Emppupitoinen viikonloppu

Lauantaina mielessäni soivat jo tuomion kellot, kun hain Jetteriä laitumelta juoksutettavaksi. Olin ihan satavarma, että ontuu, käynnissäkin liikkui niin hassun keinuvasti. Mutta eiiiiii! :) Selvää ontumista en ainakaan havainnut. Käynnissä näkyi kuitenkin selvästi, että vasen, kipeä jalka irtosi maasta hitaammin, kuin oikea. Sen takia Jetteriltä meinaa koko ajan lähteä tästä kipeästä etusesta kenkä, kun takajalka ehtii välillä astua kengän kannoille. Laitumella pidän sillä kumiputsia ja neonpreenisuojaa etujalassa. Huomenna pitäisi kengittäjän tulla laittamaan jonkin sortin erikoiskengitys, ja ehkä sitten alan ratsastaa Jetteriä... hope so.

Eemeliä olen ratsastanut ahkerasti viime päivinä, ihan luksusta! Viime viikkoina on ollut niin paljon menoa ja tuntilaisia, etten ole itse päässyt juurikaan Empun selkään. Silloin perjantaina ratsastin sillä koulua ja esteitä, kuten viime postauksessa kirjoitin, ja lauantaina kävin kunnon parin tunnin maastolenkillä.

Oli aika täydellistä menoa. Aurinko paistoi, sää oli mukavan lämmin, ja puut olivat muuttuneet vihreästä keltaisen, oranssin ja kullanruskean väreihin. Aaah, miten kaunista! Eemeli oli oma itsensä, viksu ja satavarma maastoheppa. Olin niin hyvällä tuulella, että annoin Eemelille välillä vapautta päättää itse vauhdista, ja annoin sen viilettää laukassa kivoissa ylämäkipaikoissa.

Sunnuntaina hyppäsin sillä. Menin samantapaista rataa kuin perjantainakin, tällä kertaa esteiden korkeus oli vain 70-90 cm. Aluksi taas tuntui että nyt sujuu, pääsin hyppyihin mukaan ja hyvät reitit tuli, mutta lopussa pitkän sivun pysty-okseri-sarjalle tultiin aina joko liian pitkällä tai lyhyellä askeleella. Ärsytti, huonon välin olin mitannut! Meni se sitten viimein, jee jee. :P Minä vaan olen aina se, joka vamettaa. Onneksi sentään Eemeli  hyppäsi rehdisti ja ihan innoissaan, niin kuin aina, ja pyöristyi hienosti ravissa!

Ja tänään yhä vaan parani Eemelin osalta! Ikinä ei ole Eemeli mennyt niin hienosti! Ratsastin Eemelillä parin kilometrin päähän naapurin kentälle, ja tuuppailin sitä. Ravissa meni suurimman osan ajasta hyvässä muodossa, pyöreänä, ja moneen moneen otteeseen kokosi itseään ihan tosissaan. Laukkaa ratsastin ympyrällä, ja sain papan pyöristymään siinäkin peräti kokonaisen askeleen tai parin verran, kunhan lyhensin laukkaa tarpeeksi ulko-ohjalla ja pidin sisäkäden rennossa liikkeessä, pohje toki mukana. Ravissa Eemeli kulki etuosa keveänä ja oli hirmu kevyt kädelle, kuunteli istuntaa siirtymisissä ja minä olin ihan ekstaasissa. Se oli ratsastuksen iloa parhaimmillaan!

Paluumatkalla talutin Eemeliä omaa pientä kotitietämme pitkin reilun kilometrin pihaan asti. Eemeli huiski kovasti hännällään ja oli muutenkin aika vaikeana siinä. Tutkin jos sitä olisi joku ötökkä purrut nivusista, mutta ei näkynyt mitään. Tajusin lautasen päällä käppäilevän hirvikärpäsen vasta, kun Eemeli veti itsensä ihan mutkalle ja kosketti turvallaan lautasta. En tiedä, yrittikö Eemeli epätoivoisesti rapsuttaa itseään vai oliko se niin älykäs, että näytti minulle missä häiritsijä ryömi! Menin sitten siihen viereen, ja noukin kärpäsen pois. Eemeli oli hupaisa, kun se huusi ilmeellään että "RAPSUTA!!! SIITÄ SIITÄ JUURI!" :D No minähän rapsutin, ja Eemeli vaan huojui siinä onnessaan ylähuuli pitkänä.

Eemeli-setä

Illalla paijailin vielä Jetteriä, ja huomasin sen ruununrajassa jotain epätavallista. Valkea ruununraja oli kipeässä jalassa epätavallisen leveä, outoa! Ja juuri kipeässä jalassa? Taitaa huomenna kengittäjä saada yhden kysymyksen...

Terve jalka

Outo ruununraja + kipeä jalka

 Annoin sitten vielä iltasapuskat Eemelille, Jetterille ja Kamille. Hevoset saivat oikein erikoisaterian, olimme saaneet naapuriltamme runsaasti omenia! Hevoset on kyllä aika helppo tehdä onnellisiksi. Ruokaa vaan nenän eteen, ja ne ovat taivaassa. :)

Jetteri lempiasennossaan karsinassa: tyhjään seinään tujottelua takamus kiinni ruokakupissa!