Jetterin tuuppausta kuvina

Lauantaina tosiaan pidin sen tunnin eräälle pikkuneidille Eemelillä, ja iltapäivällä lähdin Marikan kanssa sille hemmetin pitkälle maastolenkille. Oikeasti, en ole varmaan ikinä ratsastanu niin pitkään yhteen putkeen! Matkaa kertyi lähes 20 kilometriä vähän vajaassa kolmessa tunnissa. Minä pistelin menemään ilman satulaa, ja nyt tuntuu kyllä selkälihaksissa!  Seikkailimme ihan oudoilla korpiteillä (kiitos Marikan ;D), ja melkein sattumalta päädyimme tutulle reitille (kiitos minun ;D). No ei, meillä oli tosi hauskaa. Ravasimme paljon, ja laukkaakin mentiin moneen kertaan. Eemeli ja Kami jaksoivat hyvin pitkän reissun, vasta lopuksi otetut pitkät laukat pistivät ne kunnolla hikeen. Kun palasimme kiertotietä metsän läpi, sattui vaaratilanne ryteikössä: Kami astui kuoppaan, ja hyvä ettei kaatunut ja katkonut jalkaansa! Onneksi siinä ei käynyt mitään...

Tänä aamuna lagailin vaan, kameran asetuksia säätäessä otin kuvia kirjahyllyni hevososastosta, joka on täynnä aarteita:

Sitten kun sain revittyä itseni johonkin hyödylliseen hommaan ulos, kamera lähti toki mukaan.

Saksanpaimenkoiramme Nana; "Ota kiinni jos saat!"

Marikakin tuli pommiinnukkuneena ratsastamaan heppansa ja minä saapastelin ympäri kenttää ja kiljuin ohjeita. Oli kauhean kylmä tuuli, minulla oli tuulitakin lisäksi vielä talvitakki päällä, ja silti olin ihan jäässä... Muuten, näillä näkymin Marika ostaa Kamin, ja se jää meille! Ihanaa, Kami jää tänne ja saa pysyvän kodin, eikä sen lahjat valu hukkaan! Marika antoi luvan käyttää sitä tunneillakin silloin tällöin. Tässä vielä tyylinäyte tämänpäiväiseltä koulutunnilta:

Eemeli vaan myhäilee kun kaverit joutuvat töitä tekemään...

Sitten oli minun vuoro mennä hevosen selkään. Sain suostuteltua pikkusiskoni kuvaamaankin!

Jetteri-idiootti oli tuulisen syyspäivän villiinnyttämänä ottanut huolestuttavan reippaita ravi- ja laukkaspurtteja, joten pistin sen talliin, kun olen niin huolissani sen jalasta. Eemeli-pappa siinä vaan oli  villitsemässä potilasta lisää.  Olin kuitenkin hyvilläni katsoessani hetken Jetterin juoksentelua, sen meno näytti tasaiselta eli eipä näyttänyt ontuvan!!! :D

Uskaltauduin luottavaisin mielin selkään. Tein ihan perustyöskentelyä käynnissä, melko pitkällä ohjalla, tavoitteena saada Jetteri keskittymään ja venyttämään itseään eteen-alas. Tietty se hangoitteli vastaan välillä (perus-Jetteri...), mutta kun taivuttelin sitä paljon ja kilteillä käsillä ratsastin sitä, se teki oikeasti töitäkin! Raviakin työstin pari ympyrää niin, että kipeä jalka oli ympyrän ulkoreunalla. Aluksi se meni sillä asenteella, että riittää että pistää jalkaa toisen eteen, mutta eiiiiii... Parin ympyrän jälkeen pojan takaosa alkoi toimia, selkä nousta ja kaula laskea. Aah. :) Ja minä nautin. Enkä sitten yhtään keskittynyt istuntaan, kantapäät olivat ylhäällä koko ajan ja kädet siellä etukaaressa kiinni, niin kuin kuvistakin näkee! Lopuksi tehtiin vähän peruutusharjoituksia, se peruutusvaihteen päälle saaminen on vaikeaa. Jetteri ei tiennyt, että pitääkö sen lähteä eteen vai taaksepäin. Mutta sekin sitten selvisi.

Yhteensä ratsastin vain puoli tuntia. :( Jetteri ei selkeästi ontunut, mutta sen käynti tuntui välillä hassun keinahtelevalta, joten ei se tervekään ole. Saa siis vielä lomailla... Nyyh. Kylmäsin sen jalkaa parikymmentä minuuttia vedellä (ja palellutin itseäni samalla vielä lisää), ja Jetteri sai siinä mutustaa ruohoa. Miten odotankaan, että pääsen ihan kunnolla ratsastamaan suklaapojalla, se on ihan liian... ihanaa. Koukuttavaa. Ärsyttävän vaikeaa, kutkuttavan haasteellista. Mahtavaa.

"Hei vähä jänskää, kato mikä tuolla on!"

Peruutus

Peruutusta lisää 

Kiitos Jetteri ♥