Memories on the film

Tänään taas leikin ratsastuksenopettajaa kentän laidalla! Eemeli joutu vähän kovempitasoiseen koulurääkkiin; "vain" ympyrällä ratsastusta. Ai helppoa, hä?!!! Yritähän pitää suokinjunttura lyhyessä ravissa ja sievästi asetettuna, pitää ohjat "oikein päin" (yllättävän vaikeaa) ja säilyttää hallittu ja oikeaoppinen istunta + kaikkea pikkusäätöä... Ratsastus on aika monimutkaista. Mutta ehkä juuri siksi niin palkitsevaa.

Viikonloppu menee kanssa tuntienpidossa ja kokeisiin lukiessa. Onneksi ne hemmetin yo-kirjoitukset on nyt ohi! Wuhuu! :D Menivät aika kohtalaisesti, läpi ainakin. Ite pääsen sitten kans ratsimaan, huomenna maastoon Marikan kanssa ja sunnuntaina Jetterillä! 

Tässä vähän syysfiilistelyä: Jetteri ja Emppu revittelemässä syksyllä 2010. Klippi on osa minun ja kaverini videoprojektia. :) Laatu on kyllä tosi surkea!

Tässä taas varsinainen video; kuvaus ja editointi ovat Sadun käsialaa. Anteeksi kömpelö ratsastukseni, vuoden vanha video. Välillä Satukin pääsi ratsaille!

Pistänpä huvin vuoksi jotain kunnon kouluratsastusta... Itellä tulee melkein tippa silmään, kun katson tätä! :D

Videossa siis ratsastaa Edward Gal "ihmeoriilla" Moorland's Totilaksella Aachenissa, kultamitalin saavuttaen. Maailman parasta ratsastusta siis.

Abiturientin elämää

Huh huh vaan. Viime päivät ovat olleet hyvin kiireisiä ja täynnä kiirettä, henkisiä ponnistuksia ja ihania hetkiä hevosten kanssa.

Eilen alkoivat tämän abiturientin ylioppilaskirjoitukset pitkällä matematiikalla, ja paineet olivat aika kovat. Aika kelvollisesti koe kuitenkin sujui! Tänään oli sitten koko päivä pelkkää kemian kertaamista koulussa, ja huomenna on sitten kemian kirjoitukset...

Hyvä että hevosille on jäänyt aikaa kaiken hullunmyllyn keskellä. Tiistaista tuli ahkeran matikanpänttämispäivän sijasta todellinen heppailupäivä, ihan vahingossa! En ymmärrä yhtään, että miten... :D Aamulla innostuin lähtemään äidin mukaan lomittaanaan "naapuri"tallin hevosia. Oli muuten ehkä maailman pienin poni siellä, shettis Ra-Pe Nekku! Sen tarhakin muistutti enemmän koiratarhaa kuin heppa-aitausta. Hyvänen aika, miten söpöä. :)

Kun kauhea rankkasade hellitti keskipäivällä, lähdin hevosia liikuttamaan. Jetterin kanssa oli tosi ihana ratsastus, pienestä alkuhangoittelusta huolimatta. Ravissa ja käynnissä Jetteri pyöristyi upeasti, ja venytti itseään eteen-alas. Muuten askellajit tuntivat hyviltä. mutta sitten vasemmassa kierroksessa ravivolteilla Jetterin varoi laskemasta liikaa painoa vasemmalle etuselleen. Eli ontui. :( Voi rähmä... Ratsastus loppui muuten hyvillä mielin. 

Runsaan käyntitreenin lomassa olen tehnyt syväanalyysiä Jetterin ratsastettavuudesta; se...

a) keskittyy ihan tosissaan 100 % ja menee kauniisti ja hyvässä muodossa ♥ 

b) yrittää keskittyä, mutta ei pysty rentoutumaan  ratsastajan liian karkeiden apujen vuoksi :P 

c) ei keskity ja mennä töpsöttää/kaahottaa oikein iloisena eteenpäin pää ylhäällä

Eemelillä ratsastin koulua kanssa, laukannostoja ja pohkeenväistöä. Edistyttiinkin! Poika väisti liiankin innokkaasti käynnissä, ja ravissa etuset ja takaset astuivat nätisti ristiin hevosen kulkiessa pyöreänä kuolaimella. Hyvä poeka! Kamikin oli tarkoitus liikuttaa, mutta sitten alkoikin jo heppakerho. 

Eilen oli se hulinapäivä. Olin henkisesti poikki matikankirjoituksista, ja lähdin maastolenkille Emppu-sedän kanssa tuulettamaan päätäni. Olisinpa tajunnut ottaa pokkarikameran mukaan! Oli niin kaunista! Taivaan värit vaihtelivat oranssista lilaan, ja ruska oli parhaimmillaan. Seikkailin Eemelin kanssa vaikka missä! Vihreän kesantopellon keskelle oli kasvanut eilisen kaatosateesta iso ja puoli metriä syvä lampi, jossa annoin Empun kahlailla. Aarniometsän keskeltä, vanhan kärrytien varrelta löysimme noidan asunnolta näyttävän pikkuruisen autiotalon mökin piharakennuksineen, jonka ovi oli (harmi kyllä) lukossa. Pitää mennä joku päivä tutkimaan paikkaa tarkemmin. Joka paikassa oli hhurjasti vettä, ja pieni Hanhipurokin tulvi hurjasti kohisevana pikkukoskena. Urhea ratsunikin hieman mietti, ennen kuin rohkeni loikata (siis lyllertää) siitä yli.

Tänään olisi vuorossaestetunnin pitoa ystävilleni Emmalle ja Henna-Riikalle Eemelillä ja Kamilla. Jos nyt kaikki sujuisi hyvin, niin Kami jää meille! Toivoa on, mutta myös mutkia matkassa... Toivotaan kaikki parasta.

Tässä vielä jotain randomeita kuvia:

Jetterin jouhia; mullekin tämmöset värit tukkaan!

Pusu? :*

Harjasin vaihteeksi ulkona pihlajassa

"Hyvä jätkä"

Peräänantaen - erikoispostaus

Mistä lyödään vetoa ettet jaksa lukea tätä?! Okei, ei mistään. Kukaan ei lyö ikinä minun kanssa vetoa... :P Tästä aiheesta on kirjoitettu kirjojakin. Tässä tämmönen romaani.

Erikoispostaus, aiheena peräänanto, sillä tavalla kuin minä sen ymmärrän Kyra Kyrklundin ja kouluratsastajaystävieni opetuksista. Jos jaksat lukea tämän teoriapaketin loppuun asti, saat ainakin jonkintasoisen käsityksen, mikä se hemmetin peräänanto on ja miten se "tehdään". Voi olla, että et ole samaa mieltä kanssani. Jos ristiriitoja löytyy, keskustellaan, eli pistäpä kommenttia!

MIKÄ SE PERÄÄNANTO ON?

Vastaus: No katso.

Kuva: coyoteridgesporthorses.com/sires

Yllä olevassa kuvassa ravaava Harmony's Rosseau kulkee rehellisessä, aidossa peräänannossa. Se liikkuu rennosti, myötää selästään, kaulastaan, niskastaan sekä suustaan, ja takajalat askeltavat syvälle rungon alle. Hevonen näyttää liikkuvan ikään kuin ylämäkeen, etuosa kevyenä, ja lisäksi hevosen nenäpii on luotiviivalla. 

Voi myös sanoa hevosen liikkuvan pyöreänä tai muodossa. Näitä kolmea käsitettä käytetään silti aika sekalaisesti... Joten ota nämä seuraavat määritelmät silleen suuntaa-antavasti! 

On olemassa monenlaisia muotoja. On korkeaa muotoa, eteen-alasvenytystä ja kaikkea siltä väliltä. Kaikilla hevosilla on erilaisia muotoja, mutta kaikki hevoset eivät taivu korkeaan muotoon. Mutta kun yleensä puhutaan muodossa kulkevasta hevosesta, tarkoitetaan hevosta, joka liikkuu kuolaintuntumalla, työskentelee hyvin takajaloillaan ja kuuntelee ratsastajan apuja, mutta ei välttämättä myötää niskastaan yms., mutta ei kuitenkaan ole ihan kuolaimen yllä. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa hevonen liikkuu muodossa, mutta ei läheskään peräänannossa.

Kuva: valkeapilvi.net

Pyöreänä kulkeminen on aika laaja käsite, ja siihen kuuluu paljon erilaisia hyviä muotoja, joista yksi on peräänanto. Tässä on kuva, kun Eemeli liikkuu pyöreänä (huomaa etupainoisuus):

Hevonen voi myös venyttää itseään eteen-alas ja liikkua matalassa muodossa, kuten alla olevassa kuvassa (kaula vaakatasossa tai jopa sen alapuolella, selkä ylhäällä):



Kuva: er-veller.blogspot.com

Hevonen voi kulkea myös kuolaimen alla (ks. alakuva). Tästä muodosta on ristiriitaisia käsityksiä. Jos kuolaimen alle pakeneminen johtuu ratsastajan virheistä, vaikka liian tiukasta ohjasta, hevonen liikkuu etupainoisena ja "kaula rullalla". Jos hevonen liikkuu toistuvasti tällaisessa muodossa,  asiasta on syytä huolestua hevosen terveyden, lihasten kuihtumisen ja ratsastajan ratsastustaitojen vuoksi. Alla olevassa kuvassa hevonen on todellakin huonossa muodossa:

Kuva: tuirekaimio.com/hevosenkanssa

Mielestäni ajoittainen kuolaimen alla kulkeminen ok, jos hevonen käyttää kunnolla takaosaansa ja selkäänsä, ja varsinkin jos hevonen on vielä vähän oppimisvaiheessa. Seuraavassa kuvassa Kami liikkuu oikein hienosti, vaikka sen nenäpii onkin vähän luotiviivan takana.

Seuraavassa kuvassa Jetteri liikkuu kuolaimen yläpuolella. Kuolaimen yllä hevonen liikkuu jännittyneesti selkä notkolla ja pää ylhäällä, eikä se käytä lihaksiaan oikein. Useimmiten tämä johtuu siitä, että se ole tottunut kuolaintuntumaan ja hevonen pakenee kuolaintuntumaa ylöspäin. Alla olevassa kuvaa otettaessa kaverini oli juuri ottanut ohjat tuntumalle, ja Jetteri hieman hangoitteli vastaan.

Mutta entäs tässä, katsokaa miten hyvin Jetteri mene, pää luotiviivalla ja kaikki!

No ihan väärin meni. Olen ärsyttävän usein törmännyt netissä kuviin, joissa hevonen on pakotettu muotoon ja sitten vielä ylpeillään, vaikka hevosen kaula on vedetty ohjilla rullalle ja hepoparka kulkee ihan etupainoisena! Kuvassa on "hyvä" esimerkki. Jetteri näyttää liikkuvan alamäkeen sen ylämäen sijaan, ja sen takajalkojen askel on suppeampi kuin etusten, takajalat vain viuhtovat voimattomina ilmassa etuosan tkantaessa hevosen painon. Jatkuva tässä muodossa työskentely kuihduttaa takaosan lihakset.

Kittaisen muodon voi tuntea selästä käsin jännittyneisyytenä, mutta se on vaikeaa! Tuossa vielä havainnollistava kuva, jossa ensin näkyy tiukasta ohjasta johtuva hevosen jännittyneisyys ja lyhyt takajalkojen askel:

Hyvässä muodossa kulkeva hevonen liikkuu rentona ja korvat hörössä, ja/tai ratsastajaa kuunnellen. Hepan iloinen ilmekin kertoo, että sen on hyvä olla, kuten vaikka näin:

No ihan väärin meni taas! Jetterille tulee tuollainen paha katse, kun ratsastaja pakottaa sen pään alas sisäohjasta vetämällä, mitä ei ikinä saisi tehdä, jos haluaa hevosen kulkemaan pyöreänä! FAIL. Vertaa ilmettä alla olevaan kuvaan, jossa Jetteri on saanut pehmeän ohjan tuen.

Hevosen rakenne vaikuttaa paljon sen mahdollisuuksiin kulkea muodossa. Tärkein tekijä on hevosen leukaperien ja viimeisen atlasnikaman väli, jonka täydellinen väli on kolme sormea. Jetterillä kolme sormea mahtuu juuri ja juuri, mutta Eemelillä vain kaksi. Ahtaat leukaperät estävät siltä korkeassa muodossa liikkumisen, mutta on se nyt viimein oppinut pyöristymään matalampaan muotoon! :)

Atlasnikaman ja leukaperien väli, tosin tuo kauanpuoleinen viiva on vähän hutiloiden  piirretty. Jos katsoo tarkasti, huomaa, että Jetterillä ei oikeasti ole noin paljon tilaa pään ja kaulan liittymäkohdassa.

Hevonen erittäin helppo ja kevyt ratsastaa peräänannossa. Pyöreänä liikkuessaan ratsu kuuntelee erittäin pieniäkin apuja, ja selän kohoamisesta johtuen sen askellajit tuntuvat pehmeämmiltä. 

NO MITEN MINÄ SAAN HEVOSEN PERÄÄNANTOON? D:

Tässä on kasa vinkkejä, miten minä saan hevosen pyöristymään!


Ratsastajan taidot:                                     

 - hyvä tasapaino                                        

 - herkkyys!!!                                             

 - taito antaa apu ja palkita hevosta oikeasta reaktiosta vapauttamalla                                          

Hevosen taidot:
- ratsastettu aiemmin, ainakin vähän "ratsulihaksia"
- kuuntelee pohkeita ja pidätteitä
- helpoin pyöreäksi ratsastettava hevonen on herkkä, vetreä ja sopivan eteenpäinpyrkivä + sopiva rakenne

On useita, hieman toisistaan poikkeavia tapoja ratsastaa hevonen pyöreäksi. Kaikki tyylit eivät toimi kaikilla hepoilla, mutta ystäväni Vilja on opettanut minulle tämän seuraavanlaisen tyylin (ja on kyllä toiminut lähes jokaisen hevosen kohdalla!):

1. Kaikki lähtee ulko-ohjasta, hevosta täytyy tukea sillä koko ajan. Jos se roikkuu pyykkinaruna, sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada hevosta pyöreäksi! 
2. Sisäohjasta et saa vetää hevosen kaulaa lyttyyn. Sillä houkuttelet hevosta asettumaan sormien liikuttelun avulla, pidä siis kuolain pienessä liikkeessä hevosen suussa. Pelkällä ohjista vemputtamisella saat korkeintaan vain kaulan rullalle. Pohkeet ja ISTUNTA tekevät suurimman työn.
3. Vetreä hevonen ja taivuttelu ovat erittäin tärkeitä. Siksi kannattaa taivuttaa hevosta reippaasti ympyröillä ja volteilla niin sisään kuin uloskin, varsinkin raakoja ja jäykkiä hevosia. Jos hevonen puskee menemään lapa edellä kaikki voltit ja kulmat, sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia hienoon muotoon. Eemelikin oppi pyöristymään vasta, kun olin taivutellut sitä tosissani vuoden päivät kaikissa askellajeissa. 
4. UUSI KOHTA. Palkitse hevosta oikeasta reaktiosta. Mikäli hevonen on raaka ja jäykkä, ja se asettuu hieman niskastaan ja rungostaan, pehmennä avut välittömästi. On houkuttelevaa jäädä jatkamaan pohkeilla painamista, mutta kun hevonen huomaa, milloin se saa olla avuilta rauhassa, se varmasti tekee niin toisen kerran, ja pitkällisen harjoittelun myötä koko ajan.

Kaikki apusi, istunta, pidätteet ja pohje toimivat yhdessä, yhtä aikaa, jatkuvasti. Et saa jäädä hetkeksikään täysin vain matkustamaan selässä, vaan muokkaat hevosen liikettä jatkuvasti! Erityisesti ravin kokoaminen ja taivutukset ovat tehokkaita liikkeitä. Tässä vaiheessa tarvitset sitä herkkyyttä: esimerkiksi sinun täytyy pystyä ennakoimaan, milloin hevonen on aikeissa hidastaa kootusta ravista käyntiin, ja ehtiä korjata tämä pienellä istunta- ja pohjeapujen muutoksella. Ja heti seuraavassa hetkessä joudut muuttamaan istuntaasi, ettei raviaskel lähde pitenemään liikaa.

Muista kuitenkin, että annat avun, ja kun hevonen tottelee, lopetat avun antamisen. Esimerkiksi painat sisäpohkeella - hevonen taipuu - palautat sisäpohkeen pehmeälle tuntumalla. Kun tunnet, että hevonen meinaa suoristua, vasta silloin anna apu uudestaan, ja vapauta se välittömästi hevosen reagoidessa. Jos aistit hevosen liikkeet tarpeeksi herkästi ja reagoit niihin välittömästi, hevonen jatkaa liikettä pyöreänä - ja erittäin tyytyväisenä.

On hyvän ratsastajan taidonnäyte ratsastaa hevonen oikeaan peräänantoon - ja saada hevonen pysymään siinä!

Kun ratsastajan ja hevonen yhteispeli on toimii hyvin, hevonen on kuulolla ja ratsastaja osaa vaatia asioita tarpeeksi pienillä avuilla, ratsukko liikkuu rentona ja harmoniassa. Sanotaan, että hevonen palkitsee ratsastajan pyöristymällä.

Kun hevonen pyöristyy ja on rehdisti peräänannossa, sinun pitäisi pystyä myötäämään sisäohjasta ilman, että hevonen nousee ylös. Team Marika & Kami hallitsee tämän jutun hyvin (ks. alakuva)! Jos heppa nostaa päätään, älä jää vetämään ohjasta, sillä oma on vikasi kun et ole ratsastanut oikein. :P Käytä pohkeita, ja tarkista ettet roiku sisäohjasta

Joo. Sitten vaan kokeilemaan. Kiitos ja ylistys jos jaksoit lukea. Toivottavasti tässä jutussa oli jotain hyödyllistäkin tietoa! :P

PS. Tämän postauksen teossa meni viisi päivää, että respektiä. :D 

Tuuppailua ja suklaapojan kuulumisia

Eilen oli tosi piristävä sää: koko ajan satoi vettä, ja päivä oli tosi harmaa ja ankea... Rankan koulupäivän jälkeen ei oikein huvittanut lähteä kylmettämään itseään ja tappelemaan hevosen kanssa. Mutta kun lompsin hakemaan ratsuani laitumen perältä, ajattelin, että se on menoa nyt. Eemeliähän minä taas tuuppasin, lähdin naapurin kentälle parin kilometrin päähän. Maantiellä tuli kaksiperävaunurekka takaa kahdeksankympin alueella. Hehe. Minuun tietenkin iski vähän jännitys, mutta Eemeli otti vain pari hillittyä väistöaskelta ojaan, ja katsoi, kun valtava rekka jyristeli kovaa ohi parin metrin päästä. Ja ohjat olivat koko ajan löysinä. Hemmetti Emppu! Aika rohkea jätkä!

Kentällä sitten ravia ja laukkaa säädin. Ravissa Eemeli-pappa kylki koko ajan pyöreänä muodossa! Koko ajan, niin volteilla kuin suoralla urallakin. Herranjee. Laukassakin sain sen hieman hakemaan muutaman askeleen ajaksi! Paljoa en laukassa uskaltanut vaatia, ettei menisi harjoittelu liian totiseksi. Mutta hyvä alku, olin hyvin tyytyväinen. Taputtelin ja höpötin Eemelille koko kotimatkan ajan, miten hyvin se oli tehnyt. Sadekaan ei haitannut siinä vaiheessa enää yhtään.

Tänäänkin sitten pursusin intoa, kun nappasin koulun jälkeen riimunnarun koukusta ja lähdin hakemaan Jetteriä laitumelta. Wuhuu! Ratsimaan suklaapojallani! Jetteri vaikutti omalta iloiselta itseltään, tuli laitumellakin suoraan luokse. Täpinöissäni harjasin sen, ja puin sille sen ihanan Stübbenin koulusatulan vaihteeksi.

Päätin mennä pelkästään käyntiä, ja aloitin Jetterin pyöreäksi ratsastamisella. Aluksi sillä oli keskittymisvaikeuksia, ympärillä kun tapahtui kaikkea tosi jänskää. Sisäpohkeella muistuttelemalla sain sen huomion kiinni, ja ensimmäisten avotaivutusten jälkeen se kulkikin rennosti työskennellen rennolla ohjalla. Avot Jetteri osaa tosi kivasti, mutta sulkutaivutus on sille uusi asia. Lopuksi sainkin sen siirtämään takaosaansa sisäänpäin etuosan kulkiessa uralla. Ja poika kulki niin hienosti, niin hienosti. ♥

Lopuksi kävin kävelemässä märällä yläpellolla maastoesteenraatojen seassa. Vettä oli satanut viime päivinä niin kauhean paljon, että pellon nurkkaan kasvanut pieni lampi. Ohjasin Jetterin siihen kahlailemaan, ja se kuopi innoissaan vettä.

Taluttelin Jetteriä myöhemmin uudelleen lätäkössä, kun se kerran siitä niin tykkäsi.

Kylmäsin sitten sen jalkaa, vähän eri tavalla kuin tavallisesti. Letkulla suihkuttamisen sijaan pistin sen koiven isoon peltiseen vesisaaviin jäähtymään. :D

Ei hermoraukka poni ollutkaan niin hermoraukka, ongelma oli vain jalan sijoittelu vesisaavissa. Kyllä se sitten seisoi hyvin kiltisti ja tyyyväisenä sen 10 min! Huomaa uudet päitset!

Outo ruununraja is back. Ei se sitten ollutkaan kadonnut, katsoin vain huolimattomasti silloin kengityksen yhteydessä. Alla on kuva myös erikoiskengityksestä.

 

Muovi/kangasluiska kavion ja kengän välissä = iskarit :)

                                                                                                                                                                                       Sitten vielä jotain posetuskuvia. :)

                         

Syksy...

Love u.

Jetteri = onni

Aaaah olipa ihana  päivän lopetus, ratsastin Jetterillä! Ennen sitä pidin tunnin kaverilleni Marialle. Hän hyppäsi Eemelillä esteitä, mutta tuli sileälläkin laukattua paljon. Emppu oli vähän jurnutuulella, mutta esteitäkin tuli ylitettyä hyvin! 

Sitten minun vuoro! <3 Jetteri oli oikein hyväntuulinen hoitaessa, vaikka olikin aiemmin luiminut minulle karsinasta. Kentällä menin enimmäkseen käyntiä ja taivuttelin Jetteriä sekä tein pysähdyksiä. Ravasin hieman myös. Ravissa Jetteri ei meinannut keskittyä! Kun sain ratsastettua sen pään alas, se alkoi oitis kuikuilla muualle. Voi olla, että tauko vaikutti ja jalka oli vielä vähän vempula. Jetteri ei ontunut yhtään! :))) Ihanaa. Käynnissä se meni tosi hyvin, varsinkin lopuksi verryttyään ohjaa pystyi pitämään pitkänä ja suorastaan löysänä, ja se liikkui rennosti hienossa muodossa. ♥ En viitsinyt pistää satulaa selkään, kun ratsastin lyhyesti vain vajaan puoli tuntia.

Hoidimme vielä Marian ja äidin kanssa kimpassa hevoset yöpuulle. Jetteri sai hurjat 20 kauranjyvää, Eemeli litran ja Kami puolitoista litraa kauraa biotiineineen ja kivennäisineen. Lisäksi hepat saivat muutamia matoisia omenia. :D Se seikka ei niiden syömisintoa haitannut! Toivotin hyvät yöt ja annoin hyvänyön halit (varsinkin Jetterille), ja painuin sisälle huoltamaan itseäni.

***

Iltapäivällä äiti tuli hakemaan minua lukiolta iltapäivällä, ja käytiin sitten "pikaisesti" shoppausreissulla Agrimarketissa. Hevoskamoja sieltä lähti mukaan, Jetterille uudet, sinipilkulliset päitset, sekä minulle ruskeat ratsastushousut. Jee! Hevostavaroiden ostelu lyö laudalta jopa vaatteiden metsästyksen.

Kotimatkalla keskustelu äidin kanssa kääntyi jotenkin rahaan.

 - Ootko kattonu netistä niitä ajokoulujen hintoja?

 - No joo vähän... Ne on ihan sikakalliita. Ei mulla riitä rahat!

 - Myy se Jetterin satula pois. Tai Jetteri. Tai molemmat hevoset! :D

 - NO EN!!!

 - Ei ois pitänyt antaa sun ostaa Jetteriä (silloin kolme vuotta sitten). Olisit nyt ainakin viisi tonnia      rikkaampi.

 - Eikä! Jetteri on ihana!

 - Jos voisit nyt päättää, juuri nyt, niin ostaisitko Jetterin? Tuollaisen jalkavaivaisen hevosen?

 - No ihan ehdottomasti!

 - Eikö kaduta yhtään?

 - Ei... Se on niin älyttömän hieno hevonen. Minä olen onnellinen nyt.

♥

Hullu hevonen hoidossa

Kunnon sadepäivä tänään! Koulussa oli pitkä päivä istua, jalat puutuivat kunnolla... painuin sitten itse lenkille, kun Eemelikin sai vapaata.

Huippu kengittäjämme pääsi käymään iltapäivällä, ja pisti Jetterin etusiin sen erikoiskengityksen; kenkien väliin laitettiin erikoismateriaalista tehty levy, jonka toinen puoli oli kangasta ja toinen muovia. Jetteri sai ikään kuin tehostetun iskunvaimennuksen jalkoihinsa! Juoksutin Jetteriä hetken, ja hyvältä näytti liikkeet, ihanaa! :D Pojalla oli hurjasti energiaa. Raviin ei kyllä tarvinnut kahdesti kehottaa, ja vauhdissa se viskoi päätään kovinkin orimaisesti, mokoma höntti! Useimmiten se on hoitaessa oikein rauhallinen, mutta tänään sesässäsi ja hosui ihan täpinöissään. Ja kun tein Jetterin kanssa vähän maastakäsittelyä juoksutuksen yhteydessä, se oli niin innoissaan että liioitteli liikkeitä reippaasti (voi olla, että se johtui osittain taskussani olevasta omenasta). Ylee Onneksi Jetterillä voi alkaa pian ratsastaa. Hädin tuskin se onnistuu nytkään pitämään patoutunutta energiaansa sisällään!

Ja mitä se Jetteri-idiootti tekeekään, kun sitä on sillkihansikkain käsitelty, hoidettu, paijattu ja juuri pistetty sairaskengitys? Hemmetti, pukkilaukkaa laitumen toiseen päähän kavereiden luo, ja se ääliö vielä hyppäsi metrin leveän ojankin yli!

Varmaan tuo jalka tosi hyvin paranee, kun itsekseen esteitä treenailee tuolla laitumella! Voi eiiii... Samalla minua kyllä huvittaa kovasti Jetterin sammumaton elämänilo. Kun se ei saa revitellä ratsuna ratsastajan alla, niin sitten sen pitää järjestää tuollaista omakivaa! Hassu heppani ♥

Emppupitoinen viikonloppu

Lauantaina mielessäni soivat jo tuomion kellot, kun hain Jetteriä laitumelta juoksutettavaksi. Olin ihan satavarma, että ontuu, käynnissäkin liikkui niin hassun keinuvasti. Mutta eiiiiii! :) Selvää ontumista en ainakaan havainnut. Käynnissä näkyi kuitenkin selvästi, että vasen, kipeä jalka irtosi maasta hitaammin, kuin oikea. Sen takia Jetteriltä meinaa koko ajan lähteä tästä kipeästä etusesta kenkä, kun takajalka ehtii välillä astua kengän kannoille. Laitumella pidän sillä kumiputsia ja neonpreenisuojaa etujalassa. Huomenna pitäisi kengittäjän tulla laittamaan jonkin sortin erikoiskengitys, ja ehkä sitten alan ratsastaa Jetteriä... hope so.

Eemeliä olen ratsastanut ahkerasti viime päivinä, ihan luksusta! Viime viikkoina on ollut niin paljon menoa ja tuntilaisia, etten ole itse päässyt juurikaan Empun selkään. Silloin perjantaina ratsastin sillä koulua ja esteitä, kuten viime postauksessa kirjoitin, ja lauantaina kävin kunnon parin tunnin maastolenkillä.

Oli aika täydellistä menoa. Aurinko paistoi, sää oli mukavan lämmin, ja puut olivat muuttuneet vihreästä keltaisen, oranssin ja kullanruskean väreihin. Aaah, miten kaunista! Eemeli oli oma itsensä, viksu ja satavarma maastoheppa. Olin niin hyvällä tuulella, että annoin Eemelille välillä vapautta päättää itse vauhdista, ja annoin sen viilettää laukassa kivoissa ylämäkipaikoissa.

Sunnuntaina hyppäsin sillä. Menin samantapaista rataa kuin perjantainakin, tällä kertaa esteiden korkeus oli vain 70-90 cm. Aluksi taas tuntui että nyt sujuu, pääsin hyppyihin mukaan ja hyvät reitit tuli, mutta lopussa pitkän sivun pysty-okseri-sarjalle tultiin aina joko liian pitkällä tai lyhyellä askeleella. Ärsytti, huonon välin olin mitannut! Meni se sitten viimein, jee jee. :P Minä vaan olen aina se, joka vamettaa. Onneksi sentään Eemeli  hyppäsi rehdisti ja ihan innoissaan, niin kuin aina, ja pyöristyi hienosti ravissa!

Ja tänään yhä vaan parani Eemelin osalta! Ikinä ei ole Eemeli mennyt niin hienosti! Ratsastin Eemelillä parin kilometrin päähän naapurin kentälle, ja tuuppailin sitä. Ravissa meni suurimman osan ajasta hyvässä muodossa, pyöreänä, ja moneen moneen otteeseen kokosi itseään ihan tosissaan. Laukkaa ratsastin ympyrällä, ja sain papan pyöristymään siinäkin peräti kokonaisen askeleen tai parin verran, kunhan lyhensin laukkaa tarpeeksi ulko-ohjalla ja pidin sisäkäden rennossa liikkeessä, pohje toki mukana. Ravissa Eemeli kulki etuosa keveänä ja oli hirmu kevyt kädelle, kuunteli istuntaa siirtymisissä ja minä olin ihan ekstaasissa. Se oli ratsastuksen iloa parhaimmillaan!

Paluumatkalla talutin Eemeliä omaa pientä kotitietämme pitkin reilun kilometrin pihaan asti. Eemeli huiski kovasti hännällään ja oli muutenkin aika vaikeana siinä. Tutkin jos sitä olisi joku ötökkä purrut nivusista, mutta ei näkynyt mitään. Tajusin lautasen päällä käppäilevän hirvikärpäsen vasta, kun Eemeli veti itsensä ihan mutkalle ja kosketti turvallaan lautasta. En tiedä, yrittikö Eemeli epätoivoisesti rapsuttaa itseään vai oliko se niin älykäs, että näytti minulle missä häiritsijä ryömi! Menin sitten siihen viereen, ja noukin kärpäsen pois. Eemeli oli hupaisa, kun se huusi ilmeellään että "RAPSUTA!!! SIITÄ SIITÄ JUURI!" :D No minähän rapsutin, ja Eemeli vaan huojui siinä onnessaan ylähuuli pitkänä.

Eemeli-setä

Illalla paijailin vielä Jetteriä, ja huomasin sen ruununrajassa jotain epätavallista. Valkea ruununraja oli kipeässä jalassa epätavallisen leveä, outoa! Ja juuri kipeässä jalassa? Taitaa huomenna kengittäjä saada yhden kysymyksen...

Terve jalka

Outo ruununraja + kipeä jalka

 Annoin sitten vielä iltasapuskat Eemelille, Jetterille ja Kamille. Hevoset saivat oikein erikoisaterian, olimme saaneet naapuriltamme runsaasti omenia! Hevoset on kyllä aika helppo tehdä onnellisiksi. Ruokaa vaan nenän eteen, ja ne ovat taivaassa. :)

Jetteri lempiasennossaan karsinassa: tyhjään seinään tujottelua takamus kiinni ruokakupissa!

Itku

Jetteri on nyt ollut kohta kolme viikkoa sairaslomalla, ja taitaa vieläkin ontua. Yöt se on karsinassa, mutta välillä laitumella se innostuu juoksemaan... Ei sitä kuitenkaan kehtaa pitää karsinassakaan jatkuvasti, ja eristäminen kavereista saisi sen vain juoksemaan enemmän. Ahdistaa... Nyt alkaa oikeasti tuntumaan, mitä olen tehnyt. Itku!

Eemeli on onneksi hyvässä terässä, mutta ei se korvaa Jetteriä; sen pehmeitä askellajeja, sen uskomatonta herkkyyttä, ratsastuksen keveyttä, eteenpäinpyrkimystä, ja sitä tunnetta upeaa, kun se pyöristyy ja kulkee harmoniassa. Ja lisäksi meidän välit ovat aika tulehtuneet, kun olen viettänyt sen kanssa niin vähän aikaa. Eilen Jetteri ei meinannut millään antaa laitumelta kiinni. Ennen se on tullut oikein iloisesti vastaan, nyt se juoksi korvat luimussa karkuun. Harmitti. Ehkä se siitä, kun nyt terästäydyn ja alan puuhata enemmän sen kanssa asian korjaamiseksi.


Niin, se Eemeli. Onneks nyt on sentään se, asiat voisivat olla huonomminkin. Eilen sitä tuuppasin, oli aika kova menointo. Ravissa pyöristyi kohtalaisesti, ja jopa laukassa ihan aavistuksen (?)! Hyppäsinkin sitten vähän tuota kuvassa olevaa pientä 70 cm rataa. Kuvan punaiset täplät esittävät kartioita. Laukanvaihto ristikolla suoralla tiellä oli haastava, mutta Eemeli kääntyi hyvin ja pari kertaa vaihto onnistuokin! Ja herranjestas, minä olin hypyissä mukana ja istunta oli ehkä kenties kohtalainen?! Sai Emppu taputukset, ja verkattiin sitten lopuksi pellolla. Olipas hyvä muoto Eemelillä! ♥ Onneksi papparainen piristi vähän. :)

Niin, ja 1000 kävijää on tainnut tulla tässä parin päivän sisään täyteen! Kiitoksia kovasti kaikille vierailijoille! :)

Hani & Masi

Eilen menin suoraan koulusta Ronskun kanssa naapurikuntaan kaverieni luokse. Sarilla ja Sadulla on kaksi lämminveristä hevosta, joilla saimme ratsastaa! Hamilton Honey-tamma Kiva päästä välillä menemään erilaisilla hevosilla. Oli vain kunnon sadepäivä, vettä oli tullut koko päivän.

Ronsku sai Hamilton Honey-tamman alleen, ja minä aloitin ruuna Mailman's Magicin kanssa. Pahin sade iski juuri, kun keräilimme ohjia käteen! Ei auttanut, piti ratsastaa kun kerran nyt oltiin siellä. Masi oli vetreä kyljistään, mutta kaula ja niska eivät taipuneet mihinkään. Aluksi tuli pieni välienselvittely, mutta pian Masi alkoi vertyä ja taipua! Jee! Kun nostin ravin, huomasin että heppa ontui. Ratsastin kuitenkin vielä käyntiä, taivuttelin lisää ja ratsastin kulmiin. Lopulta Masi kantoi itseään pikkupätkiä, ja taipui kiitettävästi.

Ronsku ratsasti Hanilla, ja hyppäsi sillä aikaa, kun olin viemässä Masia talliin. Sain sitten itsekin "vain testata" Hania, mutta se testaaminen pääsi vähän venähtämään... :D Hani puski ravissa ja laukassa voimakkaasti lapa edellä kulmissa ja kaarevilla teillä, varsinkin alamäessä (kenttä oli hieman vino). Siinä sitten ratsastin pari sataa ympyrää käynnissä ja ravissa, ja pyysin sitä taipumaan. Alkoihan se sitten toimimaan, vaati vaan vähän yritystä! Sitten kyllä laukkasi hirmu hyvin lämminveriseksi, kiitettävästi nosti ja vauhtia oli helppo säätää! Kokeilin hypätäkin vähän 60 cm pystyä.

Lopuksi Sari sai näyttää mulle ja Ronskulle miten oikeasti hypätään, ja hienostihan se sujui! :)

Kastuimme kyllä Ronskun kanssa ihan läpimäriksi siinä ratsastaessa, mutta oli se sen arvoista. Mutta ensi kerralla saa kyllä luvan olla parempi sää!!! Kiitoksia vielä Sarille ja Sadulle! 

Kuvat ©Sari

***

Eemeliä ja Jetteriä en ole ehtiny hyysätä pariin päivään, äiti on maastonnut Eemelillä, mutta Jetteri saa olla vielä sairaslomalla. Jospa viikonloppuna katson, onko jalka parantunut. Jännityksellä odottaen....

Sumuinen höntsipäivä

Niin, höntsipäivä meille kaikille, paitsi Eemelille. Sain nuoren tuntilaisen, jolle pidin hänen ensimmäisen esteratsastustuntinsa. Pistin ratsastajan menemään ravissa Eemelillä puomeja ja pienehköjä ristikoita. Väliin Eemeli kiskaisi päänsä perinteisesti alas, mutta ratsastajalla oli asenne kohdillaan, ja hän sai juntturan kuriin.

Aamulla oli tiheä sumu. Metsänlaitaa ei näkynyt juuri ollenkaan! Minulla oli vähän luppoaikaa, joten painelin kameran kanssa ulos kuvaamaan. Jetteri- ja Kami-parat saivat laakin, kun rymystelin laitumen reunalle:D Rauhoittuivat, kun tajusivat että kuka on tulossa. Eemeli oli emppumaiseen tyyliinsä vaan seistä möllöttänyt koivun juurella, ja seurannut, miten kaverit juoksevat paniikissa karkuun - turhaan. Fiksu heppa tuo Eemeli. Voi tosin olla, että se ei pelkällä coolilla asenteella voittaisi karhuja tai puumia...

"Herrajumala! Nyt kuollaan!"

"Ai se oli Hellu."

Tällä jätkällä on asenne kohdallaan

Potilas

Paijasin mussuja hetken, ne ottivat tyytyväisinä huomionosoitukseni vastaan, jopa kovisjätkä Eemeli. Sitten piti painua kouluun, ja hevoset saivat jäädä mässäämään ruoholla.

Ammattimaista esteratsastusta :D

Estepainotteinen päivä tänään! Aamu alkoi Marikan ja Kamin estetunnilla (Kami on lv-ruuna, joka on Marikalla meidän tallilla ylläpidossa). Nostelin kentällä puomeja ja leikin opettajaa. Kaksikolla sujui hyppelyt aika mukavasti. Kami on kehittynyt hurjasti, nykyään se hakee muotoon laukassakin! Todisteaineistoa:

Eemelille kävi kengittäjä iskemässä kengän jalkaan, ja sitten Marika piti minulle estetuntia. Hyppäsin vaihtelun vuoksi ilman satulaa. Estetehtävät eivät kuitenkaan olleet mitään helppoja, verryttelyksi 40 cm ristikko - 70 cm pysty-jumppasarjaa, ja lopputunnista vedettiin 90-110 cm ratana. Oon ihan tyytyväinen, kun ei tasapaino mennyt missään vaiheessa. Välillä ongelmana oli liian huonot tiet ja liian reipas vauhti. Muuten voisi sanoa, että paremmin hyppäsimme Eemelin kanssa tänään kuin silloin tiistaina satulan kanssa! Ravissa Eemeli haki yllättävän hyvin muotoonkin, vaikka mentiinkin nivelkuolaimilla olympioiden sijaan.

 

Iltapäivällä menin sitten Nerkoon ratsutallin seuraestekisoihin Emmaa ja Henna-Riikkaa kannustamaan. Emma sai kisaratsukseen legendaarisen Livingstonin, vakioratsuni Nerkoolla. Viljo on aika jähmeä pohkeelle, ja vaatii paljon työtä ja verryttelyä, että se alkaa liikkua. Jos raippaa käyttää kunnolla, niin se vetää herneet nenuunsa ja alkaa riehua. Viljon rodeot eivät ole mikään läpihuutojuttu, koska se on ainakin 170 cm korkea ja vahva. Emmalla meni kuitenkin hyvin ja lennokkaasti (vain yksi tippuminen, ja sekin maaliviivan jälkeen!!!), samoin Henna-Riikalla ja Papilla. Sijoituksia ei tullut, mutta asialliset radat kuitenkin! Muuten kisameininki oli aika raisua, monet ratsastajat tulivat alas ja hevoset kieltelivät vähän väliä tai pomppivat muuten vaan vauhdissa.

Emma ja Livingston

Henna-Riikka ja Miss Babithea