Rakas hevonen + ilman satulaa + maastolenkki = KESÄ

Nukuin kerrankin oikein pitkään, ja lähdin vasta iltapäivällä ulos hevosten luo. Niiden aitaus ja talli ovat aivan talomme vieressä. Sää oli kaunis, ja Eemeli oli ratsastettu eilen kahteen kertaan (aamulla minä tuuppasin koulua ja illalla pidin kaverille maastoestetunnin), joten se oli kyllä maastoretken paikka! Höntsitti, eli oli laiskotti, enkä viitsinyt pistää Eemelille edes satulaa selkään, joten menin sitten ilman. Pojalla on nyt niin mukavan pyöreä selkä (lihaksikas!). Lisäksi sen runko on niin leveä, että tuntuu siltä, kuin ratsastaisi ison ja vakaan valtamerilaivan selässä. :D Siellä ylhäällä on aina niin turvallinen olo. Sitten tarvitsin vain farkkusortsit jalkaan ja kypärän päähän, ja ei kun mars matkaan!

Ratsastin pieneltä kotitieltämme ison maantien varteen, jota kuljin parisataa metriä. Siinä tuli maitorekkakin takaa vauhdilla… Eemeli on ihan ihme hevonen, ei edes stepannut, vaan jatkoi rentoa käyntilönkyttelyä ja katsoi vaan että onpas tuolla autolla kokoa! Sai poika kyllä kovasti kehuja. Eemeli on hyvin lupsakka ja kylmähermoinen setä, mutta tuo oli jo jonkin sortin ennätys. Eemeli on sopeutunut hyvin tähän ihmisten outoon maailmaan.

Sitten käännyimme maantieltä Hevosmäentielle, jossa laukkailimme ja ravasimme. Testasin siinä huvin vuoksi., miten Eemeliltä sujuu avo- ja sulkutaivutus, niitä kun ei ole juurikaan harjoiteltu. Piti suostutella ja ohjaa kiristää, mutta molempiin suuntiin tuli nätit taivutukset. Palkinnoksi rallateltiin: muutaman kilometrin päässä oli reilun kilometrin pituinen suora, jonka annoin Eemelin jytistellä kerran edestakaisin. Selässä pysyminen ei ollut ongelma. Olen mennyt niin paljon ilman satulaa, että tasapaino pitää kovissakin tilanteissa. Mutta Eemeli juoksi reipasta laukkaa korvat pystyssä, ja nautti vauhdista ja vapaudesta! Vaikka se tulikin ihan hikiseksi, sille jäi mukavasti paukkuja vielä kotimatkaa varten. Tarkistin että se kuuntelee pidätteitä, ja annoin sen laukata lyhyempiä pätkiä rauhallista laukkaa.

Kotipihalle saavuttua kipaisin kameran sisältä, ja napsin ekat kuvat tätä blogia varten. Minulla oli hauskaa Eemelin pesua kuvatessa, mutta hevonen oli vähän myrtsinä. Se ei pidä kovin suihkuttamisesta. Ehkä vesi on sen mielestä liian kylmää? Lopuksi käytin Eemelin piehtaroimassa kentällä. Se menee suoraan makuulle hiekkaan ja pyörähtää monta kertaa ympäri.

Jetteri ja Kami olivat odotelleet kaveriaan jo jonkin aikaa. Tervehdyshörinäthän sieltä tuli. Kami on ystäväni Marikan ylläpitohevonen, mutta on nyt sairaslomalla ontumisen takia. Jetterikin joutui pitämään vapaata, kun siltä oli eilen lähtenyt kenkä. Huoh! Ois ollut niin kiva mennä silläkin...

Olin hirmu hyvällä tuulella ratsastuslenkin jälkeen. Vaikka haluankin edistyä ratsastajana ja kouluttaa ja kehittää hevosiani, en halua kuitenkaan treenata suu mutrussa. Haluan nauttia tästä kesästä ja antaa hevosillekin tilaisuuden pitää hauskaa!