RADALLA!!!

Päivitin viimein tämän postauksen loppuun!

Pääsimme sittenkin Eemelin kanssa niihin seuraestekisoihin! Kyytien kanssa piti ensin taistella, mutta onnistuin sumplimaan niin, että papparainen kyyditettiin jo kisapäivän aamuna Nerkoon ratsutallille. Olin revetä innosta.

Eemeli oli ollut tallin tarhassa iltapäivän lepäilemässä. Ratsuni hirnahti minulle, kun kutsuin sitä nimeltä mennessäni noutamaan sitä. Yleensä Emppu on arkioloissa hiljainen ja hieman jörö ukko, joten yllättävä tervehdys nosti hymyn huulilleni. Ehkä se minusta pitää vähän. Tai sitten sillä oli nälkä.

Odottelin ihan rauhassa ennen kuin lähdin verryttelemään. Eemeli oli kuuliainen ja sopivan vireällä tuulella, täydellistä. Verkkahypyt eivät olleet niin onnistuneita (niin kuin eivät ole koskaan olleetkaan, ne kusevat aina). Ratsastin liian lähelle esteitä, ja sitten piti venyttää käsiä kauheasti myötäykseen, kun vartalo ei pysynyt hypyssä mukana. Eemeli hyppäsi kuitenkin hyvin, joten painuin radalle.... Huiii.

Hyvin meinasi 70 cm:n rata alkaa, melkein hyppäsin väärän esteen! :D Ykköseltä alkoi tykitys. Pitkätestevälit annoin Eemelin revittää, mutta se kuunteli huipusti pidätteitä! Ponnistuspaikat eivät olleet täydellisimpiä ja istunta oli b-luokkaa aina välillä, mutta enpä jäänyt jälkeen hypyissä. Viimeisen esteen jälkeen aloin taputtaa Eemelin kaulaa, ja kehuja sateli vielä kentän puolikkaan laukkaamisen jälkeenkin. Mahdollista palkintojenjakoa odotellessa se halusi haukkailla heinää, kuin palkinoksi itselleen. Höntti. Se meni niin hienosti, että meidät palkittiin 1. sijalla! Kunniakierroksella meni suu väkisinkin virneeseen. Olinpa ylpeä suokkipapasta, joka hakkasi kaikki puoliveriset ja ratsuponit!

80 cm:n vuoro tuli pian. Otin okserille pari verkkahyppyä, jotka eivät tietenkään olleet kovin hyviä. Plääh. Noh, radalle vaan. Empu pisteli menemään yhtä haipakkaa tälläkin kertaa, ja jos perusradan viimeinen puomi ei olisi tullut alas, olisi meillä voinut olla sijoitusmahdollisuuksiakin.. Eipä se kuitenkaan koin paljoa harmittanut. Eemeli-papparainen antoi ihan kaikkensa. Ei ole mitään rajaa tyytyväisyydelläni.



70 cm



Ei tuo Eemeli ole oikeasti noin pieni (kai?)! :D



1. sija!

80 cm

Maailmanloppu ja hapottavat reidet

Minä täällä inisen, kun ylihuomenna olisi ne estekilpailut... mutta voi hemmetin hemmetti. En ehkä saakaan trailerikuskia! Nyyh. Oon oottanut niitä hurjasti, ja odotan yhä. 70 ja 80 cm mennään näillä näkymin, jos mennään.

Pidin tänään höntsipäivänkin ihan sen takia, kun olen kolmena päivänä peräkkäin ratsastanut molemmat hevoset. Reisilihakset särisivät silleen mielenkiintoisesti eilis- ja toissailtana, tuttu tunne? :D

PE

Jetteri - koulua, taivutuksia ja siirtymiä

Eemeli - esteratatreeni 90-110 cm Marikan ja Kamin kanssa

LA

Jetteri - maastoesteitä 60-70 cm <3

Eemeli - koulua, taivututtelua ja siirtymisiä Marikan ja Kamin kanssa naapurin kentällä

SU

Eemeli - estetehtäviä 70-90 cm

Jetteri - kiitolaukkamaasto (ihan uskomatonta menoa kiitsikkakisan aikana, mutta myös sekä ennen että jälkeen sen... :S Kami (valitettavasti) voitti, mutta se on lämminverinen... selityksen makua?)

Mutta pitäkää peukkuja että päästään Eemelin kanssa kisaamaan... onnea tarvitaan nyt!

Jetteri yllättää - jälleen! + maastoestekuvat

Ihan älytöntä! Miten hevonen voi olla noin herkkä ratsastaa?! D:

Toissapäivänä ratsastin Jetterillä koulua. Sitä edellisellä tuuppauskerralla olin taas kauhuissani kuvista, olin vetänyt Jeterin kaulan ihan rullalle sisäohjalla, kuten aiemminkin itkin täällä... mitään en oppinut. Eilen tsemppasin kunnolla. 

Tulin siihen lopputulokseen, että Jetteri on jotenkin herkistynyt suustaan niin paljon, että se tarvitsee äärimmäisen tasaisen käden, jotta se voisi rentoutua ja kulkea oikeaoppisessa peräänannossa. Kun sillä tappelutuuppauskerralla nykäisin karkeuttani heppaa suusta, sen pää nousi ylös, ja minä sitten vedin sen kaulan sisäohjalla kasaan täydellistä peräänantoa halutessani. Jee. Just näin. :S 

Harjoittelin sitten peräänantoon ratsastamisen sijaan tasaista kättä. Ravia ympyrällä, ulkokädellä otin kauhukahvasta kiinni ja keskityin asetukseen ja rentoon sisäkäteen. Huh kun vaikeaa, yritäpä kuvitella käsivartesi joustavaksi kuminauhaksi! 

Jetteri oli kiihtynyt, en ollut itse tarpeeksi herkkä kädestä vieläkään. Hidastin heppaani istunnalla, kun en muuta voinut (ulkokäsi kiinni kauhukahvassa, sisäohjasta vetäminen kielletty). Ja herrajumala. JETTERI TOIMI UPEASTI. Jokaisen ratsastuspätkän jälkeen istuin satulassa typertyneenä ja leuka loksahtaneena. Taputtelin vain äimistyneenä Jetterin kaulaa. Niin pienen pienillä istunnanmuutoksilla sain Jetterin kokoamaan ravia lähes passageen, tekemään lisäyksiä, nostamaan laukan, kääntymään, asettumaan. Pelkillä hienovaraisilla istunta-avuilla! O__________O

Siinä sitten kävi lopuksi niin, että Jetteri meni pätkiä kauniissa ja rauhallisessa peräänannossa olemattoman pienillä avuilla. Ensin laukassa ympyrällä, ja lopuksi myös ravissa kahdeksikolla. Olin niin onnellinen, että annoin koulutyöskentelyn olla ja painelin rakkaan hevoseni kanssa maastoon!

Jetteri ja minä keväällä 2011.
Samaan malliin myös eilen, hetkittäin <3

Ratsastin pari päivää sitten Eemelillä, ja sain ystäväni Maria K.:n kuvamaan! Kuvat ovat siis hänen ottamiaan.

Näkyy melkein mahalaukkuun saakka! :D

Hampaat jääny pesemättä..

 Ja maastoesteitä!

Pian sitten ovatkin estekisat edessä. Pitää nyt katsoa, mihin luokkiin osallistun. Kilpailuja odotellessa sitten menee aika... :)

Koulutuuppinki ja estekisatreeni

Tänään oli vuorossa koulutreeni Jetterillä. Päätin skarpata eilisestä. Yritin ratsastaa entistä kevyemmin rohjalla, enemmän istunnalla ja pohkella, ja antaa Jetterille tilaa edestä. Ratsastin sitä ensin käynnissä, hienosti toimi! Ravissa oli ensin (ja myöhemminkin) vaikeaa: jos vähääkään jäin höntsimään, se nousi ylös peräänannontapaisesta. Treenasin temponvaihteluja ravissa, ympyrällä ensin ja sitten uralla. Vähän oli siistiä! Peräänanto alkoi pysyä, ja sain kokea upean kouluratsastuksen hienouden, kun sain Jetterin askeleen kasvamaan ja lyhenemään pelkällä aavistuksenomaisella istunnan muutoksella! Vau vain! :O Heppa tuntui toimivan pikemminkin ajatuksen kuin apujen voimalla. Uskomatonta. Miten hevonen voi olla noin herkkä ja hieno? 

Ratsastin vielä hyvän tovin laukkaa, ja se ei sitten niinkään upeasti ja kevyesti sujunut, välillä oikein mukavat lisäykset peräänannossa tuli. (: Ratsastuksen jälkeen pistin sille taas kylmälinimenttiä vasempaan etusääreen, jossa sillä on se rasitusvamma, ja pinteli päälle. Se siitä. Hieno poika! 

Illalla tuli kavereita käymään! <3 Emma oli luvannut pitää estetunnin minulle ja Marikalle, ja mukaan tuli vielä Maria kuvaamaan. Jee! 

Eemeli oli kunnon jyrä alussa, pyysin sitä lyhentämään ravi-askelta olemattomiin ja tein siirtymiä, mutta se kuunteli kehnosti pidätteitä. Osasyinä olivat varmaan raippa ja nivelkuolaimet vahvempien olympioiden tilalla. Itse hypyt onnistuivat Eemelin osalta todella hyvin, ainakin suurimmilta osin!

Esteverryttelyksi meidät pistettiin hyppäämään ympyrällä ristikoita, sitten 50 cm pystyjä. Joo, no problem. :) Automaatti-Eemelin syy!

Sitten kiemurtelutehtävä. Eräänlaisella loivalla kiemuralla pysty ja okseri, ensin 50-senttisenä, sitten nostettiin 70 cm:iin. Hyvin vaihtui laukat, minä keikuin vain useimmiten etukaarella! Ärh. 

Sitten vedettiin okseri-pysty-sarjaa, jota nostettiin yhä isommaksi. Lopulta ensimmäinen este oli 90-senttinen tasaokseri, ja pysty 110 cm. Eemeli tiputti okserin useamman kerran, kun jäin roikkumaan suuhun, eikä se voinut venyä tarpeeksi. Metrikymppikin tuotti vähän vaikeuksia. Päästiin kuitenkin tavoitteeseen! Eemeli ei kytännyt, erityisemmin epäröinyt tai kieltänyt isommilla esteillä, eikä minullakaan mennyt pupu pöksyyn. Imu esteelle oli sopiva, ponnistuspaikat osuivat suunnilleen oikein enkä pöljäillyt selässä pahemmin. Jee, ehkäpä ensi kisoissa yritämme 90 cm:ä vähän paremmalla taidolla kuin viimeksi!

Hieno Eemeli-pappa. <3

Loppuverkassa kokeilin Eemelille piuhoja eli joustochambonia. Eiiipä ollut paljon iloa, Eemeli vain kulki ihan normaalisti pää ylhäällä. Plääh. Se siitä kouluratsusta!

Vertaa alla olevaa ratsukkoa ylläolevaan kuvaan. Ero huomattavissa. :D 

Treenikaverit Marika & Kami

Tämmöistä tällä kertaa. Lihakset jumittavat jo!

Kuvat ottanut Maria K.!

Esteillä sähläämistä Jetterin selässä

Eilenpä Eemeli sai kuuden päivän työputken jälkeen vapaata, ja minä hyppäsin Jetterillä oikein kunnolla esteitä. Ja oli kyllä vaikeaa! Sain pikkusiskoni ottamaan  kuvia. Kun itseksni treenaan täällä kotona, otan ilolla vastaan kritiikkiä ratsastuksestani! Erityisesti sellaista rakentavaa kritiikkiä. Miten korjaan ongelmat?

Alkuverkassa yritin ratsastaa heppaani oikein nätisti ja pehmeästi peräänantoon. Välillä onnistuin mielestäni hyvin, Jetteri tuntui pyöristyvän mukavasti allani. Kuvat olivat kuitenkin järkytys... enimmäkseen niissä esitettiin tällaista menoa:

Kuvassa Jetteri on tosi etupainoinen, ja takaset kipittävät ilmassa perässä. Kaula vedetty lyttyyn. Muissa kuvissa Jetteri kulkee karvaasti pää ylhäällä, muutamassa sentään nätisti oikein päin. Pyrin koottuun raviin, ettei Jetteri vain juoksisi alta pois, mutta jäin niinku VÄHÄN ohjaan kiinni! Voi herrajumala... Tämä on takaisku, tuohon malliin Jetteri meni viime keväänä. Olemme taantuneet. D:

Laukkatyöskentely oli kanssa tappelua kanssa. Jetteri kulki puolet ajasta pää ylhäällä ja minä roikuin nähtävästi välillä yhä ohjassa... Hetkittäin onnistuin vahingossa olla repimättä suusta, ja Jetteri sai tilaa edestä:

Esteverryttelyksi hyppäsin kahdeksikolla ristikkoa ja 50 cm:n pystyä. Tehokasta laukanvaihtotreeniä! 

Keksin lyhyen radan: pysty-okseri-sarja, vino tie sydänokserille, siltä keskihalkaisijalla oleva keltainen pysty. Jetterillä hyppääminen on tosiaan taitolaji. Eemelin selässä esteet vain seuraavat toisiaan; hyppy, hyppy, hyppy, hyppy ja jee, puhdas ja siisti rata suoritettu! Jetterillä taasen pitää jokaiseen esteen ylitykseen keskittyä 110-prosenttisesti. Jokainen este tuntuu olevan iso haaste. Täytyy määrätä vauhti prikulleen oikein, täytyy ratsastaa hevonen juuri oikeaan ponnistuspaikkaan, täytyy onnistua olemaan hypyssä täysin mukana. Jos kaikki ei ole kunnossa, käy näin:

Nauran näille itsekseni täällä... :DDD Olkaa armollisia. Tuo okseri oli vaikea, 70 cm korkea ja noin leveä, ja se on kuulkaa paljon Jetterillä! En minä koko ajan noin huonosti hypännyt:

Onnistuipa edes pari hyppyä hyvin... hohhoijaa. Masentaa vähän. Jetterillä oli ainakin hauskaa. Vaikka ratsastaja vetäisi täysillä ohjista ja istuisi selässä väärinpäin, se varmaan hyppäisi ihan onnessaan korvat hörössä.

Lopuksi tein vähän temmonvaihteluita ravissa ilman jalustimia, ne onnistuivat hieman paremmin kuin alkuravit. Jetteri oli sopivan lämmin, ei kuuma, ja teki lihaksillaan töitä surkeasta ratsastajasta huolimatta.

Passagea hakemassa

Jetteri sai palan leipää urheasta yrittämisestä. Kertaakaan se ei mitään kepulikonsteja tehnyt, kuten kieltänyt, vaan toimi herkästi. Minä olen vielä liian karkea ratsastaja Jetterille, että saisin siitä kaikki hienoudet esiin. 

Nyyh. 

Piristystä:

Nana, saksanpaimenkoiramme 2 v. <3

Pääskyt ovat tehneet talliin pesän, ja odottavat että ihmiset poistuisivat tallista.

Illalla kävin vielä kavereiden kanssa Nerkoon ratsutallilla tunnilla. Viimeksi olin siellä heinäkuun alussa leirillä. Sain valtavan Livingston-puoliverisen, taitaa olla vakiheppani nykyään. Esteitä vedettiin 70-100 cm, kiemurteluteinä, vinoina esteitä ja ratana. Viljo-poika on kauhean kovakylkinen ja laiska, ja reippaasta raipatussarjasta se aloitti kunnon rodeon! En ihan tippunut, hähää! Loppuverkan viime minuutit hurja poika kulki peräänannossa, ja se oli tunnin huippuhetki. Jee! :) Ei ollut helppo ratsu, mutta kyllä minä sitä paijasin tunnin jälkeen ihan onnessani. Hieno Viljo.

Hevosgallup ja nautiskelua

Tämmöinen päivitys tällä kertaa! (: Lopuksi kerron tämän päivän onnenhetkistäni Jetterin kanssa. Pahoittelen hassuja valkoisia korostuksia!

Kuinka kauan olet ratsastanut?

- reilut 10 vuotta, josta 6 vuotta aktiivisesti

Missä ratsastat?

- kotona ja satunnaisesti Nerkoon ratsutallilla Lapinlahdella

Kuinka usein käyt ratsastamassa?

- 4-12 kertaa viikossa omilla hevoilla, kunnon ratsastustunneilla muutaman kerran vuodessa

Kumpi on kivempaa, esteet vai koulu?

- vaihtelee! :)

Kuka on lempihevosesi?

- Jetteri on nyt ykkönen, Eemeli tulee hyvänä kakkosena

Onko sinulla oma hevonen?

- on<3

Haluaisitko oman hevosen?

- on jo :D

Onko sinulla hoitohevosta?

- omat hepat

Ratsastatko mieluiten kentällä, maneesissa vai maastossa?

- kentällä

Kuka on kamalin/inhottavin hevonen jonka tiedät?

- ei ole tullut ihan mahdotonta tapausta eteen, mutta ehkä vaikein ratsastaa oli joskus lämminverinen Sun's Son, ja kenties vaikein käsitellä on vanha tuttumme oripoika Power Dollars. :D

Kuinka korkeita olet hypännyt?

- ratana 90-110 cm, yksittäisenä 110 cm

Oletko hypännyt maastoesteitä?

- joo, useamman kerran. 80 cm isoimmat

Kuinka monta kertaa olet tippunut?

- vain vajaa parikymmentä. 1oo lentoa tekee vasta hyvän ratsastajan, joku sanonta kuuluu

Millainen unelmahevosesi on?

- terve, kiltti käsitellä, herkkä ratsastaa, potentiaalinen kenttäratsu! + isokokoinen!

Kilpailetko (missä luokissa, kuinka usein)?

- seuratasolla HeB (Jetterillä), 80 ja 90 cm (Eemelillä), muutaman kerran vuodessa, eli liian harvoin! :(

Mitä väriä ja merkkiä suosit ratsastusvarusteissasi?

- ratsihousut aina Mountain Horselta, ruutukuvio on kiva keksintö. muuten hillittyjä värejä.

Ratsastatko aina opetuksessa?

- no en! parikymmentä kertaa vuodessa, kun otetaan myös lukuun kavereiden kotona pitämät tunnit.

Millainen opettajasi/valmentajasi on?

- ei oikein ole vakituista... :D

Onko sinulla nahkasaappaat?

- tekonahkaiset löytyy

Millainen ratsastuskypärä sinulla on?

- en tiiä :D

Haluatko isona hevosalalle töihin?

- ehkä, ratsastuksenopettajan ammatti on antoisa

Mikä on lempihevosrotusi?

- suomenhevonen ja kaikki kirjavat 

Miksi juuri se (jos on lempirotua)?

- suokit on monipuolisia, yritteliäitä ja rauhallisia heppuja. kirjaviin hevosiin olen muuten vaan ihastunut :D

Omistaako joku tuttusi hevosen?

- muutamat

Oletko koskaan venytellyt/jumpannut hevosen selässä?

- joskus, kun on tylsää hevosen kävellessä

Osaatko juoksuttaa?

- kyllä perusteet osaan, mestari en ole

Oletko koskaan satuttanut itseäsi pahasti ratsastaessa?

- en onneksi

Tänä aamuna ihana kengittäjämme tuli ja iski Jetterille uuden kengän jalkaan tippuneen tilalle. Ennen kuin pääsin herkuttelemaan onnella ratsuni selkään, pidin alkeistunnin eräälle naapurikunnasta asti tulleelle pikkuneidille. Hän sai harjoitella Eemelillä kevennystä ja ravivolttien tekoa. Emppu-setä oli tällä kertaa erittäin kiltisti. :) Joskus se kiskoo päätä alas ja vie pientä ratsastajaa minne sattuu. Tänään taasen se askelsi hyvin rauhallisesti kuunnellen tarkoin pienikokoisen lapsen antamia apuja. Ratsastustuntitoiminnasta voin selittää joskus lisää, jää nähtäväksi! 

Työn jälkeen sain jälkiruokaa: Jetterillä - ilman satulaa - pitkä maastolenkki - lähes hyvä sää. ♥ Aluksi satoi, ja housut kastuivat tehokkaasti hevosen märässä selässä. Kävelin vanhaa kärrypolkua pitkin metsän halki, ja jatkoin sieltä hiekkatietä pitkin. Ratsastin Jetteriä peräänantoon, ja tein siitä siirtymän joko reippaampaan tai hitaampaan askellajiin. Nauttia ehdin toki: Jetteri on niin helppo saada muotoon, aina eniten ongelmia tuottaa karkea käteni. 

Ylämäet annoin Jetterin laukata reipasta laukkaa. Tästä se kuumui niin kovasti, että päätimme yksissä tuumin harjoitella passagea, erittäin koottua ravia, tylsän kävelemisen sijaan. :D Ja välillä se onnistui oikein hienosti! Pitää harjoitella lisää, kohta mennään ihan piaffea, ravia paikallaan!

Jetterillä on ihana mennä ilman satulaa. Jos satulaa ei tarvitsisi kisoissa eivätkä tuntilaiseni tarvitsisi sitä, voisin myydä kaikki neljä satulaa pois. Ei semmoisia tarvitse. No, hyvä minun on sanoa, kun olen mennyt niin paljon satulatta että tasapaino alkaa pysyä kiperissäkin paikoissa. :) 

Välillä Jetteri sai sätkyn, kun pikkuintu lähti vierestä lentoon. Ikään kuin se olisi saanut sähköiskun. Nautin kuitenkin ratsastuslenkin joka hetkestä kovasti. Mikä olisi parempaa, kuin antaa elämäsi hevosen kuljettaa sinut vahvoilla lihaksillaan suuren mäen päälle, ja ihastella sieltä kaunista maailmaa yhdessä?

Jetterin, elämäni hevosen kanssa ♥

Jetteri ja minä esiintymässä Korpigallialaisissa 2011: http://www.youtube.com/watch?v=nop536W29Ns  

Emppupapasta kouluratsu?

Eilen maanantaina tulin vajaan viikon hengähdystauolta Joensuusta. Säntäsin oitis Eemelin ja Jetterin luo laitumelle. Ikävä oli ollut yllättävän suuri... Harmikseni Jetteri ei saanut valtaisaa onnenkohtausta, vaan käveli lepopaikalta syömään. :p Mokoma. Eemeli taasen yllätti! Yleensä se on hyvin hillitty eikä jaksa kauaa seistä paijattavana. Eilen se seisoi hiljaa paikallaan, tunki päätä syliin ja olkapäälle sekä nautti rapsutuksista ihan onnessaan.

Eikö olekin taiteellista! ;D

Syötyäni jotain painuin oitis ratsaille: Wintecin synteettinen koulusatula selkään ja menoksi! Samalla testasin uudet kannukset, ensimmäinen kerta Eemelin kanssa...  hui. Kotikenttä oli ihan märkä sateiden jäljiltä, joten ratsastin kotitetä pitkin ja sitten maantien kautta naapurin kentälle. Tehokkaat alkuverkat tulivat jo matkalla, kun ravasin ja opetin Eemelille sulkutaivutuksen alkeita. Kentällä aloitin heti työskentelyn: kootussa harjoitusravissa voltteja. Ja pohkeet töihin ja ulko-ohja tuntumalle, sisäohja rentoon liikkeeseen! Peräänannon ohje toimi paremmin kuin koskaan. Eemeli kulki ensimmäiset pätkät muodossa tämän kesän alussa, ja nyt se meni peräänannossa koko ajan ravissa. Vähänkö olin onnellinen. Hemmetti. Välillä kokeilin pidentää askelta kootusta ravista harjoitusraviin ja jopa keskiraviin, ja se pysyi muodossa!

Käynnissä treenasin lisää sulkutaivutusta. Eemeli taipuu avotaivutukseen hienosti ravissakin, mutta takaosan yhtäaikainen siirtäminen uran sisäpuolelle ja samalla asetuksen säilyttäminen sisäänpäin on sille vaikeaa! Pakottaa en saanut missään nimessä, vaan houkutella ja maanitella sitä pohkeella. Ähinän ja puhinan jälkeen sain pienen, sievän sulkutaivutuksen aikaiseksi, ja Emppu ansaitsi taputukset kaulalle!

Lopuksi treenasin vielä laukannostoja ravista. Peräänannosta ei tietoakaan, mutta laukka oli ympyrällä tasapainoista ja koottua. Pienen ravipätkän jälkeen olin niin tyytyväinen suokkiputteen, että lähdin kotiin päin! Hieno Eemeli, koskaan aiemmin se ei ollut mennyt noin hienosti. Kannuksille ei tullut käyttöä, mutta tulipa testattua.

Haikailen jo kovasti Jetterin selkään. Viime kerrasta on jo yli viikko... Onneksi huomisaamuna tulee kengittäjä! Ihanaa! :)))

Join-up - yhteys hevoseen

Tämä taitaa olla sellainen erikoispostaus, joita aina näkee hienoissa heppablogeissa. Suunnittelun tämän Joensuussa seikkailun lomassa. Tämä juttu ei kerro omista hevosistani, vaan upeasta orista nimeltä Power Dollars. ♥ Tapasin sen lähes jo edesmenneen kesän aikana. Ihastuin pahemman kerran tähän renttuun: Dollari oli lihaksikas, kiiltäväkarvainen, leikkisä. Oikea elokuvien musta orhi. Tämä casanova oli vain ihan liian täynnä itseään...

Ori Power Dollars


Tein tuttavuutta ensin aidan yli rapsuttelemalla ja paijaamalla. Dollari nautti koko sydämestään huomiosta, lepuutti päätänsä sylissäni silmät raollaan. Välillä se käänsi päänsä leikkisästi vinoon. Ori vain nappasi hamopaillaan varovasti useamman kerran kiinni takistani! Ei vaarallista vielä, mutta ärsyttävää! Komensin sitä pienellä, mutta kipakalla läppäisyllä. Tässä komentamistavassa on se vaara, että leikkisä ja yksinäinen Dollari olisi voinut luulla, että näpsin takaisin ja haluan leikkiä! Näpsimisyritykset harvenivat, joten siitä oli hieman apua.

Kun hevonen oli muuten kivan oloinen ja kiinnostava ukko, menin aitaukseen tutustumaan tyyppiin paremmin. Dollari oli innoissaan; se halusi jatkuvasti huomiotani, ja yritti pitää siitä huolen tunkemalla ihan kiinni. Orin kiinnostus oli imartelevaa, Peruutin sen pois aina silloin, mutta pitkä apua siitä ei ollut... Kun kävelinkin, se hengitti ihan niskaan, välillä melkein käveli päälle ja nappasi välillä vähän vaikka mistä... Päätin tehdä join-upin.

Oripoika luulee, että perseestä nipistämällä saadaan naisen huomio... minussa tämä flirttaileva ele herätti lähinnä ärtymystä :D

 
Dollarin tarha oli sopivan kokoinen (halkaisija 10-20 m), mutta suorakaiteen muotoinen. Pyöreä aitaus olidi paras, sillä hevonen voi pysähtyä helposti kulmiin (onneksi Dollari oli tarpeeksi hätäinen eikä jumitellut). Otin pitkän riimunnarun käteen, ja aloin pyörittää sitä vinhasti. Oria silmiin tuijottaen ryntäsin sitä kohti. Dollari ei kovana jätkänä tästä hätkähtänyt, eikä tajunnut väistää ajoissa. Ehdin läjäyttää sitä pari kertaa mojovasti perseelle riimunnarulla, ennen kuin se singahti karkuun. Ajoin sen hurjaan vauhtiin, jahtasin ikään kuin sen takaosaa. Jos olisin mennyt vähänkin Dollarin tielle, se olisi kiepsahtanut ympäri tai paennut aitauksen nurkkaan.



Grrrr mä syön sut!


Alkuspurttien jälkeen pyöritin riimunnarua vain, kun se meinasi hidastaa pakovauhtiaan, en antanut Dollarin löysäillä yhtään. Kävelin aitauksen keskellä pientä ympyrää, sillä aivan Dollarin takana juokseminen ei olisi fiksua: ei siellä ainakaan minun lihaskunnollani mukana pysytä! :D

Välillä annoin oripojan hidastaa laukasta reippaaseen raviin, mutta muutin askellajin pian laukkaan tekemällä hyökkäyksiä narua pyörittäen. Hallitsin Dollarin menoa vaihtamalla myös suuntaa välillä. Vaidoin riimunnarun toiseen käteen ja juoksin sitten hyvissä ajoin oria vastaan uraa pitkin. Jos se näytti niskuroinnin merkkejä, uhosi viskellen päätään tai katseli naapuritarhan kauniita tammoja, pistin sen pistämään töppöstä nopeammin toisen eteen.


"Mä oon niin kova ettei muijat mua määrää!"

Join-upin idea on se, että hevosta juoksutetaan niin kauan, että se tajuaa, ettei tilanteesta ole muuta poispääsyä kuin liittoutua ihmisen kanssa. Hevonen kertoo kehonkielellään, milloin se on valmis antamaan periksi. Tarkkaile seuraavia merkkejä:

   - sisäkorva kääntynyt sinua kohti
   - huulten lipominen kielellä
   - pään laskeminen alas
   - pärskiminen
   - pyrkii hidastamaan

Hevosta pitäisi juoksuttaa niin kauan, että se on jo monesti pyytänyt lupaa lopettaa. Itse olin huolimaton, enkä edes kunnolla seurannut sen kehonkieltä. Niin siinä kävikin, että kun veikkasin Dollarin olevan valmis, kääntäessäni sille selän se ravasi iloisesti melkein päälleni. Jee! :P Ajoin sen heti pois. Usean kierroksen ja spurtin jälkeen yritin uudelleen. Pysähdyin, käänsin orille selän ja rentouduin. Hengittelin rauhassa odottaen... Kysyin aidan ulkopuolelta seisovalta ystävätäni Marikalta Dollarin aivoituksia. Kun pysähdyin, Dollari teki tyylikkään liukupysähdyksen ja kääntyi hetkeksi poispäin. Harkitusti se kävi vääntämässä paskat, ja otti pari askelta kohti minua ja jäi siihen töllöttämään.


Dollari miettii seuraavaa siirtoa!



Mietin jo, että pitäisikö minun juoksuttaa sitä vielä, kun ori asteli hitaasti luokseni. Se pysähtyi metrin päähän ja kosketti turvallaan äärimmäisen varovasti olkapäätäni. 



Join-up  -  yhteys on syntynyt. Mikä tunne! :D



Tässä vaiheessa ei saa katsoa hevosta silmiin, tai se luulee että ihminen hyökkää taas!

JEEEEEEE hieno poika Dollari!!!


Joskus hevonen ei kuitenkaan tule luokse, ja itse jännitän sitä aina. Riippuu kovasti hevosesta, miten kauan sitä pitää jahdata, ennen kuin se on "valmis". Oma villiponini Jetteri saattaa nuolla huuliaan niin että kieli vaan lepattaa tuulessa, mutta pysähtyessä se silti jää kuikuilmaan jotain ihan muuta. Ehkä 10-20 minuuttia on sellainen perus juoksutusaika. Aika voi silti vaihdella paljonkin! Dollaria juoksutin vain vajaat 10 minuuttia.

Kokeilin lähteä liikkeelle. Dollari-poika lähti välittömästi perääni, ja seurasi minua kuin koira, mutta asiallisen matkan päästä. Kun käännyin, sekin kääntyi. Kun pysähdyin, orikin stoppasi heti. Välillä kehuin sitä hiljaa silittäen sen päätä ja kaulaa. Kerroin sille, miten hienosti se toimii. Ihana hevonen!

Join-uppien tekeminen opettanut minua tulkitsemaan hevosen kehonkieltä tehokkaasti. Siinä näkee hevosen tunteita ja eleitä: uhma, pelko, rentous ja ilo. Join-up saa passiiviseen ja laiskaan hevoseen vipinää, ja opettaa hevosta kunnioittamaan ihmistä ja sen tilaa. Lisäksi se auttaa hevosta luottamaan ihmiseen - ja ihmistä luottamaan hevoseen.


Varo Dollari... ehkä me vielä tapaamme! <3



Kuvat on ottanut Marika R.!