihana, ilmiselvä pohdintailme. Ratsastukseen valmistautumiseen kulutin epätavallisesti peräti reilun tunnin. Oman hevosensa kanssa täytyy olla muutenkin tekemisissä kuin vaan selästä käsin, ja pikainen kymmenen minsan harjalla hutaisu on aika köyhä yritys. Kyllä tuolla menolla saavutetaan hyvin  luottamus ja yhteys hevosen ja ihmisen välillä yms yms. :P

Keskityin perustyöskentelyyn Jetterin kanssa, taivuttelua ja temponvaihteluita siis, mutta menin myös paljon kolmen puomin sarjaa ympyrällä. Aluksi ratsastin napakat kulmat volttien ja taivuttelun lisäksi, jotta sain tampattua vähän hyvää uraa kentälle. Sain Jetteristä mukavasti otetta pohkeella, ei tullut sellaista suustaroikkumisfiilistä ollenkaan! :) Jetteri meni jo ennen ekoja laukkoja tosi hyvässä muodossa ja kuunnellen.  Töitä piti kyllä tehdä pohkeella ja istunnalla niin, että puhistiin kilpaa yhdessä. Ravissa puomisarja oli aluksi kohellusta, Jetteri loikki vain menemään yli. Lol. Pidätteillä se malttoi askeltaa nätisti. Laukassa askeleet eivät meinanneet osua ja uljas ratsuni kompuroikin niin, että sivustakatsojaa olisi varmaan naurattanut. Kun pari kertaa meni tosi nätisti, annoin olla ja työstin vähän laukkaa lisää. 

Loppuraveissa Jetteri oli niin hieeeeeno! Se oli koko ajan tosi kevyt edestä, täydellinen. Ja se jopa venytti itseään eteen-alas ihan hurjasti, turpa maahan asti, kun vain annoin ohjia. Hahaa. Oli ihan huippu paluu hevosen selkään, kun oli Jetteri alla! Tykkään siitä niin, vaikka se onkin semmoinen pölliäinen. <3

Pidin lopuksi vähän Kamin vuokraajalle tuntia, aiheena temponvaihtelut. Askeleen kokoaminen on Kamille vaikeaa, mutta herranjestas niitä lisäyksiä! Vitsailtiin vuokraajan kanssa, että ponihan liikkuu kuin Totilas konsanaan.

Joulumielellä kuumeessa #$¤?^Öprkl!

Näin eilen Emppua ja Jetteri ekaa kertaa kuuteen päivään! Oli kunnon vieroitusoireet, ei  pystynyt ajattelemaan muuta kuin niitä karvaturreja, ja piti pelata heppapelejä tietokoneella että helpottais... Melkein näin. :D

Olin alkuviikosta pari päivää poikaystävän luona, jonka jälkeen tulin heti kipeäksi. Kunnon kuume tuli, ja olin tosi heikkona... ja vieläkin. Neljäntenä sairaspäivänä jaksoin köpötellä talliin, ja paijasin ihan onnessani mussujani.  Eemeli esitteli ensin sitä perushapanta ilmettään, mutta kun laskin käteni sen kaulalle, naamio suli heti. Jetterikään ei ollut ensin huomaavinaan minua. Tarhassassa kuitenkin se lepuutti päätään olallani, kun minä rapsutin antaumuksella sen kaulaa. <3 On se ihana.

Jetteri (takana) kentällä ja Kami pikkutarhassa popsimassa tänään aamuheiniä.

Tänäänkin kävin katsomassa suokkeja tallissa, rapsuttelemassa ja vähän maastakäittelyä tehden, ennen kuin siskoni ja äiti lähtisivät ratsastamaan. Eemeli ja Jetteri ovat saaneet hyvin liikuntaa, kun olen tekstaillut ja soitellut ympäri kylää. Hikipäässä ovat hepparaukat juoksemaan! Hyvää on vain tehnyt, Jetterin "kipeä" jalka ei ole enää alkuunkaan kipeä, lukuunottamatta perinteistä nestepattia. Säären takaosassa ei sen sijaan ole turvotusta, mikä on tärkein asia!

Tarjan tallin "etuovi". 

Emppu tykkäs ku tulin katsomaan :))

Tänään on jo viides päivä kuumeessa! Alkaa vähän jo ärsyttää, miksen minäkin pääse hevosen selkään?! En ole ratsastanut viikkoon!  Ja eilen olisi ollut pikkujouluteemaiset seuraestekilpailut Nerkoolla, ja tänään vielä kouluvalmennnuskin! Tosi surkeaa. 

Heti kun tervehdyn, niin urakkaa riittää; esteet pitää kaivaa pois lumen alta, ja jatkaa hyppäämistä Eemelin ja Jetterin kanssa. Ensi perjantainana 16.12. Nerkoolla olisi Antti Jauhiaisen estevalmennus, johon voisi osallistua Empulla! Saa vain nähdä, miten ehdin tästä tokeentua... 

Luminen kenttä

Mulle sopiva ratsu. :P Ihanan paljon lunta.... 

Lunta ja Jetterin tuomionhetki! :o

Yöllä oli satanut "hurjasti" lunta! Tuisku jatkui koko päivän, mutta lähdimme Marikan kanssa siitä huolimatta naapurin kentälle heijastinliivit päällä. Menin Eemelillä, ja toki ilman satulaa. :D Kotimatkalla perse vähän puutui, mutta ei minulla heittänyt tasapaino kertaakaan.

Pihalta otettu kuva

Autoja tuli aika vähän vastaan lumisella tiellä. Kentällä aloitin ravityöskentelyn oitis. Eemeli oli ihan hassu; eptavallsien vetreä ja herkkä! Ehkä olympioilla vaikutusta? Tosiaan tuntui, että piti kikkailla, eikä vain yrittää hillitä sen juoksuhaluja. Eemelipappa oli tosiaan herkkä, HERKKÄ. On aikoihin eletty, kun tuommoistakin kokee! :D Ihan helpolla en saanut sitä tällä kertaa pyöristymään, kun piti olla niin tarkkana, mutta useasti se liikkui pitkiä pätkiä upeassa muodossa pyöreänä. Mmmmh. :) 

No entä se laukka? Marikan kanssa vahdattiin toisiamme, minä kyttäsin, menikö Kami kaksitahtista laukkaa, ja Marika Eemelin muotoa. Ensin Emppu vähän kaahasi, mutta kun sain sen lyhentämään askelta, se oikeasti laski kaulaa ja pyöristyi vähän. Monta kertaa. Hallelujaa. :D Ikinä ei ole noin hyvin liikkunut laukassa! Marikan mukaan luotiviivaan oli vielä hieman matkaa, mutta tuo oli jo tosi hyvin, kun ottaa huomioon Empun ahtaan niskaan. Olipas hieno heppa!

Kotimatkalla Eemeli ravaili tapansa mukaan reippaasti ja iloisesti tiellä, ja pienessä ylämäessä se alkoi itse hyvin nätisti tarjota laukkaa . Minä toppuuttelin ensin nauraen, mutta toteutin sitten Empun pienen pyynnön. Painoin pohkeet kylkiin, ja Eemeli nosti hyvin pehmeän ja rauhallisen laukan. Hassu hevonen. Vielä enemmän nauratti, kun noukin lehden postilaatikosta, ja Eemeli tökkäs turvallaan laatikon puoliksi pois paikoiltaan! Kami sai sätkyn, ja kun vielä tuli autokin sen takaa, niin Marikaa ei kauheasti naurattanut. Eemeli vain seisoi pokkana... :D On se aikamoinen persoona. Mitään ei onneks sattunut, ja postilootakin saatiin korjattua.

Sitten liikutin Jetterin, Marika suostui ystävällisesti kuvaamaan. Tuli huonolaatuisia kuvia, oli jo sen verran hämärää. Videoklippejäkin tuli, mutta pitää oottaa, että saan ne. Aloitin perustaivuttelulla, vähän tein avoa ja pohkeenväistöä ravissa. Oli välillä taas vaikeaa Jetterin kanssa, mutta hetkittäin ratsuni liikkui tosi kauniisti! Minun asentoni ei ollut koko ajan niin kaunis... Tuossa Wintec-satulassa oli vaikeaa pitää pohje oikeassa paikassa, mikä varmaan johtui romaanista, joka kallisti satulaa eteenpäin.

Huom. jalka

Satulan sentään laitoin selkään, ja vieläpä Wintec-yleissatulan, sillä halusin testata, miten Jetteri hyppää pitkän tauon jälkeen. Viimeksi se ylitti esteitä silloin suloisenkarvaana heinäkuun päivänä, jolloin se jäi kahden kuukauden sairaslomalle. Tänään Jetteri ei ihmetellyt juurikaan, ihan iloisesti, mutta ei nyt ihan hurmiossakaan tullut esteille. Se loikki aluksi ihan mistä kohdin sattuu, mutta kun otin siitä enemmän otetta ja määräsin ponnistuspaikan, sujui paremmin. Istunta vaan... eehehee. Aluksi muutama kerta ristikkoa, sitten 50 cm pysty vinolla tiellä. Loppuverkat sujuivat asiallisesti, suklaapoika tuli ihan hikeen. Oli hyvä treeni, vaikka ei ollu helppoa.

Hyvin saa selvää! :D

Rakastan istuntaani. Jetterin selässä on vaikea pysyä tasapainossa.

 Jetterin etunen tuntui hyvältä ratsastuksen jälkeenkin, hienoa! Kylmäsin jalat tuommoisilla erikoisilla suojilla, joiden sisään pystyy laittamaan lunta tai vaikka jääpaloja.

Siinä meni sitten vajaat viisi tuntia hevosten kanssa... kun vielä siivosin karsinat ja siistin tallin (olen lahjakas sotkemaan paikat). Loppuilta menikin sitten rattoisasti sisällä istuen!

Jetterin hoivailua ja tallielämää kuvina

Eilen pidin tunnin Emma A:lle, estetunti Eemelillä! Olin suurut kentän kovuutta etukäteen, ja meinasin muuttaa estehyppelyn tuuppaustunniksi, mutta ihme tapahtui, ja jääkenttä muuttui kuravelliksi. Jes. Pystyipähän hyppäämään. Pistin Emman harjoitteleen Empun kanssa istuntaa in-and-out-sarjalla, puomi ennen pystyä ja siinä välissä toinen, ennen toista pystyä. Myötäystä parannettiin, istunta ja hyppyrutiini ovat Emmalla jo hyvin hanskassa. Uskalsin antaa hänen hypätä trippeliä 70 cm:n kokosena, ja useampia ysikympin pystyjä ja oksereita. Oikein hyvin sujui, Eemeli oli tosi innoissaan kun sai hypätä oikein kunnolla!

Tunninpidon jälkeen ratsastin Jetterillä koulua ilman satulaa. Meni jonkin verran vänkäämisen puolelle, minulla taisi olla taas liian kova käsi, ja jäin vähän vetämään Jetterin päätä alas. Eihän se niin mene. Jetteri kuitenkin taipui hyvin, ja kuunteli sisäpohjetta, ja teki hirmu reippaat pohkeenväistöt ravissa! Hieno. Laukka tuntui vähän tökkivältä aluksi, mutta välillä Jetteri liikkui oikein hienosti. Hetkittäin se oli myös ravissa kevys kädelle, ja tuntui oikein hyvältä. Mutta hetkittäin on liian vähän. Yhyhyhy, ei auta itkeä. Pitää ensi kerralla pitää keveämpi käsi, varsinkin pehmeä sisäohja. Ratsastajan vika se on aina, kun ei suju, ja varsinkin Jetterin kanssa.

Sotkuinen satulahuone, Jetteri odottaa puunattuna karsinassaa pleksilasin ja kalterien takana.

Satulahuoneen ovessa oleva kyltti

Tänään ajattelin ratsastaa molemmat hevoset, ja päätin aloittaa Jetterin kanssa tuuppauksesta. Hain pojan pimeältä ylälaitumelta, ja menimme yhdessä tarkastamaan kentän kuntoa. Pohja oli selvästi kovempi kuin eilen... Sitten kun vielä Jetterin pintelit ja patjat olivat likaisina ja jalasta oli kulunut kauniisti kaikki karvat pois isolta alueelta, päätin jättää ratsastuksen siihen. Siitä "kipeästä" etusesta on kulunut takaosasta karvat tosiaan pois, ja vaaleanpunainen iho on paljastunut. Vereslihalla tai kipeä se ei ole, mutta altis hankautumaan rikki. Klups. Tuossa paljaan ihon ympärille oleva sininen väri on haavasuihke Terramycinin jäänteitä.

Harjasin Jetterin kuitenkin rakkaudella, ja paijasin sitä. Se on niin söpö tunkiessaan pään syliin! Kun kyykistelin jotain sen edessä, se painoi otsansa rintaani vasten, ja puhalteli siinä hiljakseen, kunnes lopulta taputin sitä kaulalle ja nousin itse ylös. Niin suloinen pikkunen. <3 Ja vähän potilaskin vielä. Aww.

Teinpä sitten kentällä vielä seisomisharjoituksia Jetterikullan kanssa. Pystyin hyvin kävelemään 15 metrin päähän kameran kanssa, kun olin antanut käskysanan ("seiso!") ja ottamaan sitten rauhassa pari kuvaa, ennen kuin palasin Jetterin luo palkitsemaan sitä porkkanalla. Tästä tempusta on ollut paljon hyötyä. Pidän lähes aina karsinan ovia auki hoitaessani heppojani, ja jos vaikka hyppään yksin esteitä, voin rauhassa nostella puomeja, kun ei tarvi pitää ohjia toisessa kädessä.

Siinäpä möllöttää

Harja ja kentän valo

Nana oli yleisönä (häiritsemässä) :P

Eemelin ratsastin sitten ihan "kunnolla". Annoin periksi itselleni ja jätin satulan roikkumaan telineeseen. Tosiaan, minä tykkään paljon enemmän ratsastaa suokkieni paljaassa selässä kuin satulassa! Aina vähän tekisi mieli jättää se painava ja turha kapistus pois, mutta kun sitä pitää käyttää kilpailuissa. Pärjään hyvin ilmankin joka tilanteessa, ja tasapaino kehittyisi entisestään, jos käyttäisin satuloita vähemmän. Kun kisaankin niin harvoin, niin voisin antaa itselleni enemmän vapautta, ja hevosille siinä samalla. Minusta voisi tulla intiaaniratsastaja. Wuhuu! Mutta sitten en osaisi mennä enää satulalla. :D

Eemelillä käytin taas niveliä, pyörittelin sitä enimmäkseen ravissa kentällä. Laukkaakin otin pidemmän pätkän; aluksi meinasi olla aikamoista kaahausta, piti tehdä reippaita pidätteitä, että vauhti pysyisi kasassa. Toinen kierros olikin sitten alkukaasuttelujen jälkeen paljon rauhallisempi. Herra jopa hieman kokosi itseään laukassa, ja huom. nivelkuolaimella!

Ravissa Emppu pyöristyi vain välillä oikein nätisti, mutta oli hyvin kevyt kädelle. Tunnen pientä ylpeyttä sanoessani, että kukaan muu ei ole ainakaan vielä saanut tuota hevosta liikkumaan noin. Välillä tuntui, että onkohan se hermoheikko ja herkkä Jetteri tässä alla, eikä se jyrän oloinen ex-ravuri? Pohkeenväistöä harjoittelin jopa ravissa. Oli aika tankea verrattuna Jetteriin, mutta tuli sieltä hyviä väistöaskelia sopivan suoralla rungolla!

Kohta harjataan ja sitte ratsitaan!

Jättiläiskannukset, ratsupoliisi-isäni vanhat. Joskus testasin Eemelin kanssa juvin vuoksi ja varoen, eipä se paljoa niistä välittänyt, mutta eipä niitä sen kanssa tarvikaan.

Lopuksi vielä kuva ratsastuskentästämme lamppuineen, pistän tuon varmaan tallimme kotisivuille. Tuo punamusta ratsukko on team Emma&Kami, Kamin vuokraaja on siis treenaamassa ratsuaan. Kentän laput ovat tosi hyvät, ehkä kuvastakin huomaa! En ymmärrä, miten selvisimme viime talvena pelkän kurjan työmaalampun valossa! Sitä edellisenä vuonna meillä ei ollut kenttääkään, joten pimeinä arki-iltoina piti käydä vain maastossa köpsöttämässä otsalampun valossa, tai sitten ei ollenkaan. Oli se silloin kyllä aika puskailumeininkiä sillon joskus...