Koulutuuppinki ja estekisatreeni

Tänään oli vuorossa koulutreeni Jetterillä. Päätin skarpata eilisestä. Yritin ratsastaa entistä kevyemmin rohjalla, enemmän istunnalla ja pohkella, ja antaa Jetterille tilaa edestä. Ratsastin sitä ensin käynnissä, hienosti toimi! Ravissa oli ensin (ja myöhemminkin) vaikeaa: jos vähääkään jäin höntsimään, se nousi ylös peräänannontapaisesta. Treenasin temponvaihteluja ravissa, ympyrällä ensin ja sitten uralla. Vähän oli siistiä! Peräänanto alkoi pysyä, ja sain kokea upean kouluratsastuksen hienouden, kun sain Jetterin askeleen kasvamaan ja lyhenemään pelkällä aavistuksenomaisella istunnan muutoksella! Vau vain! :O Heppa tuntui toimivan pikemminkin ajatuksen kuin apujen voimalla. Uskomatonta. Miten hevonen voi olla noin herkkä ja hieno? 

Ratsastin vielä hyvän tovin laukkaa, ja se ei sitten niinkään upeasti ja kevyesti sujunut, välillä oikein mukavat lisäykset peräänannossa tuli. (: Ratsastuksen jälkeen pistin sille taas kylmälinimenttiä vasempaan etusääreen, jossa sillä on se rasitusvamma, ja pinteli päälle. Se siitä. Hieno poika! 

Illalla tuli kavereita käymään! <3 Emma oli luvannut pitää estetunnin minulle ja Marikalle, ja mukaan tuli vielä Maria kuvaamaan. Jee! 

Eemeli oli kunnon jyrä alussa, pyysin sitä lyhentämään ravi-askelta olemattomiin ja tein siirtymiä, mutta se kuunteli kehnosti pidätteitä. Osasyinä olivat varmaan raippa ja nivelkuolaimet vahvempien olympioiden tilalla. Itse hypyt onnistuivat Eemelin osalta todella hyvin, ainakin suurimmilta osin!

Esteverryttelyksi meidät pistettiin hyppäämään ympyrällä ristikoita, sitten 50 cm pystyjä. Joo, no problem. :) Automaatti-Eemelin syy!

Sitten kiemurtelutehtävä. Eräänlaisella loivalla kiemuralla pysty ja okseri, ensin 50-senttisenä, sitten nostettiin 70 cm:iin. Hyvin vaihtui laukat, minä keikuin vain useimmiten etukaarella! Ärh. 

Sitten vedettiin okseri-pysty-sarjaa, jota nostettiin yhä isommaksi. Lopulta ensimmäinen este oli 90-senttinen tasaokseri, ja pysty 110 cm. Eemeli tiputti okserin useamman kerran, kun jäin roikkumaan suuhun, eikä se voinut venyä tarpeeksi. Metrikymppikin tuotti vähän vaikeuksia. Päästiin kuitenkin tavoitteeseen! Eemeli ei kytännyt, erityisemmin epäröinyt tai kieltänyt isommilla esteillä, eikä minullakaan mennyt pupu pöksyyn. Imu esteelle oli sopiva, ponnistuspaikat osuivat suunnilleen oikein enkä pöljäillyt selässä pahemmin. Jee, ehkäpä ensi kisoissa yritämme 90 cm:ä vähän paremmalla taidolla kuin viimeksi!

Hieno Eemeli-pappa. <3

Loppuverkassa kokeilin Eemelille piuhoja eli joustochambonia. Eiiipä ollut paljon iloa, Eemeli vain kulki ihan normaalisti pää ylhäällä. Plääh. Se siitä kouluratsusta!

Vertaa alla olevaa ratsukkoa ylläolevaan kuvaan. Ero huomattavissa. :D 

Treenikaverit Marika & Kami

Tämmöistä tällä kertaa. Lihakset jumittavat jo!

Kuvat ottanut Maria K.!