Tämä on vaikeaa, mutta se on haaste, jonka aion voittaa

Masentaa, en saanut kyytiä kisoihin, niin se niistä sitten... :( Angst. Aamulla heräsi niin iloisena ja lähdin siivoamaan karsinoita ja aitaamaan pellolle uutta (ja syksyn viimesitä) laidunta. Sitten tein hyvässä uskossa Empun kanssa palauttavan treenin päivällä, paljon taivuttelua käynnissä ja ravissa, siirtymisiä ja hieman laukkaa. Oli kiva poika, ei ollut kankea, mutta puolen tunnin ratsastus pisti jo reidet huutamaan... Auu. Ihan kuin jalat olisivat olleet painavaa kiveä tai jokin betonijärkäle olisi ollut niiden päällä. Tuttu tunne?  

Sitten pistin suoraan Jetterin kuntoon. Se oli kiltisti kuten aina, välillä se oli tosi söpö katellessaan harjausoperaatiotani. En tehnyt Jetterinkään kanssa mitään kovin ihmeellistä... siirtymisiä nyt treenasin jonkin verran, mutta ois pitänyt tehdä enemmän. Älytöntä miten tuo hevonen on herkkä! Jos sen haluaa oikeasti pyöreäksi, pitää istua 100 % oikein ja käyttää juuri oikeanlaisella tekniikalla ja paineella apuja. Välillä meinaa ihan ärsyttää, että hemmetti, miksi minä en osaa ratsastaa tarpeeksi hyvin!? Jetteri on tiukka opettaja, mutta se kyllä palkitseekin, JOS ratsastajaa oppii jotain. 

Tuossa jotain kuvia, oli hämärää, niin täytyi käyttää salamaa. Marikan ottamia!