Tuuppailua ja suklaapojan kuulumisia

Eilen oli tosi piristävä sää: koko ajan satoi vettä, ja päivä oli tosi harmaa ja ankea... Rankan koulupäivän jälkeen ei oikein huvittanut lähteä kylmettämään itseään ja tappelemaan hevosen kanssa. Mutta kun lompsin hakemaan ratsuani laitumen perältä, ajattelin, että se on menoa nyt. Eemeliähän minä taas tuuppasin, lähdin naapurin kentälle parin kilometrin päähän. Maantiellä tuli kaksiperävaunurekka takaa kahdeksankympin alueella. Hehe. Minuun tietenkin iski vähän jännitys, mutta Eemeli otti vain pari hillittyä väistöaskelta ojaan, ja katsoi, kun valtava rekka jyristeli kovaa ohi parin metrin päästä. Ja ohjat olivat koko ajan löysinä. Hemmetti Emppu! Aika rohkea jätkä!

Kentällä sitten ravia ja laukkaa säädin. Ravissa Eemeli-pappa kylki koko ajan pyöreänä muodossa! Koko ajan, niin volteilla kuin suoralla urallakin. Herranjee. Laukassakin sain sen hieman hakemaan muutaman askeleen ajaksi! Paljoa en laukassa uskaltanut vaatia, ettei menisi harjoittelu liian totiseksi. Mutta hyvä alku, olin hyvin tyytyväinen. Taputtelin ja höpötin Eemelille koko kotimatkan ajan, miten hyvin se oli tehnyt. Sadekaan ei haitannut siinä vaiheessa enää yhtään.

Tänäänkin sitten pursusin intoa, kun nappasin koulun jälkeen riimunnarun koukusta ja lähdin hakemaan Jetteriä laitumelta. Wuhuu! Ratsimaan suklaapojallani! Jetteri vaikutti omalta iloiselta itseltään, tuli laitumellakin suoraan luokse. Täpinöissäni harjasin sen, ja puin sille sen ihanan Stübbenin koulusatulan vaihteeksi.

Päätin mennä pelkästään käyntiä, ja aloitin Jetterin pyöreäksi ratsastamisella. Aluksi sillä oli keskittymisvaikeuksia, ympärillä kun tapahtui kaikkea tosi jänskää. Sisäpohkeella muistuttelemalla sain sen huomion kiinni, ja ensimmäisten avotaivutusten jälkeen se kulkikin rennosti työskennellen rennolla ohjalla. Avot Jetteri osaa tosi kivasti, mutta sulkutaivutus on sille uusi asia. Lopuksi sainkin sen siirtämään takaosaansa sisäänpäin etuosan kulkiessa uralla. Ja poika kulki niin hienosti, niin hienosti. ♥

Lopuksi kävin kävelemässä märällä yläpellolla maastoesteenraatojen seassa. Vettä oli satanut viime päivinä niin kauhean paljon, että pellon nurkkaan kasvanut pieni lampi. Ohjasin Jetterin siihen kahlailemaan, ja se kuopi innoissaan vettä.

Taluttelin Jetteriä myöhemmin uudelleen lätäkössä, kun se kerran siitä niin tykkäsi.

Kylmäsin sitten sen jalkaa, vähän eri tavalla kuin tavallisesti. Letkulla suihkuttamisen sijaan pistin sen koiven isoon peltiseen vesisaaviin jäähtymään. :D

Ei hermoraukka poni ollutkaan niin hermoraukka, ongelma oli vain jalan sijoittelu vesisaavissa. Kyllä se sitten seisoi hyvin kiltisti ja tyyyväisenä sen 10 min! Huomaa uudet päitset!

Outo ruununraja is back. Ei se sitten ollutkaan kadonnut, katsoin vain huolimattomasti silloin kengityksen yhteydessä. Alla on kuva myös erikoiskengityksestä.

 

Muovi/kangasluiska kavion ja kengän välissä = iskarit :)

                                                                                                                                                                                       Sitten vielä jotain posetuskuvia. :)

                         

Syksy...

Love u.