Esteillä sähläämistä Jetterin selässä

Eilenpä Eemeli sai kuuden päivän työputken jälkeen vapaata, ja minä hyppäsin Jetterillä oikein kunnolla esteitä. Ja oli kyllä vaikeaa! Sain pikkusiskoni ottamaan  kuvia. Kun itseksni treenaan täällä kotona, otan ilolla vastaan kritiikkiä ratsastuksestani! Erityisesti sellaista rakentavaa kritiikkiä. Miten korjaan ongelmat?

Alkuverkassa yritin ratsastaa heppaani oikein nätisti ja pehmeästi peräänantoon. Välillä onnistuin mielestäni hyvin, Jetteri tuntui pyöristyvän mukavasti allani. Kuvat olivat kuitenkin järkytys... enimmäkseen niissä esitettiin tällaista menoa:

Kuvassa Jetteri on tosi etupainoinen, ja takaset kipittävät ilmassa perässä. Kaula vedetty lyttyyn. Muissa kuvissa Jetteri kulkee karvaasti pää ylhäällä, muutamassa sentään nätisti oikein päin. Pyrin koottuun raviin, ettei Jetteri vain juoksisi alta pois, mutta jäin niinku VÄHÄN ohjaan kiinni! Voi herrajumala... Tämä on takaisku, tuohon malliin Jetteri meni viime keväänä. Olemme taantuneet. D:

Laukkatyöskentely oli kanssa tappelua kanssa. Jetteri kulki puolet ajasta pää ylhäällä ja minä roikuin nähtävästi välillä yhä ohjassa... Hetkittäin onnistuin vahingossa olla repimättä suusta, ja Jetteri sai tilaa edestä:

Esteverryttelyksi hyppäsin kahdeksikolla ristikkoa ja 50 cm:n pystyä. Tehokasta laukanvaihtotreeniä! 

Keksin lyhyen radan: pysty-okseri-sarja, vino tie sydänokserille, siltä keskihalkaisijalla oleva keltainen pysty. Jetterillä hyppääminen on tosiaan taitolaji. Eemelin selässä esteet vain seuraavat toisiaan; hyppy, hyppy, hyppy, hyppy ja jee, puhdas ja siisti rata suoritettu! Jetterillä taasen pitää jokaiseen esteen ylitykseen keskittyä 110-prosenttisesti. Jokainen este tuntuu olevan iso haaste. Täytyy määrätä vauhti prikulleen oikein, täytyy ratsastaa hevonen juuri oikeaan ponnistuspaikkaan, täytyy onnistua olemaan hypyssä täysin mukana. Jos kaikki ei ole kunnossa, käy näin:

Nauran näille itsekseni täällä... :DDD Olkaa armollisia. Tuo okseri oli vaikea, 70 cm korkea ja noin leveä, ja se on kuulkaa paljon Jetterillä! En minä koko ajan noin huonosti hypännyt:

Onnistuipa edes pari hyppyä hyvin... hohhoijaa. Masentaa vähän. Jetterillä oli ainakin hauskaa. Vaikka ratsastaja vetäisi täysillä ohjista ja istuisi selässä väärinpäin, se varmaan hyppäisi ihan onnessaan korvat hörössä.

Lopuksi tein vähän temmonvaihteluita ravissa ilman jalustimia, ne onnistuivat hieman paremmin kuin alkuravit. Jetteri oli sopivan lämmin, ei kuuma, ja teki lihaksillaan töitä surkeasta ratsastajasta huolimatta.

Passagea hakemassa

Jetteri sai palan leipää urheasta yrittämisestä. Kertaakaan se ei mitään kepulikonsteja tehnyt, kuten kieltänyt, vaan toimi herkästi. Minä olen vielä liian karkea ratsastaja Jetterille, että saisin siitä kaikki hienoudet esiin. 

Nyyh. 

Piristystä:

Nana, saksanpaimenkoiramme 2 v. <3

Pääskyt ovat tehneet talliin pesän, ja odottavat että ihmiset poistuisivat tallista.

Illalla kävin vielä kavereiden kanssa Nerkoon ratsutallilla tunnilla. Viimeksi olin siellä heinäkuun alussa leirillä. Sain valtavan Livingston-puoliverisen, taitaa olla vakiheppani nykyään. Esteitä vedettiin 70-100 cm, kiemurteluteinä, vinoina esteitä ja ratana. Viljo-poika on kauhean kovakylkinen ja laiska, ja reippaasta raipatussarjasta se aloitti kunnon rodeon! En ihan tippunut, hähää! Loppuverkan viime minuutit hurja poika kulki peräänannossa, ja se oli tunnin huippuhetki. Jee! :) Ei ollut helppo ratsu, mutta kyllä minä sitä paijasin tunnin jälkeen ihan onnessani. Hieno Viljo.